- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Nuorisobarometrissa pohdittiin asevelvollisuutta
Tuoreessa nuorisobarometrissa kysyttiin tänä vuonna nuorten mielipiteitä erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mikä nuorisoa barometrin mukaan pelottaa ja miten pelkojen kohteilta kannattaisi suojautua?
Tämän vuoden nuorisobarometrissa selvitettiin nuorten asenteita asepalvelusta kohtaan sekä sitä, kuinka oma valinta ase- ja siviilipalveluksen tai vankilan välillä perustellaan. Nuoret vaikuttavat suhtautumisessaan asevelvollisuusarmeijaan konservatiivisilta, mutta armeijankin suosio on laskussa. Samalla perusteet palveluksen valinnalle ovat yhä individualistisempia.
Tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuri osa ikäluokasta suorittaa asepalveluksen, ei ole saatavilla, sillä tilastot valmistuvat viiveellä. Nuorisobarometrin kirjoittajat arvelevat, että asepalveluksensa suorittaa tällä haavaa loppuun noin kaksi kolmasosaa miespuolisesta ikäluokasta. 1950-luvulla syntyneiden kohdalla osuus oli vielä yli 90 %. Siviilipalveluksen valitsee noin seitsemän prosenttia ikäluokasta, ja valinta tehdään yhä useammin vasta muutaman asepalvelusviikon jälkeen. Vuonna 2010 siviilipalveluksen aloittaneista yli 60 % kokeili ensin asepalvelusta.
Mikä nuorisoa pelottaa?
Nuorten kokemat pelot ja uhkakuvat jakautuvat barometrissa laajalle; ainoastaan ympäristön saastuminen pelottaa yli viidesosaa nuorista. Muuten pelot liittyvät nuorten omaan tulevaisuuteen kuten työn saantiin ja toimeentuloon. Myös luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos pelottavat osaa nuorista, samoin suomalaisten eriarvoistuminen, rasistinen väkivalta ja yhteisöllisyyden heikentyminen.
Kahdeksaa prosenttia vastaajista pelottaa kansainvälinen terrorismi ja yhtä monta Venäjä. Aseellinen hyökkäys Suomeen pelottaa ainoastaan viittä prosenttia. Kun katsoo, mitä suomalaisnuoret pelkäävät, ei ole yllättävää, että lähes puolet nuorisobarometrin vastaajista ajattelee Suomen turvallisuutta voitavan lisätä paremmin kehitysyhteistyöllä kuin armeijalla.
Asepalveluksen valitsevilla nuorilla valinnan syyt ovatkin murroksessa; yhä useammin valinta perustellaan individualistisilla, omaan elämään liittyvillä syillä, siinä missä aiemmilla sukupolvilla valinta on liittynyt tiiviisti talvi- ja jatkosodan perintöön.
Valintaa perustellaan runsaasti myös syillä, joilla ei ole mitään tekemistä armeijan perustehtävän eli maanpuolustuksen kanssa. Yli puolet nuorisobarometrin vastaajista kertoi ajattelevansa, että ”armeija tekee pojista miehiä” tai että ”armeija on Suomen suurin kuntokoulu”. Lisäksi armeijan tarjoama johtajakoulutus ja sen tuomat edut työelämässä sekä armeijan käymisen elämyksellisyys vaikuttavat nuorten valintaan.
Valintaa saatetaan perustella myös kunniavelalla veteraaneille tai armeijan merkityksellä kansalliselle identiteetille. Isänmaallisuuden merkitys on tutkimuksen mukaan kuitenkin suurempi jo asepalveluksensa suorittaneilla kuin niillä, joilla palvelus on vielä edessä.
Barometrin kirjoittajat arvelevat nousun johtuvan päätöksen rationalisoinnista jälkeenpäin: Tuntuu fiksummalta perustella asepalveluksen valintaa isänmaallisuudella kuin lähipiirin mielipiteillä tai käytännön syillä.
Ristiriitaisia asenteita
Ihmisten elämänkatsomus ja poliittiset näkemykset muodostavat vain harvoin täysin johdonmukaisen jatkumon. Nuoret eivät ole tässä joukossa mikään poikkeus. Samaan aikaan, kun 60 % nuorista haluaa säilyttää armeijan entisellään, ja lopuistakin valtaosa tekisi muutoksia vain asevelvollisuuden puitteissa, 71 % on sitä mieltä, että väkivalta on aina väärin. Ajattelevatko nuoret siis, ettei sota ole väkivaltaa?
Nuorilta kysyttiin myös heidän näkemyksistään oikeutettuun sotaan. Kolmannes vastaajista ajatteli sodan voivan joskus olla oikeutettu. Kuitenkin niistä, jotka ajattelivat, ettei sota voi koskaan olla oikeutettu, yli kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, suomalaisten on kaikissa tapauksissa puolustauduttava. Vaikka sodan siis ajatellaan olevan väärin, puolustautuminen hyväksytään.
Asevelvollisuusarmeijan suosiolla mitattuna nuoriso vaikuttaa konservatiiviselta, mutta nuorilla on kuitenkin runsaasti pasifistisia ajatuksia. Vaikka nykysysteemin kannatus on korkea, on sekin laskussa, ja kasvava joukko nuoria valitsee siviilipalveluksen. Niinpä myös muutoksille olisi nuorten keskuudessa kysyntää, erityisesti sellaisille, jotka tapahtuvat asevelvollisuusarmeijan puitteissa. Nuorten kritiikin kärki kohdistuu armeijan sukupuolisyrjintää kohtaan: miksi naisten oikeus asepalvelukseen on miesten velvollisuus vankilankin uhalla?
Julkisessa keskustelussa syyksi lisääntyneisiin asepalveluksen keskeytyksiin on epäilty nuorison huonoa fyysistä kuntoa, ja keskeytykset on nähty merkkinä henkisen pahoinvoinnin kasvusta. Nuorisobarometrin tulosten perusteella näyttäisi kuitenkin pikemminkin siltä, että palvelukseen astuvaa nuorisoa vaivaa motivaatiopula. Asevelvollisuuden epäoikeudenmukaisuus häiritsee, ja järkisyiden löytäminen on hankalaa, jos aseellinen hyökkäys ei pelota.