Jemenin konflikti - taisteluja Syyrian varjossa

Kirjoittaja:

Jemenissä käydään yhtä tämänhetken unohdetuista konflikteista. Maan tilannetta käsitellään mediassa vähän, avustustyöhön on ollut vaikea saada varoja eikä konfliktin ratkaiseminen ole poliittisten asialistojen kärjessä. Miten ennen niin vauras maa on suistunut täydelliseen kaaokseen, humanitaariseen katastrofiin ja jatkuviin taisteluihin? 25 miljoonan asukkaan Jemen on tällä hetkellä Arabian niemimaan köyhin maa eikä helpotusta tilanteeseen ole luvassa. Luvut kertovat karusta todellisuudesta: YK:n arvioiden mukaan 2,5 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, noin 32  000 henkilöä on kuollut ja 80 % väestöstä on avun tarpeessa.

Jemenin konfliktin taustalla ovat hallituksen ja shiialaisten huthikapinallisten väliset pitkäaikaiset selkkaukset, jotka kärjistyivät uuteen konfliktiin vuoden 2014 alussa. Jemenin rauhattoman tilanteen ja heikon hallinnon myötä myös kansainväliset terroristijärjestöt, kuten Al-Qaida ja ISIS ovat saaneet maassa jalansijaa. Jemenin epävakaa tilanne on läheisesti sidoksissa maan elinolosuhteisiin. Konfliktin taustalla ovat vaikuttaneet eri ryhmien välisten valtataistelujen lisäksi luonnonvarojen epätasainen jakautuminen, köyhyys, heikko hallinto ja työttömyys, jotka ovat luoneet hedelmällisen maaperän sisäisiin levottomuuksiin.

Kapinaa ja arabikevään kaikuja

Sosiaaliset ja poliittiset ristiriidat Jemenissä juontavat juurensa 1900-luvun alkuun, jolloin ottomaanien joukot vetäytyivät maasta. Pohjois-Jemen julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 ja Etelä-Jemen itsenäistyi Britannian vallasta vuonna 1967. Itsenäistymistä seurasivat nuorten valtioiden väliset konfliktit ja kahtiajakoa korosti kylmän sodan ideologinen vastakkainasettelu: Yhdysvallat tuki Pohjois-Jemeniä etelän vannoessa sosialismin nimeen. Vuonna 1990 valtiot yhdistyivät, mutta konfliktit sunni-enemmistöisen etelän ja shiiavaltaisen pohjoisen välillä pahenivat sisällissodaksi 1994, jonka jälkeen levottomuudet ovat jatkuneet.

Huthikapinalliset kuuluvat Jemenin pohjoisosista alkunsa saaneeseen kansanliikkeeseen, joka ajaa shiiamuslimien asiaa. Pohjoisen asukkaat kokevat itsensä poliittisesti ja taloudellisesti syrjityksi. Samaan aikaan eteläisessä Jemenissä erimielisyyksiä aiheuttaa öljyvarojen epätasainen jakautuminen ja tästä tyytymättömyydestä on noussut kapinallisliike Al-Hirak, jonka agendalla on itsenäisen Etelä-Jemenin valtion tai itsehallintoalueen muodostaminen. Arabikevään tuulet puhalsivat myös Jemeniin vuonna 2011, jolloin mielenosoittajat vaativat silloista presidentti Ali Abdullah Salehia eroamaan.

Jemenin sodan tuhoja. Kuva: OCHA / Philippe Kropf / cc 2.0

Vuonna 2012 Saleh joutui luovuttamaan paikkansa ja tilalle valittiin sunnitaustainen Abd-Rabbu Mansur Hadi. Mielenosoitukset jatkuivat kansan vaatiessa hallinnon uudistamista, mutta protestit kukistettiin väkivaltaisesti. Maan ajautuessa jälleen levottomuuksiin, käyttivät huthikapinalliset tilannetta hyväkseen ja valtasivat pääkaupunki Sanaan ja muita alueita Jemenissä vuonna 2014. Viime vuonna presidentti Hadi erosi tehtävästään ja pakeni Adenin satamakaupunkiin, josta käsin hän on pyrkinyt saamaan valtaa takaisin liittolaistensa avulla.

Liittoutuneiden arabijoukkojen pommitukset

Maaliskuussa 2015 konfliktissa alkoi uusi vaihe, kun Saudi-Arabian johtamat ja Yhdysvaltojen sekä Britannian tukemat liittoutuneet arabijoukot aloittivat pommitukset huthikapinallisia vastaan. Saudi-Arabia on huolestunut shiialaisten huthikapinallisten noustusta valtaan ja arabijoukot ovat tukeneet kansainvälisen yhteisön tunnustaman presidentti Hadin hallintoa. Arabiliittoumaan kuuluvat Saudi-Arabian lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar, Bahrain, Kuwait, Jordania, Marokko ja Sudan. Arabimaat ovat syyttäneet Irania huthikapinallisten tukemisesta, mutta väitteet on kiistetty ponnekkaasti.

Arabiliittouman pommitukset ovat saaneet osakseen kritiikkiä esimerkiksi EU:lta ja YK:lta, sillä siviilien ahdinko on niiden myötä syventynyt ja tuonnista riippuvainen Jemen on joutunut lähes täydelliseen saartoon. Osapuolet ovat rikkoneet kansainvälisen oikeuden sääntöjä toistuvasti, ja iskuja/sotatoimia on kohdistettu siviili-infrastruktuuriin. Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö on syyttänyt Saudi-Arabiaa sairaaloiden tuhoamisesta. Viimeksi lokakuussa arabijoukkojen ilmaisku osui hautajaisiin Sanaan kaupungissa, jossa 140 henkeä kuoli ja 400 loukkaantui. Joukossa oli poliittisia ja sotilaallisia merkkihenkilöitä ja iskun pelätään vaikeuttavan rauhanneuvotteluja entisestään.

Humanitaarinen katastrofi

Syyrian ja Jemenin selkkaukset ovat esimerkkejä siitä, miten konfliktit ovat 2000-luvulla muuttuneet entistä monimutkaisemmiksi. Sisällissodan kaltaisten konfliktien osapuolia on usein vaikea määritellä ja muiden valtioiden osallistuminen konfliktien selvittämiseen voi mutkistaa tilannetta entisestään. Vaikka Saudi-Arabia liittolaisineen on ottanut aktiivisen roolin Jemenin konfliktin ratkaisemisessa, ovat tulokset kyseenalaisia.

Kuten Syyriassa, myös Jemenissä humanitaarisen avun toimittaminen on ollut vaikeaa. Avustussaattueita, satamia ja lentokenttiä on pommitettu, mikä on vaikeuttanut avustustyötä. Useat järjestöt ovat joutuneet evakuoimaan avustustyöntekijöitään, vaikka 21 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa. YK on luokitellut Jemenin konfliktin humanitaaristen kriisien vakavimpaan kategoriaan ja vaatinut pääsyä piiritettyihin kaupunkeihin. WHO:n mukaan maassa on puhjennut koleraepidemia. 

Syksyllä 2015 olin harjoittelijana UNDP:llä Brysselissä ja osallistuin EU:n Jemen Task force:n tapaamisiin, joissa käsiteltiin konfliktin ratkaisua ja humanitaarisen avun perille toimittamista. Tapaamisissa toistui sama teema: rahoitusta puuttuu eikä länsimailla ole kiinnostusta puuttua konfliktiin. EU:n mukaan Jemenin humanitaarisen avun rahoituksesta vuodelle 2015 löytyi vain viisikymmentäkaksi prosenttia.

Nyt vuotta myöhemmin tilanne jatkuu yhtä lohduttomana. YK on tukenut Jemenin rauhanneuvotteluita, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Yksi ratkaisuehdotuksista on ollut koalitiohallituksen perustaminen, jonka tärkeimpänä tehtävänä olisi perustarpeiden turvaaminen ja talouden elvyttäminen. EU-parlamentin päätöslauselma toteaa, että konflikti voidaan ratkaista ainoastaan poliittisin keinoin. Toistaiseksi tulitauot eivät ole pitäneet ja maan ahdinko jatkuu. Jälleen kerran siviilit joutuvat maksamaan taisteluista kovan hinnan.

Kirjoittaja on rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisteriopiskelija Tampereen yliopistosta, KTM ja Punaisen Ristin kansainvälinen delegaatti.

Lehden numero: