Vaalit eivät ole kehityksen tae

Kirjoittaja:

Kehitysyhteistyön tavoitteisiin voidaan päästä myös epädemokraattisen hallinnon alaisuudessa. Liiallinen panostus pelkän liberaalin demokratian synnyttämiseen köyhimmissä kehittyvissä maissa saattaa olla myös epävakauttavaa. Ovatko inhimillinen kehitys ja demokratiakehitys toisistaan lainkaan riippuvaisia?

Kehitysyhteistyön tavoite on parantaa ihmisten elämää. YK:n kehityspolitiikan vuoteen 2015 ulottuviksi vuosituhattavoitteiksi listataan terveydenhuollon parantamista, köyhyyden ja nälän poistamista, koulutuksen tarjoamista ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä. Euroopan teollisuusmaissa 1800–1900 -luvuilla teknologian kehitys, vaurastuminen, sosiaalipolitiikka ja feminismi edistivät näitä tavoitteita. Samanaikaisesti alkoivat syntyä nykyiset kansallisvaltiot ja parlamentaariset mallit, nykymuotoinen demokratiamme. Demokratian luulisi siis olevan kehitysmaissakin muun kehityksen edellytys.

Maissa, joissa kehityksen tarvetta on eniten, voi olla kuitenkin tarpeen lähestyä muita ongelmia ensin, tuumaa Richard Youngs, joka vieraili Suomessa syyskuussa Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin seminaarissa. Youngs on Madridista käsin toimivan FRIDE -think tankin johtaja ja Warwickin yliopiston yliassistentti.

Liberaalia demokratiaa eivät ole vain vaalit ja niillä valitut edustajat ja johtajat. Todella olennaista on myös ihmisoikeuksien toteutuminen. Tärkeää toteutettavaa ovat muun muassa laillisuusperiaate, ihmisten itsemääräämisoikeus, tasa-arvoisuus, sananvapaus, uskonnonvapaus ja vähemmistöoikeudet.

Vuosituhattavoitteissa ei kaikkia näistä mainita, huomauttaa Youngs. Vähiten kehittyneiden maiden näkökulmasta on olennaista kysyä, olisiko maininta myöskään tarpeen, kun tarvittaisiin kipeästi myös aineellista hyvää, eli ruokaa, terveyttä ja koulutusta. Eurooppalaisittain ajateltuna kyllä, mutta johtuuko se vain historiallisesta sattumasta - onko demokratia aineellisesta kehityksestä erillinen kehityskulku? Joidenkin maiden tilanne näyttäisi osoittavan siihen suuntaan.

Epädemokratiakin voi onnistua

Youngs kehottaa miettimään Singaporea. Inhimillisen kehityksen indeksien (HDI) valtioiden välisessä vertailussa maa on melko korkealla, sijalla 23 vuonna 2009. Maassa on brittiläiseen perinteeseen pohjaava parlamentaarinen järjestelmä. Ongelmia on kuitenkin muun muassa median vapaudessa, kokoontumisvapauksissa ja sananvapaudessa. Valtio hallitsee kaikkia sanomalehtiä ja televisiokanavia joko suoraan tai omistamiensa yhtiöiden kautta. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksi listaa Singaporen sijalle 133. Yhdysvaltalaisen, globaalisti vapauksia eri maissa tutkivan Freedom House -järjestön vuosittainen Freedom in the World -raportti listaa Singaporen vapauksien toteutumisen kannalta heikompaan puoliskoon itsenäisten valtioiden joukossa.

Otetaan Youngsin mainitseman Singaporen lisäksi toinenkin esimerkki. Kiina on kaikilla mainituilla mittareilla Singaporea jäljessä, mutta sielläkin vertailujen keskinäiset suhteet ovat samanlaiset. HDI on korkeammalla tasolla verrattuna kansalaisten vapauksiin.

Näissä maissa HDI:n mittareiden eli lapsikuolleisuuden, elinajanodotteen ja terveyden koheneminen sekä lukutaidon ja koulutuksen paraneminen ei siis ole ollut kiinni siitä, kuinka liberaali demokratia on toteutunut.

Paul Collier, joka on tutkinut kehitysmaista kaikkein pahimmassa jamassa olevia, on kirjassaan The Bottom Billion päätynyt samanlaisiin päätelmiin: demokratia on erotettava kehitysyhteistyöstä omaksi pyrkimyksekseen. Collierin mukaan kehitysyhteistyön johtaminen koulutettuun ja terveempään väestöön johtaa myös vaurastumiseen, joka lopulta auttaa myös demokratian kehittymisessä.

Vaalit ovat ongelmallisia

Vaalit ovat kehittyvälle tai konfliktista toipuvalle maalle loistava tapa näyttää, että edistystä on tapahtumassa. Länsimainen media on kärkkäästi paikalla uutisoimassa asiasta.

Youngs varoittaa kuitenkin vaalien sudenkuopista. Ehdokkaiden kampanjat maksavat rahaa ja kytköksiä ja korruptiota syntyy, kun ulkopuolisia rahoittajia tarvitaan, mikä on Suomessakin viime vuosina tajuttu. Youngs puhuu myös kehittymättömän demokratian epävakauttavasta vaikutuksesta. Alkujaan korruptoituneeseen maahan on vaikea saada oikeudenmukaisia vaaleja järjestettyä heti ensimmäisellä kerralla, ja julkitulleet epärehellisyydet saattavat synnyttää tai kiihdyttää konflikteja. Demokratian kannalta on saatettu ottaa tällöin ensi askeleet, mutta maan kehitys inhimillisen kehityksen mittareilla pysähtyy tai taantuu.

Youngsin kannanotot ongelmallistavat demokratiaa, mutta ihmisoikeuksia hän ei pyri väheksymään. Hän myös myöntää, että demokratialla on aina sinänsä etuja puolellaan, eikä autoritäärisiä hallituksia pidä kehua liikaa, vaikka ne saisivatkin vaurautta ja terveyttä luotua. Demokratiapyrkimykset ovat kuitenkin hyväksi vain, kun niillä ei haitata muiden kehitysyhteistyötavoitteiden toteutumista.

Lehden numero: