Katuväkivalta Kapkaupungissa

Kirjoittaja:

Kartalla Etelä-Afrikan rikosluvuista korostuvat kaupungit ja erityisesti köyhät alueet. Suuremmassa mittakaavassa maaseudun murhat eivät hetkauta Etelä-Afrikan rikostilastoja paljonkaan. Johannesburgilla on maine yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista, mutta jengivälivaltaa esiintyy enemmän Kapkaupungissa.  Vuosien 2016-2017 aikana murhattiin miltei 20000 ihmistä koko maassa.

Rikollisuus keskittyy kaupunkeihin, sillä niissä on paljon ihmisiä, luokkaerot ovat suuret ja erityisesti köyhillä alueilla ihmisiltä puuttuu turva. Rikkaammilla aluieilla rikollisuus perustuu huolella suunniteltuun asuntojen ja ihmisten turvasysteemien vajavaisuuden hyväksikäyttöön. Köyhillä alueilla taas ihmiset asuvat slummeissa, joissa ei juuri lukkoja tunneta, vaan rikollisuus kukoistaa.

Monille nuorille miehille ainoa elinkeino tällaisissa paikoissa on rikollisuus ja saattaa olla vaarallista olla liittymättä jengiin. Koulutusta on vaikea saada ja perheillä ei useinkaan ole varaa lähettää lapsiaan muualle hankkiamaan koulutusta.

Kapkaupunki on noin 3,5 miljoonan asukkaan kaupunki.

Jengiväkivalta

Kun tulin alkuvuodesta Etelä-Afrikkaan, eteläafrikkalainen ystäväni kertoi minulle mitkä rikokset ovat nyt muodissa ja miten niitä toteutetaan jotta voisin välttyä niiltä. Monet niin sanoituista muodikkaista rikoksista ovat ihmisten tiedossa, koska ne ovat yleisiä jengiin liittymisriittejä ja ovat käytössä muutaman vuoden ajan, kunnes jotain uutta keksitään. Yksi tällainen keino on jättää kehto tai jopa lapsi tien viereen houkuttelemaan ihmisiä pysähtymään auttamaan. Lopputuloksena on, että auttaja menettää autonsa ja mahdollisesti myös henkensä.

Autoja ryöstetään myös heittämällä isoja kiviä auton ikkunoihin auton hidastaessa siirtyessään pois valtatieltä. Tarkoituksena on, että auto pysähtyisi ja auto olisi mahdollista ryöstää. Ystävälleni tapahtui näin vuosi sitten ja lasinsirusateessa hän huusi poikaystävälleen, että hän on kunnossa ja kehotti tätä jatkamaan ajamista.

Kammottavin muoti-ilmiö tänä vuonna on ollut valottomana vastaan tuleva auto. Kun kuljettaja vilauttaa omia valojaan saadakseen valottoman auton kuljettajan laittamaan omat valonsa päälle. Tämä tekee vilauttajasta kohteen, joka jengiin pyrkivien on murhattava tullakseen hyväksytyksi jengiin. Auton takana ajaa jengin johtoa, joka varmistaa, että homma tulee hoidetuksi tulokkaiden oman hengen uhalla.

Kaikille onkin selvää, ettei autoa kannata pysäyttää vaan pimeällä kannattaa keskittyä pääsemään kotiin. Valitettavasti suurimmalla osalla köyhästä väestöstä ei ole turvaa omasta autosta tai aidasta asunnon ympärillä. Läntisen provinssin Western Cape, missä Kapkaupunki sijaitsee alueella asuu noin 1,6 miljoonaa ihmistä. Näistä 330 000 ihmisistä asuu slummissa ja 95 000 asuu perinteisissä majoissa. Suurimmassa osassa näistä asunnoista ei ole omaa viemäriä tai wc-tiloja. Nuoret naiset joutuvat öisin kulkemaan pitkiäkin matkoja ja ovat erittäin alttiita rikoksille.

Suurinta osaa näistä rikoksista ei ilmoiteta poliisille, koska se saattaa leimata uhrin uudelleen kohteeksi. Monet ihmiset eivät myöskään luota poliisiin. Tällä alueella on arvioitu toimivan jopa 130 jengiä. Jengien väliset valtataistelutkin luovat vaaraa ja monet murhatut ovat jengien jäseniä tai ohikulkijoita, jotka ovat joutuneet välikäteen.

Nämä tytöt osallistuvat väkivallan vastaiseen jalkapalloon. Kuva: UN Women/Flickr

Nämä tytöt osallistuvat väkivallan vastaiseen jalkapalloon. Kuva: UN Women/Flickr

Omat kokemukset

Kun saavuin Etelä-Afrikkaan ensi kerran kymmenen vuotta sitten opin, että mikään omaisuus ei ole omaa henkeä arvokkaampaa. Vaikka usein miettii, että on itse iso, atleettinen ja vahva, ei sellaiseen kannata luottaa vaan luovuttaa omaisuus uhan hetkellä. Opin myös suunnittelemaan päivänä etukäteen niin, etten kanna ylimääräisiä tavaroita mukana ja yksin kävellessä pidän avaimia sormien välissä.

Olen tässä luonut Etelä-Afrikasta karun kuvan, mutta rikoslakiin erikoistuneena juristina niin käy helposti. Itse en kuitenkaan ole koskaan kokenut katuväkivaltaa Etelä-Afrikassa. Olen kerran ollut lähistöllä kun pientä kioskia yritettiin ryöstää, mutta omistaja veti veitsen esiin ja tilanne päättyi nopeasti.

Vaikka mitään ei ole koskaan tapahtunut uskon, että turhia riskejä ei kannata ottaa. Missä tahansa maailmassa voi tulla ryöstetyksi tai tapetuksi olemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Auttaa, jos liikkuu porukassa, kantaa mukana turvavälineitä, esimerkiksi äänekästä pilliä ja on tietoinen ympäristöstään.

Muutaman kerran olen kävellyt sellaisten ihmisten ohi, joilla selvästi ei ollut hyvät aikeet mielessä. Jos tällaisessa tilanteessa on mahdollista osoittaa, ettei aio uhriksi pystyy osan tilanteista välttämään. Valitettavasti monet näistä tavoista johtavat siihen, että joku muu joutuu uhriksi. Jengit pelottavat kaikkia ja harva uskaltaa puuttua rikollisuuteen.

Olen kuitenkin monesti saanut kokea ihmisten halua auttaa ja ennaltaehkäistä rikoksia: minua on varoitettu tietyistä alueista, ihmisistä liikkeellä, tarjottu ilmaisia kyytejä ja saatettu kotiin. Euroopassa voi olla viisasta soittaa ystävälle kun kävelee yksin kotiin yöllä, mutta Etelä-Afrikassa puhelimen kanssa liikkuminen tekee nopeasti kohteeksi.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa

Etelä-Afrikan rikollisuus herättää paljon huomiota niin kansainvälisesti kuin paikallisessa mediassakin. Erityisesti kansalaisilla on halu puuttua rikollisuuteen, ehkäistä jengiväkivaltaa ja kouluttaa nuorisoa, jotta he voisivat ryhtyä tekemään jotain muuta kuin rikoksia. Yksi ongelma tässä on myös korruptio.

Nämä samat ongelmat lisäävät katuväkivaltaa Etelä-Afrikassa ja ongelmiin on erittäin vaikea puuttua. Muutokset tulisi tehdä poliittisella tasolla ja poliisin koulutuksessa ja toimintatavoissa. Mikäli nuorten odotetaan elävän kouluttamattomina köyhyydessä ja nälässä on vaikea syyttää heitä siitä, että he etsivät itselleen muita tulonlähteitä.

Jengiväkivallan kitkeminen on tärkeätä, koska monet muutkin rikokset pyörivät jengien ympärillä. Muun muassa prostituutio, huumekauppa, ihmiskauppa, aseiden salakuljetus ja palkkamurhat ovat jengeihin liittyvää rikollistoimintaa. Paikalliset ihmiset vetoavat hallitukseen, jotta aselakia valvottaisiin paremmin ja tiukennettaisiin.

Tilastot osoittavat kuinka jo takavarikoituja aseita on mukana yhtä uusissa rikoksissa ja on selvää, että poliisin haltuun päätyneet aseet joutuvat takaisin rikollisten käsiin. Aseiden käyttöä on pyritty valvomaan uudella teknologialla ja on jopa keskusteltu armeijan valvonnasta pahimmille rikosalueille. Jengiläisiä on värvätty vankiloista puhumaan katuväkivaltaa vastaan vapauduttuaan.

Lehden numero: