Mika Böök aloitti PAX-blogin oivallisesti muistuttamalla ydinaseriisunnan tärkeydestä. Muun muassa keskustelussa Suomen Nato-jäsenyydestä ydinaseet ovatkin tyystin vaiettu teema. Ydinaseriisunnasta en muista yhdenkään suomalaisen poliitikon tai valtavirtamedian edustajan maininneen sanaakaan vuosikausiin.
Iranin väitettyä ydinaseohjelmaa sen sijaan setvitään satelliittikuvien kera päivästä toiseen. Iranilla on uraanin rikastusohjelma, mutta IAEA:n johtaja El Baradein mukaan näyttöä ydinaseohjelmasta ei ole. Tosin maalla arvellaan olevan kyky tuottaa ydinase niin halutessaan kahdesta kymmeneen vuoden sisällä, arvioijasta riippuen. Toistaiseksi Iran on myös sitoutunut ydinsulkusopimukseen ja olemaan kehittämättä ydinasetta.
Jo olemassa olevista ydinaseista ja ydinasevaltojen sitoutumisesta samaiseen ydinsulkusopimukseen ei keskustelua käydä. Samaisessa sopimuksessa, jossa ydinaseettomat valtiot sitoutuvat olemaan sellaisia hankkimatta, ydinasevallat ovat sitoutuneet ydinaseriisuntaan. Sen sijaan täysin sopimuksen hengen vastaisesti muun muassa Iso-Britannia suunnittelee Trident-ohjustensa uusimista ja USA:ssa kehitellään miniydinaseita, joita olisi helpompi käyttää esim. Iraniin suuntautuvassa iskussa. Samoin USA:n täysin avoin ydinaseella uhkailu on sopimuksen vastaista toimintaa.
Ranskan uusi presidentti Sarkozy on jo ehtinyt tarjota ydinasetta Saksalle, mikä on myös täysin ydinsulkusopimuksen vastaista. Liittokansleri Merkel kieltäytyi jämäkästi tarjouksesta, ja ilmoitti ettei Saksa halua ydinasevallaksi. Maa on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen jo vuonna 1975.
Jos Iran päätyy hankkimaan ydinaseen, tullee siitä "laillinen" yksinkertaisesti siten, että maa irtisanoutuu ydinsulkusopimuksesta. Sopimuksen ulkopuolellla on tällä hetkellä neljä maata: Pohjois-Korea, Pakistan, Intia ja Israel. Ensinmainitun mahdollisesta ydinaseesta käydään kiivasta keskustelua, kahden seuraavan valtion ydinaseet hyväksytään hissun kissun ja neljännen ydinaseesta vaietaan aktiivisesti. Esimerkiksi kysyessäni Hans Blixiltä Israelin ydinaseesta hänen taannoisella Suomen vierailullaan, totesi hän vain lakonisesti, että Israel ei ole allekirjoittanut ydinsulkusopimusta.
Böökin mainitsema Ruotsi ei toki ole ainoa ydinaseohjelmansa yksipuolisesti purkanut maa; myös Etelä-Afrikka luopui ydinaseestaan ollessaan siirtymässä apartheid-hallinnosta demokratiaan. Molemmat maat toimivat edelleen aktiivisesti ydinaseriisuntakysymyksissä. Esimerkiksi niin sanotussa Uusi agenda liittoumassa (New Agenda Coalition), joka on ollut hyvin aloitteellinen ydinaseriisuntakysymyksissä YK:ssa. Aluksi Suomi ei edes tukenut ryhmän aloitteita YK:ssa, vaan pitäytyi äänestämästä. Eikä näyttänyt suomalaisdiplomaateilla olleen aikaa osallistua ns Avainasevaltioaloitteen (MPI, Middle Powers Initiative) viime maaliskuussa Wienissä pitämään konfrenssiin.
Pohjoismaista viimeksi Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre on ilmaissut huolensa ja peräänkuuluttanut aktiivisuutta niiden vastustamiseen. Suomen ulkopolitiikassa ydinaseriisunta ei siis ole millään muotoa ollut tapetilla sitten Kekkosen päivien. Väliä ei ole ollut onko vankkureita vetämässä sosialidemokraatit tai kokoomus.
Eli missä on aloite Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, ehkä osana laajempaa eurooppalaista vyöhykettä? Ydinaseeton itämeri? Milloin kielletään USA:n sotalaivojen vierailut suomalaissatamissa, koska ne eivät koskaan myönnä tai kiistä onko niilllä ydinaseita?
"Elämään ei tule suhtauta sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin se elää unelmissamme."
Teemu Matinpuro