P5+1-neuvottelujen loppusuora - Iranin valoisampi tulevaisuus?

Marraskuussa päätökseensä tulevat P5+1-neuvottelut ovat viimeisin luku pitkässä ydinohjelmaan liittyvien neuvottelujen ja pakotteiden sarjassa, joita ovat asettaneet YK, Yhdysvallat ja EU-maat. EU-maiden vuonna 2007 asettamilla pakotteilla on pyritty vaikuttamaan maan ydinohjelmaan.

Yhdysvallat on asettanut pakotteita Irania kohtaan jo islamilaisen vallankumouksen aikaan 1979 ja ne ovat edelleen voimassa. Vaikka yhdysvaltalaiset panttivangit vapautettiin panttivankikriisin päätteeksi, pakotteita ei ole vieläkään, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin purettu. Irakin ja Iranin välisen sodan aikaan sanktioita laajennettiin koskemaan asekauppaa ja myöhemmin Reaganin kaudella kauppa Iranin ja Yhdysvaltain välillä kiellettiin kokonaan. Mailla ei edelleenkään ole keskenään kauppasuhteita.

Vaikka joitain sanktioita on hellitetty aina tilanteesta riippuen, on niistä tullut ikävä osa iranilaisten arkipäivää. Pakotteilla ei ole pyritty vaikuttamaan pelkästään Iranin oletettuun ydinaseiden kehitykseen, vaan myös poliittiseen tilanteeseen. EU asetti pakotteita heikentyneen ihmisoikeustilanteen vuoksi vuonna 2011, sen jälkeen, kun Iranin vuoden 2009 vaaleista liikkeelle lähtenyt lisää kansalaisoikeuksia vaatinut vihreäksi liikkeeksi kutsuttu kansalaisliikehdintä tukahdutettiin väkivaltaisesti.

Iranilaisia naisia kadulla. Kuva: Aino-Reetta Väänänen

Länsimaiden harjoittamalla politiikalla, eli pakotteilla, matkustuskielloilla ja varojen jäädyttämisellä, on jo pidemmän aikaa vaadittu avoimuutta. Ydinohjelmaa koskevilla pakotteilla on pyritty lopettamaan uraanin rikastaminen ja sitä kautta mahdollinen ydinasekehitys. Suurimmat vaikutukset pakotteilla on ollut maan talouteen.

Monet kriitikot katsovat, että ihmisoikeustilanteeseen liittyvät pakotteet eivät ole onnistuneet saavuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan, eli taloudelliseen ja poliittisen eliitin sekä vaikutusvaltaisen ja rikkaan Vallankumouskaartin, heikentämistä. Pakotteet ovat lähinnä horjuttaneet koko Iranin taloutta ja iskeneet pahiten juuri vihreää vallankumousta vaatineeseen Iranin suureen ja maltilliseen keskiluokkaan. Myös ydinohjelmaan liittyviä sanktioita on kritisoitu perusteettomina, sillä ei ole varsinaista näyttöä siitä, että Iran olisi kehittänyt ydinasetta.

Iran on myöntänyt, että sanktioiden taloudelliset vaikutukset ovat suuret. Pakotteilla on ollut vaikutuksia myös toiseen suuntaan. Iranilla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat. On arvioitu, että jos Iranin öljykauppa vapautettaisiin, se alentaisi öljyn maailmanmarkkinahintaa ja sen vaikutukset Yhdysvaltain talouteen olisivat merkittävät. Siksi lienee kaikkien neuvottelupöydässä istuvien etu, että ennen pitkää pakotteita löysätään.

Tavallisen iranilaisen elämässä pakotteet vaikutukset näkyvät taloudellisena epävarmuutena ja inflaationa mikä vaikuttaa elintasoon ja työllisyyteen. Nuorisotyöttömyys on kasvanut, ja samalla nuorten mahdollisuudet lähteä ulkomaille ovat heikentyneet. Pakotteiden vakavin seuraus on ollut lääkkeiden ja lääkeraaka-aineiden saannin vaikeus. Vaikutukset ihmisten terveydentilaan tiettyjen lääkkeiden puuttuessa ovat olleet merkittävät.

Saman Mousavi on yksi iranilaisista nuorista, jonka toiveissa on valoisampi tulevaisuus. Mousavi on optimistinen neuvottelujen lopputuloksen suhteen. Aikaisemmin tilanne oli huomattavasti synkempi ja ilmapiiriä maassa varjostivat hyökkäysten uhka ja ulkopuolelta tulevat paineet. Nyt taloudellinen tilanne Iranissa vaikuttaa jonkin verran parantuneen, vaikka pitkäkestoiset pakotteet ovat tehneet hallaa talouskasvulle.

”Saatan olla optimisti, mutta luulen, että hallitus on vihdoin ymmärtänyt tilanteen vakavuuden, ja on valmis ratkaisemaan ongelmat kaikkien näiden vuosien jälkeen. Minä, kuten monet muut, odotan vihdoin hyviä uutisia”, Mousavi summaa.

Vuonna 2013 valittu Presidentti Rouhani on vaatinut neuvottelujen loppusuoralla, että uuden sopimuksen myötä kaikista Iranin vastaisista pakotteista luovutaan. Entisen europarlamentaarikon ja EU:n Iran-delegaation puheenjohtajan, Tarja Cronbergin, mukaan neuvotteluiden positiivisellakaan lopputuloksella ei ole heti suurta vaikutusta tavallisen iranilaisen arkeen tai lompakkoon:

”Kummassakaan tapauksessa mitään radikaalia muutosta tavallisen iranilaisen näkökulmasta ei tule heti tapahtumaan.”

Pidemmällä aikavälillä Cronberg vaikuttaa optimistiselta: ”Pakotteita tullaan poistamaan asteittain sitä mukaa kun luottamus kasvaa. Lääkkeiden saanti paranee. Ilmapiiri muuttuu välittömästi. Iran ei enää ole eristyksissä ja kauppa lisääntyy.”

Teheranin vallanvaihdos on ollut lännen kannalta hyvä: maltillisen liberaali presidentti on luonut toivoa lännessä siitä, että maan ihmisoikeustilanne paranee. Vaikka presidentti Rouhani kelpaakin lännelle, suhtaudutaan häneen omassa maassaan kaksijakoisesti. Esimerkiksi paljon puhuttua kieltoa sosiaaliseen mediaan hän ei poistanut tulessaan presidentiksi. Iranilaiset ovat edelleen VPN-yhteyksien varassa. Liberaaleimmille Rouhani on liian konservatiivinen.

Toisaalta taas Iranin presidentillä ei ole valtaa vaikuttaa kaikkeen, vaan hänen täytyy tasapainoilla konservatiivien ja liberaalien välillä. Merkittävin valta on ylimmällä hengellisellä johtajalla, ajatollah Ali Khameneilla ja 12-jäsenisellä valvojaneuvostolla. Teokraattinen instituutio takaa vallan pysymisen parlamentaarisen demokratian ulkopuolella.

Vuonna 2013 valittu presidentti Hassan Rouhani on kokenut neuvottelija. Hän veti jo aiempia ydinohjelmaneuvotteluja vuoteen 2005, jolloin neuvottelut päättyivät umpikujaan, kun sentrifugien määrästä ei päästy yhteisymmärrykseen. Nyt sentrifugit, joita tarvitaan uraanin rikastamiseen, ovat jälleen neuvottelupöydällä.

Iranin haluaa riittävästi sentrifugeja, jotta se pystyy tuottamaan rikastettua uraania omiin tarpeisiinsa. Yhdysvallat on taas vaatinut pienempää määrää sentrifugeja ja ehdottaa ydinpolttoaineen ostoa muualta.

”Iran on puhunut 10 000 sentrifugista ja Yhdysvallat 1500, eli lopputulos tulee olemaan 3000–5000 välillä”, toteaa Cronberg neuvottelutilanteesta.
Presidentti Obama on kommentoinut aikaisemmin, että 5000 sentrifugia voidaan pitää mahdollisena 20 vuoden aikajänteellä. Cronbergin mukaan on molempien, sekä Rouhanin että

Obaman kannalta myös sisäpoliittisesti tärkeää saada aikaan kompromissi. Myös aikataulu on vielä epäselvä, eli tuleeko kehitys tapahtumaan muutaman vuoden sisällä, kuten Iran on toivonut, vai Yhdysvaltojen esittämällä 20 vuoden ajanjaksolla.

Kompromissihalukkuuteen vaikuttavat Cronbergin mukaan myös muut tekijät: ”Vaikka kukaan ei sitä suoraan sano, niin myös Lähi-idän epävakaa tilanne motivoi neuvottelupöydässä olevia saamaan lopputuloksen aikaiseksi.”

Jo IAEA:n entinen puheenjohtaja Muhammed ElBaradei on kommentoinut, että Iranilla olisi jo pitkään ollut mahdollisuus ja keinot kehittää rikastamisteknologiaa tutkimustarkoituksiin niin halutessaan.

”Iranilla tuskin on ydinaseita”, toteaa Cronberg. ”Mutta se on ydinasevaltioiden ympäröimä ja haluaa valmiuden kehittää niitä oman turvallisuutensa vuoksi”.
Tässä mielessä monet, erityisesti EU-maiden edustajat, pitävät Iranin kanssa käytäviä neuvotteluja positiivisena asiana, sillä sillä taataan, että maan ydinohjelma pysyy toiminnassa ja avoimena. Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen. Se tarkoittaa, että se on sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita, ja että ydinvoiman rauhanomaista käyttöä valvotaan tarkkaan.

Neuvotteluiden lopputuloksella on lähinnä symbolinen vaikutus, eikä luultavasti suurta vaikutusta tavallisten kansalaisten arkeen. Positiivisella lopputuloksella annetaan tukea Teheranin nykyhallinnolle ja kiillotetaan Iranin imagoa lännessä.

Cronberg arvioi, että jos neuvottelut päättyvät sopimukseen, se tulee lisäämään Rouhanin valtaa ja reformipolitiikka voi jatkua. Tämä voi johtaa yhteiskunnan avautumiseen, mukaan lukien internetin käytön vapautumiseen ja ihmisoikeustilanteen parantumiseen.

”Jos sopimusta ei synny, niin Iran muuttuu yhä konservatiivisempaan suuntaan, sillä valtataistelu on äärettömän kovaa”, kommentoi Cronberg.

Taloudellisten paineiden helpottamisen lisäksi iranilaiset toivovat avoimempaa yhteiskuntaa.

Miehiä ja leipää. Kuva: Aino-Reetta Väänänen

Lehden numero: