Inspiroivia naisia Tsetseniasta
Teksti: Tuija Pyhäranta
Ihmisoikeusaktivisteja, itsemurhapommittaja ja kansanlaulaja. Siinä muutamia Susanne Schollin Sodan tyttäristä. Itävaltailaistoimittaja kiersi Tsetseniassa haastattelemassa sodan keskellä eläviä naisia ja kirjoitti heidän kokemuksistaan kirjan.
”Pääosa kärsimyksestä on sälytetty tässäkin naisten harteille, niin kuin lähes aina ihmiskunnan historiassa. Ja sen, mihin Neuvostoliitto ei hajotessaan yltänyt, sen tekivät nämä kaksi sotaa: Pommittivat Tsetsenian naiset takaisin kivikauteen”, Scholl kirjoittaa.
Kirjasta selviää, että tsetseeninaiset joutuvat taistelemaan sodan ja kansallisuutensa tuomien kärsimysten lisäksi myös patriarkaalisten ”vuorten lakien” kanssa. Nämä lait yhdessä sodan runtelemien miesten kanssa takaavat naisille lähes aina heikomman osan. Sodan tyttärissä kerrotaan alkoholisoituneista, vaimojaan pahoinpitelevistä miehistä, morsianten ryöstöistä ja poikiensa vaimoja tyrannin ottein hallitsevista anopeista.
Kirjan pääpaino ei nimen ja takakannen lupauksista huolimatta ole kuitenkaan sukupuolittuneessa väkivallassa tai naisten elämää säätelevissä patriarkaalisissa laeissa. Suurelta osin Schollin kuvaamien naisten kärsimys on sellaista, joka ei kysy sukupuolta. Esimerkiksi lapsen menettäminen sodassa tai uusnatsien hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ovat yhtä karmivia kokemuksia kenelle tahansa. Sodan tyttärien kertojat ovat kyllä naisia, mutta he kertovat tarinoitaan vapaasti keskittymättä erityisesti naiskysymyksiin. Näin he tulevat kertoneeksi myös monia miesten ja kokonaisten perheiden tarinoita. Naisia kahlitsevia heimolakeja kuvaillaan pintapuolisesti muiden seikkojen yhteydessä, eikä kokonaiskuvaa naisten historiasta tai nykytilanteesta synny.
Schollin tyyli on ajoittain hieman poukkoilevaa, ja lauseita on pätkitty kummallisesti ehkä kohtalokkaan vaikutelman aikaansaamiseksi. Dramaattisuutta ei olisi kuitenkaan ollut tarvetta alleviivata; tarinat tekevät sen kirjoittajan puolesta. Tarinoiden kohtalokkuus konkretisoituu tietoon siitä, että yksi kirjan naisista, ihmisoikeusaktivisti Natasa Estemirova, murhattiin heinäkuussa 2009, hieman ennen kirjan suomenkielisen käännöksen ilmestymistä.
Vähemmistökansan ja sodan keskellä elävien ihmisten tilannetta Scholl kuvaa ansiokkaasti. Jokaisen naisen haastattelu on itsenäisenä tarinana mielenkiintoinen. Schollin kuvaamat naiset eivät ole luovuttaneet epäinhimillisissä olosuhteissa, vaan toimivat aktiivisesti parantaakseen tilannetta. Kirjan sävy on toiveikas. Sodan tyttäret onkin hyvää lukemistoa kaikille Venäjästä ja Tsetseniasta kiinnostuneille ja niille, jotka kaipaavat inspiroivia kertomuksia.
Susanne Scholl: Sodan tyttäret. Naiskohtaloita Tsetsenian raunioilla. Suom. Ilona Nykyri. Like 2009.