Lukuvinkki: Häivähdys punaista

PAXin lukuvikki / Laura Lodenius

Erkki Tuomioja :Kirjan kansikuva
HÄIVÄHDYS PUNAISTA
(Tammi, 425 s., Helsinki 2007)


Erkki Tuomiojan fakta-finladialla palkittu Häivähdys punaista on suositeltava kirja niille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen historiasta. Kirja kertoo Murrikin siskoksista: Tuomiojan isoäidistä, Suomen kulttuurielämään ja politiikkaankin sekaantuneesta grand old lady Hella Wuolijoesta (os. Murrik) ja tämän siskosta Salmesta (Suomessa Pekkalana tunnettu, myöhemmin Dutt).

Tuomioja ei omien sanojensa mukaan tuntenut isoäitiään, lukuunottamatta paria muistikuvaa taapaamisista pienenä, ja isotäti Salmekin jäi etäiseksi. Taustalla onkin laaja ja perusteellinen tutkimustyö usean valtion valtionarkistossa, salaisia arkistoja myöten.

Mikä oli se ajatusmaailma ja ne tekijät, jotka muovasivat ihmisiä siinä ajassa, ennen sotia, sodan aikana, ja heti sotien jälkeen, jonka perusteella ihmiset tekivät valintojaan?

On hienoa, että kirjaan on otettu mukaan Hella Wuolijoen siskon Salmen tarina. Siinä missä Hellasta saa kuvan ihmisenä, joka jo nuoresta sujahtaa tietojenvaihdon ja vallan lähellä flirttailevaan maailmaan, kulttuurielämän salongin pitäjäksi, kovaksi liikenaiseksi, omien sanojen mukaansa hyväksi kapitalistiksi, sekä kartanonrouvaksi, niin Salmesta tuli piintynyt oikeaoppinen kommunisti – joka ei koskaan hylännyt idelogista ja suoraviivaista Moskova uskollisuuttaan. Salmen merkittäväkin rooli Englannin kommunistipuolueen ja Kominternin taustavaikuttajana on varmaan monelle muullekin lukijalle kuin itselleni aikaisemmin tuntematon.

Vaikka aviomiehet, kotimaat ja yhteiskunnalliset asemat, elämäntavat ja valinnat vaihtelevat, pitävät Murrikien, Wuolijokien ja Duttien perheet yhtä läpi myrskyisten vuosien. ”Veri on vettä sakeampaa” erityisesti vaikeina aikoina, ja se on ilmeisesti koskenut myös hetkeksi sukuun naituja.


Kun kirjaa lukee, ei voi olla ihalematta näitä vahvoja naisia. Aikalaisista Hellan lisäksi Sylvi Kyllikki Kilpi tai Hertta Kuusinen ( Hellan ”ihannetytär ”) tulevat mieleen. Kaikki olivat voimakkaita, tuntevia, räiskyviä ja älykkäitä naisia, jotka pitivät lähiympäristönsä varpaillaan ja saivat ihmiset rakastamaan – ja vihaamaan – itseään. He ottivat itselleen sen tilan minkä halusivat – aivan miesten lailla.

Oppiiko kirjan kautta ymmärtämään Hella Wuolijokea ja Salme Duttia? Ei. Mutta ymmärtää Suomesta enemmän. Kirja muistuttaa meitä siitä, että historia on paljon vivahteikkaampaa kun koulukirjoissa ja sen kuatta saa kurkistaa kahden uskomattoman ihmisen elämään, joka paikka paikoin oli varsinaista absurdia seikkailua.