Suomessa noin 80 aseteollisuuden yritystä

Kirjoittaja:

Patria ja sata muuta

Suomessa toimii reilu 80 aseteollisuuden yritystä, suurimpina Patria ja Komas. Suomalaisen aseteollisuuden tuotteet ja yritykset on nyt listattu tekeillä olevaan tutkimukseen.

Olet matkalla serkkusi ylioppilasjuhliin ja kädessäsi on Internetistä tulostetuttu kartta. Kartan alalaidassa lukee pienellä teksti Genimap. Se on Affecto Finland Oy:n tuote – saman yrityksen, joka toimittaa Insta DefSec Oy:n kanssa ilmavoimille iTVJ2010-ohjelmiston 4,5 miljoonalla eurolla. Hankkeessa Affecton erikoisosaamista on muun muassa sisällön- ja dokumenttienhallinnan- (EMC), paikkatieto- (GIS) ja henkilöstöhallinnan ratkaisut. Käytetty terminologia on peräisin enemmän talous- ja it-lehtien sivuilta kuin sodassa tappamisen apuvälineinä käytettävien aseiden luettelosta. Mitä suomalaisessa aseteollisuudessa oikein tapahtuu?
Suomalaisen aseteollisuuden päätuotteita ovat panssaroidut Amos-kranaatinheitinjärjestelmät, kemiallisen- ja biologisen sodankäynnin CBRN-tunnistimet, tietoliikennetekniikka, komposiittirakenteet ja tarkkuuskiväärit. Aseteollisuudessa toimii Patrian lisäksi noin kahdeksankymmentä muuta yritystä. Hyvä esimerkki yrityksestä on Komas, joka vastaa tutkimuksen aikana usean kerran esille tulleeseen kysymykseen: ”vieläkö se Vammas tekee aseita”.
Vammaksen niin kuin monen muunkin suomalaisen aseteollisuusyrityksen kohtalo on kuin suoraan taloushistorian oppikirjasta. Aseteollisuutta perustettiin Suomeen 1920-luvulla. Moni niistä oli valtion omistuksessa, niin kuin esimerkiksi vuonna 1925 perustettu Valtion Kivääritehdas. Tuli sota ja tehtaiden liukuhihnat kävivät kuumina. Sodan jälkeen aseteollisuutta järjesteltiin jopa niin, että Sako päätyi Suomen Punaisen Ristin omistukseen. Aseita siellä ei tällöin toki tuotettu. Suomi teollistui vauhdilla ja koitti isojen yritysten aikakausi. Oli Tampellaa, Valmetia ja Nokiaa.
Sitten seurasi kasinotalous ja yritykset vaihtoivat moneen kertaan omistajaa. Nokian ja Valmetin omistama Sako-Valmet fuusioitiin Tampellaan ja syntyi Vammas. Siitä tuli pian osa vuonna 1995 perustettua Patriaa. Seitsemän vuotta myöhemmin Patria Comakseksi muuttuneen Vammaksen jäänteet myytiin Jyväskylän maalaiskuntaan perustetulle Komas Oy:lle. Yritys osteli Patrian loppujen asetoimintojen lisäksi joukon konepajayrityksiä ympäri Suomea sekä tehtaan Puolasta. Vuonna 2007 Komaksen omistaneet keskisuomalaiset miehet myivät yrityksen osake-enemmistön sijoitusyhtiö CapManille. Osoituksena asekaupan kannattavuudesta keskisuomalaiset miehet löytyivät seuraavana syksynä Suomen verotustilastojen kärjestä.

Siviili ja sotatarvikkeet käsi kädessä

Komaksen ja Patrian lisäksi Suomessa toimii noin kahdeksankymmentä ase- ja sotatarvikeyritystä. Hieman yli 40 prosenttia tekee ohjelmistoja ja elektroniikkaa. Yli 95 prosenttia niistä valmistaa siviili- sekä sotatarvikkeita. Komastakaan ei löydy internetistä googlettamalla aseteollisuus. Talouslehdissä sen kohdalla saatettiin joskus mainita sana puolustustarviketeollisuus, mutta useimmiten puhuttiin vain konepajateollisuuden komponenttituotteista; metallista Patrian AMV:n osia ja kranaattienkuoria. Silti isoin osa Komaksen tuotannosta on siviilituotteita.
Kuinka pitäisi suhtautua esimerkiksi sählymailoista tunnettuun Exeliin? Kävelysauvojen lisäksi se valmistaa sotilaskäyttöön erilaisia teleskooppisia kannattimia maastoverkoille ja tikkumaisia koettimia muun muassa YK:n miinanraivaustoimintaan. Ennen aseteollisuuden yritykset tekivät kranaatinheittimiä ja olikin helppoa sanoa niiden toiminnan olevan epäeettistä. Entä nykyään kun esimerkiksi Vaisalan säähavaintolaitteita käyttää tykistö, mutta samaa teknologiaa käyttää myös Helsinki-Vantaan lennonjohto. Rauhanliikkeen rollina voisikin olla se, että se loisi alalle eettisen kauppasäännöstön, eräänlaisen ”reilun kaupan”. Siinä yrityksille siirtyisi nykyistä enemmän vastuuta siitä, mikä on tuotteen loppukäyttö.
Ase- ja siviilituotteiden välinen raja kapeneekin koko ajan. Kaksikäyttöteknologialla on totuttu tarkoittamaan joukkotuhoaseiden valmistukseen soveltuvia siviilitavaroita tai sitten esineitä, joita voi käyttää siviili- sekä sotilaskäyttöön. Usein esimerkkinä on käytetty kuorma-autoa, jolla voi kuljettaa maitoa kauppaan tai ammuksia rintamalle. Nyt kaksikäyttöisyys tarkoittaa enemmänkin kuluttaja- ja yrityskäytössä olevia tuotteita, joilla on myös sotilaallista käyttöä. Esimerkiksi GPS-paikannuslaitetta voi käyttää yhtä hyvin armeijan Afganistanissa toimiva erikoisjoukko kuin lomamatkaileva perhe.

Aseet ja murtohälyttimet rinnakkain

Esineiden lisäksi tarkastelun kohteeksi on otettava myös palvelut. Taitava terroristiryhmä voi GPS:n avulla muuntaa vanhanmallisen ohjuksen täsmäohjukseksi ja ostamalla satelliittiaikaa kaupalliselta yritykseltä se voi suunnata ohjuksen tarkasti maaliin. Eversti Esa Kaakinen sanoi Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa, että tekniikka ei itsessään määrää, kuka sitä käyttää: ”Verkossa siirrettävät bitit voivat yhtä hyvin olla joko siviili- tai sotilaskäytön vaatimia”.
Se, pidetäänkö esinettä siviili- vai sotatarvikkeena määrää kuitenkin sen, kuinka vapaasti sitä saa viedä maasta toiseen tai myydä sotaa käyville maille.
Yhdeksi suurimmaksi uhaksi rauhalle on nähty siviilituotannon sotaistaminen ja sodankäynnin siirtäminen liikeyrityksille. Merkittävimmin tämä on tapahtunut Irakin sodassa, jossa Yhdysvaltojen armeijan lisäksi maassa toimii joidenkin arvioiden mukaan jopa kymmenen tuhatta yksityistä ”turvallisuusalan työntekijää”. Ennen heidät tunnettiin nimellä palkkasotilaat. Suomessa suurin ulkoistaminen tapahtui tämän vuoden toukokuussa, kun puolustusministeri Jyri Häkämies siirsi maavoimien ajoneuvo- ja asejärjestelmien huollon Millog Oy:lle. Kaupan arvo oli 484 miljoonaa euroa. Kaupan myötä armeijan palveluksessa oleva henkilöstö vähenee noin 560:llä, mutta kyse ei ole armeijan supistamisesta vaan ulkoistamisesta. Epävarmaa on myös, kuinka monta heistä Millog tulee irtisanomaan lähivuosina.
Ulkoistaminen on synnyttänyt ase- ja sotatarviketeollisuuteen uudenlaisia liikeyrityksiä, sekä siirtänyt sodankäyntiä osaksi markkinatalouteen liittyvää voitontavoittelun logiikkaa. Siviilituotannon sotaistaminen saattaa olla yksi syy siihen, miksi puolustus- ja turvallisuus ovat käsitteinä lähentyneet toisiaan. Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen amanuenssi Unto Vesa toteaa asekilvan dynamiikan selittyvän osaksi ”sisäsyntyisillä tekijöillä, kuten sotilasteollisten kompleksien intresseillä ja sotilaallisen tutkimus- ja kehittelytoiminnan logiikalla”. Turvallisuuden ja puolustuksen käsitteellinen sekoittuminen on johtanut banaaleihin (arkipäiväinen, liian tavallinen) tilanteisiin. Esimerkiksi Lahden Puolustus- ja Turvallisuusmessuilla syksyllä 2008 esiteltiin lapsiperheille rinnakkain panssarintorjunta-aseita ja kotien murtosuojaukseen tarkoitettua välineistöä. Yritysten taloudellinen hyötyminen aseistamisesta ja sodista herättää väkisinkin kysymyksen siitä, kuinka paljon ne tietoisesti tai tiedostamatta pyrkivät edistämään tuotteidensa myyntiä jopa pelon tai sodan lietsonnalla?

Lisätietoa: Sodankäynnin muutoksesta ja rauhanliikkeen kohtaamista haasteista saa hyvän käsityksen Alfin ja Heidi Tofflerin kirjasta Sodan ja rauhan futurologia (Otava, 1994).
Sadankomitealiiton Suomen ase- ja sotatarvikevientiä sekä aseteollisuutta käsittelevä selvitys julkaistaan tammikuussa 2009. Julkaisu sisältää luettelon aseteollisuuden yrityksistä.
Patria ja sata muuta -artikkelin kirjoittaja on kyseisen selvityshankkeen projektitutkija.

Lehden numero: