- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kirjavinkki: Elokuvien lännensankari ja preerioiden kovat arvot
Televisiokanavilta tulvivien amerikkalaisten toimintaelokuvien laajempia taustoja on hahmotettu harvoin. Yhteiskuntatieteiden professorit Carl Boggs ja Tom Pollard tutkailevat chomskyläisen suoraviivaisesti kirjassaan ”Hollywoodin sotakone” Hollywoodin suhdetta väkivaltaviihteeseen.
Yhdysvaltojen kulttuuri on erityisen läheisessä suhteessa väkivaltaan, mikä viime vuosina on ilmennyt hälyttävinä oireina. Elokuvilla ja niiden väkivaltaa ruokkivilla asenteilla on ollut suuri merkitys. Tästä on lukuisia esimerkkejä Carl Boggsin ja Tom Pollardin kirjan Hollywoodin sotakone alussa. Erityisesti lännenelokuviin vakiintui rakenne, jonka naiivi suhde väkivaltaan on Boggsin ja Pollardin analyysin kautta löydettävissä myös muista Hollywoodin toimintaelokuvatyypeistä. Vaikka Amerikan alkuperäisväestön maa-alueen anastaminen piti sisällään törkeitä petoksia ja kokonaisten kansojen murhia, lännenelokuvissa intiaaneista tehtiin verenhimoisia hyökkääjiä ja pahuuden perikuvia. Usein yksinäinen valkoihoinen mies taistelee rajaseudulla suurta ylivoimaa ja raakuutta vastaan. Aseidenkäsittelytaidoillaan jalo lännensankari pärjää ja siten levittää sivistystä rajamaille.
Vasta Vietnamin sodan hirveydet ja 1960-luvulla herännyt tietoisuus aiheuttivat muutoksen lännenelokuviin, joita tehtiin yhteensä noin 2000. Vaikka lännenelokuvilla ei enää voinut ylistää rasistisia murhia, teoksessa osoitetaan niiden peruskaavan siirtyneen muihin toimintaelokuvien lajityyppeihin. Intiaanien sijaan esimerkiksi itä-eurooppalaisia tai arabeja esitettiin kulmikkaina barbaareina, joiden keskellä sujuvakäytöksinen läntinen sankari on oikeutetun edistyksen sanansaattaja. Vakoiluelokuvissa Bondin kaltaiset, kuolemaa halveksivat yksinäiset sankarit taistelivat uuden uutukaisella asetekniikalla valtavia vihollisjoukkoja vastaan, mikä on myös lännenelokuvista siirretty perusmalli.
”Yhdysvaltalaisiin arvoihin” saa rahoituksen
Hollywoodilla on pyrkimys tehdä niin sanottuja ”Hyvä sota” -elokuvia, joissa valtioiden itsekkäät edut muunnetaan jalon eettisiksi. Niissä Amerikan luontainen arkihyvyys kohtaa vieraan ja paholaismaisen raakuuden. Usein amerikkalaissotilaat ovatkin ”kunnon heppuja”, aika tavanomaisia ja työläistaustaisia.
Sotaelokuvat on usein tehty Normandian maihinnoususta Saksaa vastaan. Natsien monien julmuuksien taustaa vasten amerikkalaiset vaikuttavat automaattisesti hyviltä. Tätä teemaa hyödynnettiin myös kesällä 2003, jolloin presidentti Bush puhui Irakin miehitysjoukoille ja peräänkuulutti Normandian hengen elvyttämistä: ”Se henki vei amerikkalaissotilaan läpi Euroopan auttamaan maanosan vapauttamisessa. Se on sama henki, joka vei teidät läpi Irakin päästämään kansakunnan vapaaksi”. Tekijöiden mukaan täsmälleen samaa viestiä toivottivat päivittäin Fox TV ja muut amerikkalaiset viestimet.
Boggs ja Pollard eivät väitä, että elokuvaohjaajat tekisivät tietoisesti yhdysvaltalaista propagandaa, vaan pikemminkin viihteen tekijät ovat sisäistäneet ne maansa arvonäkemykset, joille voi saada rahoitusta, armeijan kalustoa ja hyvän levityksen. Kirjaan on analysoitu yli sataa tunnettua elokuvaa, joiden kautta lukija voi saada omakohtaisia ”ahaa- elämyksiä” pintaviihteessä väijyvien asennepommien luonteesta.
Carl Boggs & Tom Pollard: Hollywoodin sotakone (2007). LIKE, 383 s.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
