Pääkirjoitus: Myykäämme heille siis aseita

Amina bint Abdulhalim Nassar teloitettiin Jawfin provinssissa Saudi-Arabiassa maanantaina. Tuomio pantiin täytäntöön katkaisemalla Nassarin kaula. Hänen rikoksensa oli noituus, josta Saudi-Arabiassa usein syytetään toisinajattelijoita.

Samalla viikolla Suomessa: Valtioneuvosto myöntää yleisistunnossaan 15.12. "maastavientiluvan Patria Land Services Oy:lle". On yleisesti tiedossa, että luvan kohteena on kranaatinheitinjärjestelmä, jonka arvo on noin 150 miljoonaa euroa. Ostajana puolestaan on Saudi-Arabia, yksi maailman julmimmista diktatuureista. Koska lopullinen kauppa vaatii valtioneuvoston hyväksynnän, olisi ministereillä tilaisuus estää se. Kaiken todennäköisyyden mukaan näin ei kuitenkaan tule käymään, kuten ei ole käynyt ennenkään. Tässä kohtaa joudumme kuitenkin turvautumaan spekulaatioon, sillä ministerit ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa.

Onko aseiden myynti häikäilemättömään diktatuuriin niin nolo asia, että siitä on mahdoton lausua mitään? Vai eivätkö ministerit todella tajua, mistä Saudi-Arabiassa on kyse?

Russ Baker kirjoittaa Guernica-verkkolehdessä, miten Saudi-Arabian, "kaikkien öljyliittolaisten äidin" tapauksessa, tämänvuotiset protestit ovat saaneet osakseen lähes täydellisen mediahiljaisuuden, puhumattakaan, että läntiset hallitukset olisivat osoittaneet niitä kohtaan tukea. Kuitenkin poliisi avasi tulen mielenosoittajia vastaan maan Itäisessä provinssissa 21. marraskuuta ja tappoi ainakin neljä ihmistä. Näin intensiivisen tapahtuman luulisi olevan uutinen maassa, jossa protestointi on ankarasti kielletty, Baker toteaa.

Hän myös osoittaa, miten johdonmukaisesti läntiset uutisvälineet Al-Jazeera Englishiä myöten ovat ignoroineet Saudi-Arabian tapahtumia, tai miten yksipuolisesti ja huolimattomasti selittäneet niitä. Raportointi on syyttänyt protesteista maan shiia-vähemmistöä; on sanottu, että saudien sunni-kuningasperhe syrjii sunneja, ja että nämä toisaalta saavat tukea Iranista, Saudi-Arabian veriviholliselta. Shiioja asuu ennen muuta maan itäosissa, joka on myös öljyntuotannon keskus.

Baker kuitenkin sanoo, ettei maan ongelma ole etninen syrjintä, vaan se brutaalisuus ja ahneus, jolla saudien perhedynastia maata dominoi. "Saudi-Arabiassa viha [kuningashuonetta kohtaan] on aivan yhtä syvää, ellei syvempääkin kuin oli tavallisen libyalaisen viha Gaddafia kohtaan", Baker kirjoittaa. Sen jälkeen hän tarjoaa lukijalle linkin videoon, jolla näkyy, miten turvallisuusjoukot ampuvat ihmisiä Qatifin kaupungissa 21. marraskuuta. Kuten hän osoittaa, edes arvostettu New York Times ei kuitenkaan ole onnistunut raportoimaan, mitä maassa todellisuudessa tapahtuu, toisin kuin Syyrian kohdalla, vaikka ulkomaisilla journalisteilla ei sinnekään ole mitään asiaa.

Baker siteeraa myös tuoretta Amnestyn raporttia Saudi-Arabiasta ja toteaa, että on sen perusteella selvää, että maassa on ollut mielenosoituksia aivan yhtä kauan kuin Syyriassa, Libyassa ja muualla Arabimaailmassa, ja että ne on yhtä lailla myös siellä julmasti torjuttu.

Amnesty julkaisi heinäkuussa myös vuodetun luonnoksen laista, joka antaisi Saudi-Arabian viranomaisille luvan syyttää rauhanomaisia mielenosoittajia terrorismista ja vangita ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä. Terrorismiksi voitaisiin lain mukaan katsoa muun muassa "kansallisen yhtenäisyyden vaarantaminen" tai "valtion maineen vahingoittaminen". Lain vahvistaminen virallistaisi ja valtavirtaistaisi nyt nähdyt keinot protestoinnin tukahduttamiseksi ja tekisi maan ihmisoikeustilanteesta entistäkin kammottavamman.

En usko, että suomalaiset ministerit ovat lukeneet Amnestyn raporttia tai katsoneet Youtubesta videoita siviilien tappamisesta. Koska he ovat kovin kiireisiä, saattaa jopa olla, että he eivät ole ehtineet lukea lehdistä, että Saudi-Arabia on osana arabikevään tapahtumia myös muun muassa hyökännyt Jemeniin ja lähettänyt sotilaita voimakeinoin kansannousuaan tukahduttavan Bahrainin avuksi.

Mitä muuta voi päätellä vastauksesta, jonka ulkoministeri Erkki Tuomioja, kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb antoivat Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston KATUn ja SaferGlobe Finlandin aiemmin tekemään tiedusteluun. Ministereiltä kysyttiin, olisivatko he valmiita myöntämään Patrian kranaatinheitinjärjestelmäkaupalle vientiluvan Saudi-Arabiaan.

"Kyseisessä tapauksessa on tärkeää tarkastella myös ihmisoikeustilannetta. EU:n puolustustarvikkeiden vientiä koskevan yhteisen kannan mukaisesti asevientilisenssejä ei tule myöntää maihin, joissa aseita saatetaan käyttää sisäisiin sortotoimiin", ministerit vastasivat.

Yhtälö vaikuttaa kokonaisvaltaisen perverssiltä. Mikään yksittäinen tapaus, kuten Amina bint Abdulhalim Nassarin brutaali teloitus, sen paremmin kuin pitkällinen, monimutkainen ja hidas prosessi, kuten johdonmukainen protestien tukahduttaminen tai yksikertaisesti vain ihmisoikeuksista vähät välittävän diktatuurin ylläpitäminen, ei todellisuudessa näytä olevan riittävä syy harkita kaupantekoa uudelleen. Päinvastoin: myös asekauppojen tekeminen on niin pitkäkestoista ja monimutkaista toimintaa, ettei politiikkaa tunnu missään vaiheessa pääsevän siihen kiinni, eikä perusteellista arviointia bisneksen merkityksestä todellisuudessa tehdä missään vaiheessa.

Nyt puheena oleva kranaatinheitinkauppa esimerkiksi kuuluu Yhdysvaltain jo vuonna 2006 hyväksymään, yli viiden miljardin dollarin asekauppaan Saudi-Arabian kanssa. Patria solmi tämän kokonaisuuden osana 2,2 miljardin dollarin panssariajoneuvokaupoista.

General Dynamics Land Systems Canadan kanssa marraskuussa 2009. Jo tätä ennen, heinäkuussa 2008, Puolustusministeriö oli myöntänyt Patrialle esittelyä ja testausta koskevan vientiluvan Yhdysvaltoihin. Saman vuoden joulukuussa vastaavanlainen lupa myönnettiin Saudi-Arabiaan. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Toisin sanoen prosessi on aina jo varsin pitkällä siinä vaiheessa, kun se ilmestyy valtioneuvoston asialistalle. Tässäkin tapauksessa kaupasta on tosiasiallisesti sovittu jo vuosi sitten marraskuussa, jolloin Ulkoministeriö on antanut siihen ennakkolausuntonsa. Näyttäisi siltä, että valtioneuvoston istunto on tämän jälkeen pelkkä muodollisuus.

Mutta ihmisoikeudet, kansalaisten turvallisuus ja imperatiivi diktatuurien kaatamiseksi eivät ole muodollisuuksia. On itsestään selvää, että aseiden myyminen saudihovin kaltaisille öykkäreille on naurettavaa, epäinhimillistä ja törkeää sekä vastoin kaikkia niitä pelisääntöjä, joita suomalaisten poliitikkojen soisi noudattavan. Mutta kun ei, koska suhteet Yhdysvaltoihin ja bisnes. Mutta tällaisella politiikalla arabikevät kääntyy kylmäksi ja pimeäksi talveksi.

Jussi Förbom

päätoimittaja

Russ Bakerin artikkeli.

Amnestyn raportti.

SaferGlobe Finlandin tiedote.