- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kolumni: Maailmanrauhaa ja pieniä paikallisia konflikteja
Maailmanrauha on korkealla ihmisten toivelistoilla, oli kyse sitten tuoreesta missikisojen voittajasta tai kenestä tahansa, joka kuvittelee saavansa kolme toivetta lampun hengeltä tai hyvältä haltialta. Mikäpä muukaan olisi parempaa?
Useimmille meistä askeleet, joilla maailmanrauhaa tavoitellaan, tuntuvat joko vaikeilta ja hahmottumattomilta tai sitten niistä ollaan eri mieltä. Jostain syystä erimielisyys usein leimaa erilaisia kansalaisliikkeitä, ja näin on myös rauhanliikkeessä. Liian iso osa toimintatarmosta käytetään jatkuvasti siihen, että tehdään monessa järjestössä erikseen ja pohdiskellaan muiden toimijoiden huonoutta. Pahimmillaan juututaan riitelemään siitä, mistä ollaan eri mieltä. Ei päästä keskustelemaan yhdistävistä tekijöistä eli siitä, mitä me kaikki oikeastaan kuitenkin lopulta tavoittelemme. Pienimpään yhteiseen nimittäjään tyytyminen saattaisi usein olla parempi kuin se, että jätetään tekemättä mitään. Täydellisen yksimielisyyden löytäminen kun harvoin onnistuu.
Äskettäin Gazan kriisin suhteen eri järjestöt ja erilaiset toimijat sanoivat ja tekivät erilaisia asioita. Kuitenkin lopulta paras tunnelma jäi siitä, että tulitauon jo alettua – ja suomalaisen rauhanliikkeen löydettyä yhteistyö tässä asiassa – mielenosoitukseen osallistuttiin yhdessä. Vaikka Suomessa kaduilla marssimalla voi vaikuttaa Gazan tapahtumiin vain vähäisesti, varmaan sekin kannattaa tehdä. Yhteisen toimintatarmon lisääminen tuottaa varmasti lisää toimintaa ja tilanteisiin voisikin vaikuttaa esimerkiksi tekemällä yhteistyötä rauhanliikkeiden kanssa – niin Israelissa kuin Palestiinassakin.
Rauhanasemalla etsitään jatkuvasti uusia toimintatapoja ja uusia ihmisiä toimimaan. Tule sinäkin mukaan, niin mietitään yhdessä, mitä voitaisiin tehdä!
Rauhaa ja rakkautta!
Kirjoittaja on Sadankomitean pääsihteeri, joka uskoo demokraattisiin rakenteisiin, mutta on silti jatkuvasti eksyksissä.