Kuulin juuri, että Radio Rockin aamuohjelmassa juontajat olivat kertoneet Greenpeacen aktivistien mielenosoituksesta Öölannin eteläpuolella Ruotsissa. Aktivistit olivat nousseet suomalaiselle Nordica-jäänmurtajalle jo toisen kerran muutaman päivän sisällä – ensimmäinen actionhan tapahtui vappupäivänä, kun alus oli vielä köysissä Helsingin Hietaniemessä.

Niin siinä taas kävi, että keskustelu puolustusvoimien uudistamisesta luisui sivuraiteille, kun kaikki huomio kohdistui Dragsvikin varuskuntaan. Keskeisin ”ansio” tästä lankeaa puolustusministeri Stefan Wallinille. Ensiksi hän kiisti, että mitään poliittista ohjausta olisi tapahtunut, sitten hän vetosi kielilain säädöksiin ruotsinkielisestä varusmieskoulutuksesta.

Ensi heinäkuussa YK:ssa päätetään kansainvälisestä asekauppasopimuksesta. Hyvää sopimusta toivovien valtioiden tulisi osata lopettaa neuvottelut ajoissa sen sijaan, että annettaisiin liikaa myönnytyksiä väljempää tulkintaa ja vähäisempiä rajoituksia toivoville maille. Pahin uhkakuva on sopimuksen syntyminen täysin vesittyneenä.

Sadankomitea järjesti Rauhanasemalla 26.4.2012 miniseminaarin aseviennistä. Tilaisuudessa julkistettiin SaferGlobe Finlandin asevientiraportti 2010. Samalla sai ensiesityksensä Raportista kertova video, joka havainnollistaa aseviennin ongelmia kiinnostavalla ja selkeällä tavalla. Perehdyin ensimmäistä kertaa laajemmin asevientiin, jonka taustalta vaikuttaa ongelmien vyyhti.

Suomalaisia eläkerahoja on sijoitettu ydinaseita valmistaviin yhtiöihin, eikä tilanne ole muuttunut asian julkistamisen jälkeenkään.

Suomalaiset eläkevakuutuslaitokset, Kirkon eläkerahasto ja pankit ovat sijoittaneet joko suoraan tai epäsuoraan suomalaisvaroja ydinaseita valmistaviin yhtiöihin, ilmenee rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin raportista Suomen asevienti 2010.

Uusi laki Suomen ja Israelin asekaupan salaamiseksi ajoittuu täsmälleen samaan poliittiseen tilanteeseen kuin kasvava asekaupan julkinen vastustus. Ihmisoikeuspuhe ja asekaupan lonkerot ovat monimutkainen vyyhti, jossa kaikki liittyy kaikkeen.

Euroopan Unioni toimii epäjohdonmukaisesti yrittäessään sovittaa yhteen kaupantekoa ja kansainvälisen oikeuden asettamia reunaehtoja. Erityisen monimutkainen on EU:n suhde Marokkoon ja Länsi-Saharaan.

Euroopan parlamentin helmikuinen päätös hyväksyä kauppasopimus, joka takaa marokkolaisten maatalous- ja kalatuotteiden pääsyn unionin markkinoille, osoittaa jälleen kerran johdonmukaisuuden vaikeuden unionin päätöksenteossa.

Bosnia-Hertsegovinassa etniset jakolinjat eivät ole kadonneet mihinkään, vaan niitä suorastaan korostetaan esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla. Vihatetoriikka ja ennakkoluulot piinaavat maan nuorisoa, joka haluaisi jo edetä kohti yhteistä tulevaisuutta.

Ulkoisten toimijoiden määrä konflikteissa on kasvanut, mikä usein johtaa konfliktien pitkittymiseen, pahentumiseen ja ratkaisun löytämisen hankaloitumiseen. Aseellisten konfliktien määrä on kuitenkin laskenut. Tämä käy ilmi Uppsalan yliopiston uusimmasta valtioiden aseellisia konflikteja koskevasta raportista.

Monet namibialaiset pitävät itsenäisyyden taistellutta Swapoa sankarina. Vakoojaksi leimattu Vicky Festus Karures kantaa sitä vastoin arpia puolueen pimeästä puolesta, "suuresta salaisuudesta".

Namibian itsenäistymisestä tuli kuluneeksi maaliskuussa 22 vuotta. Itsenäisyyden taistellut Swapo on edelleen vallassa ja edelleen se vaikenee sodan aikaisista omien kansalaistensa kidutuksista, ”suuresta salaisuudesta”, kuten Vicky Festus Karures sitä nimittää.