Rauhansankari Risto Kekkosen muistolle

Kirjoittaja:

Risto Kekkonen Loviisan rauhanfoorumissa vuonna 2012. Kuva: Lovisa Peace Forum / cc 2.0

Rakastettu ja arvostettu, vuosikymmeniä rauhantyötä ja kehitysyhteistyötä puurtanut diplomi-insinööri ja sotaveteraani Risto Kekkonen on poissa. Hän menehtyi 91-vuotiaana 7. lokakuuta 2016.

Kipinän rauhantyöhön Kekkonen sai lapsuudenkodistaan, Suomen ensimmäiseen eduskuntaan kristillisen työväenliikkeen listoilta valitulta isältään Juho Kekkoselta. Risto oli perheen kolmas lapsi, ja asettui militaristiset ihanteet omaksuneen veljensä ja heidän isänsä välisissä kiistoissa isän puolelle.

Määräyksen astua sotaan Kekkonen sai 18-vuotiaana 1943. Omien sanojensa mukaan hän lähti mukaan ’kuin seikkailuun’. Sota-aika kului Itä-Karjalassa juoksuhautoja kaivaessa. Myöhemmin hän pohti, miksi lähti mukaan ollenkaan. ”Jos olisin myöhemmin joutunut saattamaan oman poikani sotaan, niin olisin kyllä suhtautunut paljon kriittisemmin.”

Tärkeä vaihe Kekkosen elämässä oli työn löytäminen ja perheen perustaminen. Tulevan vaimonsa Helenan Risto tapasi Teknisessä korkeakoulussa syksyllä 1947, Helenan ensimmäisenä opiskelupäivänä. Vuotta myöhemmin he olivat jo naimisissa. Ristoa ja Helenaa yhdistivät samat arvot ja kiinnostuksen kohteet, rauhantyö ja kehitysmaiden auttaminen. Helena Kekkosta (omaa sukua Nousiainen) onkin kutsuttu suomalaisen rauhankasvatuksen äidiksi, ja hän sai Unescon ensimmäisen rauhankasvatuspalkinnon vuonna 1981.

Risto Kekkonen teki työuransa Kutterin linja-autotehtaalla. Työ ja perhe-elämä veivät aluksi kaiken ajan, mutta Kekkonen kaipasi enemmän. Eettisten kysymysten pohdinta lisääntyi, sosiaalisen vastuun kantaminen yleensä ja erityisesti kehitysmaakysymykset nousivat pariskunnan elämässä yhä keskeisemmälle sijalle. Risto ja Helena olivat mukana perustamassa Tekniikka elämää palvelemaan -järjestöä vuonna 1983 ja pysyivät järjestön keskeisinä toimijoina koko lopun elämänsä. Risto innostui kehittämään aurinkokeitintä kehitysmaiden naisten arkea helpottamaan.

Eläkkeelle jäätyään Risto jatkoi rauhantyötä järjestöaktiivisuuden lisäksi muun muassa seminaaripuhujana ja yleisönosastokirjoituksilla. Asevarustelua Risto piti suurena luonnonvarojen tuhlauksena ja varojen väärinkäyttönä. ”Pienellä osalla [maailman asevarustelumenoista] voitaisiin kehitysmaiden ongelmat ratkaista. Myös pakolaisongelman. Siinäkin on rahasta kysymys, ihmisethän tarvitsevat elinmahdollisuuksia. Rauhaa voidaan ostaa siis rahalla. Mutta täällä sitä vaan mietitään, millaiset ohjukset ostetaan.”

Lehden numero: