Kuinka punk tuli Rauhanasemalle

Kirjoittaja:

Rauhanasemalla on järjestetty punk-keikkoja säännöllisesti vuodesta 1994, ja moni tuntee Rauhanaseman nimenomaan keikkapaikkana. Miten yhteys punk-skenen ja rauhanliikkeen välille syntyi? Entä mitä punkin ja rauhanliikkeen yhteys kertoo 1990-luvun suomalaisesta aktivismista?

Sunko verelläsi

pitäs isänmaa rakentaa?

Sunko veresi

ei mitään merkitse?

Koti uskonto isänmaa,

niitä pitäs puolustaa.

Sulla ei oo oikeutta

elää omaa elämääs.

Herätkää ihmiset.

Uni on päättynyt.

Rauha ei tuu itsestään,

se pitää rakentaa.

Kuka on valmis

elämäänsä uhraamaan?

Kuka on valmis

elämästä luopumaan?

(Riistetyt, ”Vapaaehtoiset kuolemaan”)

Jos 1960-luvun rauhanaktivismi yhdistettiin folkiin, 1980-luvun rauhanlaulut olivat punkkia. Punk tuli Suomeen 1970-luvun lopulla, ja 1980-luvun alussa genre teki uuden nousun hardcoren muodossa. Molemmissa aalloissa sodanvastustus oli kuultavaa: vaikkapa Pelle Miljoonan ”Ei oo järkee mennä armeijaan” ja Riistettyjen ”Vapaaehtoiset kuolemaan” eivät jättäneet paljon arvailujen varaan.

Vuosikymmenen lopulla punkin suosio hiipui, ja genre kehittyi hiljaiselossa keräten vaikutteita ulkomailta. Punk sai myös jalansijaa uusilla paikkakunnilla. Tarinan keskeinen kaupunki on Vaasa, jossa teini-ikäinen Jani ”Jantsa” Kärkkäinen oli kiinnostunut hardcoresta. Vuonna 1985 Vaasaan saatiin nuorille treenikämppiä, ja kaupungin hardcore-skene sai alkunsa. Vuonna 1989 Kärkkäinen perusti Toinen Vaihtoehto -lehden. Alusta asti Toisessa Vaihtoehdossa oli musiikin lisäksi aktivistiuutisia ja toimintakalenteri.

Samaan aikaan suomalainen rauhanliike muuttui. 1980-luvun suurimpia kysymyksiä olivat olleet kylmä sota ja ydinaseet. Suurvaltasodan uhka oli herättänyt suomalaiset marssimaan rauhan puolesta ja uusia rauhanjärjestöjä oli perustettu. Aseistakieltäytyjäliitto (vuoteen 1987 Siviilipalvelusmiesliitto) oli radikalisoitumassa: siviilipalveluslakia uhkasivat heikennykset ja totaali- ja reservinkieltäytyjien asema oli noussut keskusteluun. Aseistakieltäytyjien edunvalvojan ohella liitosta oli myös kehittymässä yleisantimilitaristinen rauhanjärjestö. Kylmän sodan päätyttyä rauhanliike oli uudessa tilanteessa ja aktivismin keskiöön nousi uusia kysymyksiä, kuten eläinten oikeudet. Ajankohtaisista kysymyksistä ja tulevasta toiminnasta tiedotettiin esimerkiksi Muutoksen kevät -julkaisussa.

Samoja teemoja käsiteltiin myös Toisessa Vaihtoehdossa. 1990-luvun alussa punkin ja aktivismin välille muotoutuikin symbioottinen suhde. Osa aktivisteista löysi liikkeisiin punkin kautta, toiset toi punk-skeneen kiinnostus aktivismiin. Sodan- ja armeijoidenvastaisuus ei ollut kadonnut punkista, ja AKL:nkin toiminnassa oli punkkareita.

Kun punkpiireissä rakentui hiljalleen uusi nousukausi, 1990-luvun aktivismi haki muotojaan ja rauhanliikkeessä etsittiin uutta roolia, Suomi oli laman kourissa. Työttöminä oli pahimmillaan yli puoli miljoonaa ja leipäjonot pitenivät. Vaikeassa tilanteessa rauhantyön valtionavustuksista leikattiin jopa 70 prosenttia. 1980-luvun huippuvuosina oli kuitenkin rakennettu vahva perusta, konkreettisestikin: rauhanliikkeellä oli Rauhanasema, jossa toimistoaan piti myös AKL.

Rauhanasema punk 18.11.1994

Rauhanasema punk 18.11.1994

1990-luvun alkuvuosina Helsingissä oli paljon nuoria punkkareita, mutta keikkatiloista oli puutetta. Kun Aseistakieltäytyjäliitto täytti 20 vuotta vuonna 1994, päätettiin tätä juhlistaa punkkeikalla Rauhanasemalla. Juhlissa soittivat Uutuus, Amen ja Olotila. Keikka oli menestys, ja pian AKL:lle tuli kyselyitä, voisiko keikkoja järjestää toistekin. Tukikeikoista tulikin osa järjestön säännöllistä toimintaa – vilkkaimmillaan keikkoja oli useamman kerran kuukaudessa.

Punk toi AKL:lle sekä tuloja että uusia nuoria aktivisteja. Yhteydet muihin liikkeisiin olivat myös vahvat, ja moni AKL:n aktivisti toimi myös esimerkiksi Antifassa tai eläinoikeusliikkeessä. Bändeille Rauhanasema oli suosittu keikkapaikka, ja Ville Similän ja Mervi Vuorelan punkhistoriikin mukaan vuosien varrella siellä ovat soittaneet ”käytännössä kaikki Suomen punkbändit tyylistä riippumatta”.

Rauhanaseman punk-keikat vaikuttivat paitsi punk-skeneen, myös 1990-luvun aktivismiin ja Aseistakieltäytyjäliittoon. AKL toi 1990-luvun anarkistiseen aktivismiin väkivallattomuuden ääntä ja tarjosi vaihtoehdon militantimmille näkemyksille. Suorasta toiminnasta kiinnostuneiden nuorten tulo mukaan toimintaan ja yhteydet muihin suomalaisiin ja kansainvälisiin liikkeisiin tukivat Aseistakieltäytyjäliiton 1990-luvun uutta toimintaa. Järjestö alkoi järjestää esimerkiksi matkoja eurooppalaisiin militarismin vastaisiin kansalaistottelemattomuusaktioihin, ja liiton liepeille syntyi uusia ryhmiä kuten Ruokaa ei aseita (1998) ja Muurinmurtajat (1997).

Keikoilla ei aina vältytty ongelmilta. Kaikki Rauhanaseman järjestöjen työntekijät eivät olleet yhtä vakuuttuneita punkkeikkojen tärkeydestä kuin AKL:n aktiivit, ja toisinaan valituksia tuli Rauhanaseman vieressä asuvilta pasilalaisilta. Keikkoja on kuitenkin järjestetty vuosittain jo yli kymmenen vuotta, ja moni tunteekin Rauhanaseman ennen kaikkea keikkamuistoistaan.

Oheisvasara. Rauhanaseman keikat 20 vuotta. Kuva: Jyrki Lappalainen/AKL:n arkisto

Oheisvasara. Rauhanaseman keikat 20 vuotta. Kuva: Jyrki Lappalainen/AKL:n arkisto

Vilkaisu 1990-lopun aktivistiskeneen Toisen Vaihtoehdon kautta:

Tulevaa toimintaa syyskuussa 1997:

”Vuosi 1997: EU:n rasismin vastainen teemavuosi.

Syksyllä: Kutsuntakampanjat eri puolilla Suomea.

8.9. YK:n päivän (24.10.) suunnittelukokous Rauhanpuolustajien toimistolla.

9.9. Fur Center -mielenosoitus. Tukimielenosoitus Barry Hornen nälkälakolle, jolla hän vaatii Englantia lopettamaan kaikki eläinkokeet, Englannin suurlähetystöllä.

11.9. Helsingin Maan Ystävien (Myhki) teemailta, aiheena Ydinvoimaa alkuperäiskansojen kustannuksella.

19.9. Taksvärkkikeräyksen tempauspäivä lapsiprostituutiota vastaan.

22.9. Ylikansalliset kuriin -ryhmän yleiskokous.

24.9. Mielenosoitus työajan lyhentämisen puolesta.

25.–28.9. International Peace Bureaun (IPB) seminaari ’Global Security, National Interests – the Role of Civil Society’ ja vuosikokous Moskovassa, Rauhanliitto ja Sadankomitea järjestävät ryhmämatkan junalla Suomesta.

28.9. Rauhanryhmä Sinapinsiemenen Asevienti-kampanjan suunnittelukokous Hämeenlinnassa.

30.9. Mielenosoitus Mordechai Vanunun puolesta, joka on ollut 11 vuotta vangittuna paljastettuaan Israelin ydinasesuunnitelmat maailmalle.”

(Toinen Vaihtoehto 8/1997)

Lehden numero: