Ihmisoikeusrikosten tukija vai moraalinen keskitien kulkija? Suomen asevienti nousi otsikoihin

Kirjoittaja:

Suomesta vietiin aseita Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin yli 30 miljoonalla eurolla vuonna 2015. Lisäksi Patrialle myönnettiin marraskuussa 2015 lupa panssariajoneuvojen vientiin Arabiemiraatteihin. Rauhanliitto ja Sadankomitea esittivät valtioneuvostolle vientiluvan peruuttamista, mutta esitys tyrmättiin.

Rauhanjärjestöt eivät ole tyytyväisiä kehityksen suuntaan. Asevalvontaraportin kanssa samanaikaisesti julkaistussa kannanotossaan Rauhanliitto ja Sadankomitea vaativat Suomea pitämään kiinni kansainvälisistä sopimuksistaan ja lopettamaan asekaupan ihmisoikeuksia rikkovien ja sotaa käyvien maiden kanssa.

Suomen tulisi toimia esimerkkinä

Vuonna 2014 ulkoasiainministeriö kertoi Suomen tiukentaneen asevientiä Saudi-Arabiaan ja Lähi-idän maihin. Juha Sipilän hallitus on ilmeisestikin sivuuttanut linjauksen, sillä kesäkuussa Suomi ja Saudi-Arabia allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan puolustusmateriaalialan yhteistyöstä.

”Suomen tulisi toimia omassa asevalvonnassaan esimerkillisesti ja näyttää muille maille mallia eikä mennä siitä mistä rima on matalin”, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius toteaa. ”Suomella on nyt mahdollisuus muuttaa EU:n yleislinjaa yhteisesti sovitun mukaiseksi”, hän jatkaa. Suomi valittiin elokuussa kansainvälisen asekauppasopimuksen puheenjohtajamaaksi. Pari vuotta sitten voimaan astunut asekauppasopimus puolestaa kieltää muun muassa aseviennin sotaa käyviin maihin ja hallituksille, jotka voisivat käyttää aseita ihmisoikeusrikkomuksiin.

Euroopan parlamentti asettui keväällä tukemaan asevientikieltoa Saudi-Arabiaan. Tämä asettaa Suomen aseviennin outoon valoon. "Vaikka parlamentin päätös ei ole jäsenmaita sitova, se kuvaa EU:n yleislinjaa, jota Suomi sanoo noudattavansa. Olisi hyvä nähdä tämän toteutuvan", Lodenius huomauttaa.

Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen avaa Saudi-Arabiaan, Arabiemiraatteihin ja muualle Lähi-itään kohdistuvien asevientien ongelmallisuutta. ”Ensinnäkin, Saudi-Arabian johtama liittouma sotii Jemenissä, eikä sotaa käyvään maahan pitäisi viedä aseita. Toiseksi, Lähi-itä on erittäin konfliktiherkkä alue jossa on nytkin meneillään useita aseellisia konflikteja. Alueelle vietävät aseet ylläpitävät tilannetta eikä Suomi voi olla varma, kenelle aseet lopulta päätyvät”, Lahtinen listaa, ja jatkaa: ”Kolmanneksi, asekauppa autoritaaristen ja ihmisoikeuksia polkevien hallitusten kanssa antaa osaltaan hiljaisen tuen näille.”

Kuva: Theleom / cc 2.0

Patruunoita ja käsiaseita Keski-Aasiaan

Lähi-itä ei ole ainoa ihmisoikeuksien kannalta ongelmallinen alue. Asevalvontaraportti kertoo pienaseiden ja patruunoiden viemisestä ihmisoikeusrikkomuksistaan tunnettuihin Kazakstaniin, Uzbekistaniin, Turkmenistaniin ja Turkkiin. Esimerkiksi Turkmenistan tunnetaan hyvin heikosta lehdistönvapaudesta ja autoritaarisesta hallinnosta.
"Suomi on korostanut tekevänsä vientilupapäätöksiä sen mukaan, voidaanko vietävää tuotetta käyttää ihmisoikeusloukkauksiin. Patruunat ja käsiaseet jos mitkä ovat riskialttiita", Lahtinen painottaa.

Myös Suomi on aiemmin tunnistanut riskit ihmisoikeusrikoksiin. Edellisellä hallituskaudella Turkmenistaniin ei myönnetty vientilupaa. Juha Sipilän hallitus kuitenkin poikkesi aiemman hallituksen linjauksista ja siunasi aseviennit maahan.

Vientilupia olisi mahdollista perua

Ulkoasiainministeriö selvensi asevientilinjauksia toteamalla, että "Suomi tekee Lähi-itään suuntautuvien vientilupien kohdalla tapauskohtaisen harkinnan ja pyrkii noudattamaan EU:n yleislinjaa". Suomen käytäntö kuitenkin poikkeaa esimerkiksi Ruotsista ja Saksasta, jotka ovat keskeyttäneet oman asevientinsä Saudi-Arabiaan.

Myös Suomessa vientiluvan peruuttaminen olisi mahdollista, mikäli esimerkiksi kohdemaan olosuhteissa tapahtuu oleellinen muutos. Kaikkiaan sotatuotteille myönnettiin viime vuonna yli 300 vientilupaa, mikä on kolmanneksen enemmän kuin vuonna 2014. Yhtään myönnettyä vientilupaa ei evätty, eikä tiedossa ole, että aikaisemminkaan näin olisi tehty.

Suhteessa lupapäätösten määrään, Suomi on antanut vain vähän kielteisiä lupapäätöksiä. Kielteisten päätösten määrään vaikuttaa osaltaan puolustusministeriön tapa antaa ennakkolausuntoja asevientiä harkitseville yrityksille. Käytäntöä on perusteltu sillä ettei yritysten tarvitsisi lähteä ”turhaan” raskaaseen lupaprosessiin, mutta käytännössä se myös vähentää ennestään paljolti suljettujen ovien takana tehtävän asekauppapolitiikan avoimuutta.

Lehden numero: