Levyvinkki: Maanalaista puhemusiikkia siitä miten Suomi on
Timo Riitamaa
Asa & Toverit - Via Karelia
Aseistakieltäytyjäliitto 2009
Asan 40 000 euron Teosto-palkinnon saanutta Loppuasukas-levyä seurannut toukokuun lopulla ilmestynyt viides täysipitkä Via Karelia on tukilevy Aseistakieltäytyjäliitolle ja sen sotienvastaiselle työlle. Samalla
Loppuasukkaan selkeydessään auringonnousua edeltävän sumun peittämään suohon vertautuva runous on vaihtunut vähän selkeämpään ilmaisuun. Tosin "ensimmäinen levy on aina paras" -syndroomaa potevat musiikinystävät jäävät varmasti edelleen kaipaamaan Avain-nimellä tehdyn ensilevy Punaisen Tiilen tylyä suoruutta.
Punaisilla vesillä liikkuessaan kantaaottava musiikki sortuu helposti
käyttökelvottomiksi kuluneisiin, juoksettuneisiin tai kokkareisiin muotoihin.
Asalla on kuitenkin kriittisestä katseesta syntyneissä ajatuksissaan oma ääni, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Asa on ilmaisussaan aika
monimutkainen, mutta silti luulen että kappale Täydellinen tasuri on ehkä paras kuvaus suomalaisen poliittisen järjestelmän kriisistä. Se taivu muutaman riimin pituiseen lainaukseen levy-arviossa.
Edellisen levyn ympäristöpainotukset vaihtuvat Via Karelialla suomalaisen
väkivallantäyteisen perinteen luonnekuvaan, jossa myyttinen Suomi-konepistooli laulaa ja " Kolera-altaasta nousee seitsenpäinen, yhdeksänrintainen, 110-senttinen huippuosaajan rääpäle kromisissa korkokengissä".
Vierailijoita täynnä olevan levyn sovituksissa ja sävellyksissä kuuluu laaja-alaisen, itäiseen melankoliaan kallellaan olevan musiikillisen harrastuneisuuden lisäksi tekijäjoukon kaverimeininki sanan ei-laiskistuneessa ja oikotientäyteisessä merkityksessä.
1900-luvun kansanmurhien myötä moni pasifisti on miettinyt missä kulkee
väkivallattomuuden raja. Aseistakieltäytyjäliitolle tukilevyn on tehnyt
isänmaallinen sivari, joka ei tarttuisi aseeseen valtion tai päättäjien
puolesta, mutta kyllä ihmisten tai luonnon. Mutta lopulta: "Vitut väkivallasta
jos sanat voi tappaa. Mitä mä sanoin? Sanoin sanoilla hakkaa."