Vapaa liikkuvuus: Siirtolaisten kamppailut eivät ole irrallisia muista yhteiskunnallisista muutoksista

Kirjoittaja:

Vapaa liikkuvuus (VL) sai Sadankomitean vuoden 2012 rauhanpalkinnon tunnustuksena verkoston tekemästä työstä oikeudenmukaisemman turvapaikkapolitiikan puolesta ja ruohonjuuritasolla tehdystä työstä maahanmuuttajien parissa. Pax lähetti verkoston jäsenille kysymyksiä VL:n omalle sähköpostilistalle, ja jäsenet vastasivat niihin muutaman päivän aikana.

Eri järjestöjen ja aktivistiverkostojen tekemää työtä on kenties aiemmin keinotekoisesti kategorisoitu eri nimikkeiden alle. Ihmisoikeusjärjestöjen on nähty tekevän ihmisoikeustyötä, kehy-järjestöjen kehyä, rauhanjärjestöjen rauhantyötä. Nyt Vapaa liikkuvuus on saanut nimenomaan rauhanpalkinnon Vaikka kategoriat ovat tarpeettomia ja keinotekoisia, onko verkostollenne merkitystä sillä, että kyseessä on nimenomaan rauhanpalkinto?

"Ei välittömästi. Siirtolaisuus on kytköksissä miltei kaikkiin tärkeimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin oli kyse sitten sodasta, työstä tai ympäristöstä."

"Kysymyksessä oikeastaan vastataan jo: 'kategoriat ovat tarpeettomia ja keinotekoisia'. Kehitysyhteistyössä toimiville esimerkiksi siirtolaisuuden ja paikallisen kurjistumisen välinen syy–seuraus-suhde näkyy käytännössä vielä selvemmin kuin meille.

Emme siirtolaisia kohdatessamme kysele ihmisten syistä liikkua ja toisaalta harva niistä itse kertoessaan analysoi maahanmuuttohallinnon kategorioita kunnioittaen, oliko lähtemisessä tärkeintä esimerkiksi juuri poliittinen vaino tai tulojen puuttuminen (ympäristön muuttumisen seurauksena) tai miten nämä olivat sidoksissa toisiinsa."

"Vaikka kategorisoinnit eri työn muotoihin eivät ole meille olennaisia, arvostamme verkostolle myönnettyä rauhanpalkintoa."

VL on monien mielestä outo lintu suomalaisessa yhteiskunnallisten ja poliittisten toimijoiden kentässä, sillä se ei ole perinteisellä tavalla järjestäytynyt eikä pidä yllä järjestöorganisaatiota, vaan näyttäisi uhmaavan oletusarvoja ja toimivan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla. Miten avaisitte toimintanne luonnetta ja periaatteita ihmiselle, joka ei niitä tunne?

"Toimimme yhteistyössä siirtolaisten kanssa. Toimintaa on monenlaista: avustamme paperitonta lääkekuluissa, osoitamme mieltä käännytyksiä vastaan tai järjestämme keskustelutilaisuuksia  maahanmuuttopolitiikan kysymyksistä.

Meillä on tietysti oma organisaatiomme, joka rakentuu yhteisten kokousten, sähköpostilistojen ja työryhmien varaan. Olemme perustaneet myös Oikeudet ilman rajoja ry:n varainkeruuta varten. Olennaista meille on, että toiminnan perustana ovat siirtolaisten ja siirtolaisryhmien tilanteet, kokemukset ja tarpeet. Emme jaottele ihmisiä lähtökohtaisesti sen mukaan mitä lupaa nämä ovat sattuneet hakemaan ja mistä syystä."

"Vapaa liikkuvuuden toimintalogiikkaa ohjaa ehkä muita vähemmän rahoitus ja kiinteät työtehtävät, jotka sitovat isompien järjestöjen käsiä tai toisaalta mahdollistavat toimintaa tietyissä kysymyksissä vain hankerahoituskausien ajan. Ihmiset ovat sitoutuneet toimintaan poliittisista syistä 'vapaaehtoistyön' sijaan. Tämä näkyy tavassa tehdä työtä ja ihmisten sitoutumisessa siihen, mitä tekevät."

Mikä ajaa verkostoanne toimintaan? Miten kuvailisitte asiaan syvemmin perehtymättömälle, mikä on se poliittinen problematiikka, joka vastaan kampanjoitte?

"Yhä useammat siirtolaiset elävät, työskentelevät ja asuvat kanssamme Suomessa ja Euroopassa. Monet joutuvat kestämättömiin tilanteisiin, koska maahanmuuttohallinto epää heiltä laillisen oleskeluoikeuden tai pakottaa vuosia kestävään byrokraattisen myllyyn.

Rajat eivät vain estä ihmisiä pakenemasta sietämättömiä oloja, vaan pakottavat ihmisiä työskentelemään nälkäpalkalla luvan toivossa, erottavat perheenjäseniä toisistaan tai saavat ihmiset kestämään erilaista hyväksikäyttöä, koska ulospääsyä ei ole ilman oleskeluoikeutta."

"Oleskeluoikeuden perusteita kiristetään jatkuvasti, vaikka päin vastoin pitäisi hyväksyä ajatus siitä, että ihmiset ovat historiassa aina liikkuneet ja tulevat aina liikkumaan keinotekoisten alueellisten rajojen yli. Tiukalla lainsäädännöllä varmistetaan lähinnä ihmisten mahdollisuudet joutua sietämättömiin tilanteisiin, kuten altistuminen erilaiselle hyväksikäytölle."

"Siirtolaisten kamppailut eivät ole irrallisia muista yhteiskunnallisista muutoksista, siitä mitä on tehdä työtä ja elää post-fordistisessa yhteiskunnassa. Siirtolaisten oikeuksilla on keskeinen merkitys myös etuoikeutetussa asemassa olevien kansalaisten kannalta."

Julkisuudessa toiminnastanne näyttäytyy aina vain pieni osa. Mitä te oikeastaan teette, ja miten?

"Julkinen toimintamme on mahdollista vain sen kautta, että meillä on käytettävissämme suoraa tietoa ulkomaalaishallinnontuottamista oloista ja tilanteista. Kaikki teemat, joiden puolesta kampanjoimme liittyvät kohtaamiemme ihmisten tilanteisiin. Annamme neuvontaa lupa-asioissa ongelmiin joutuneille ulkomaalaisille kerran viikossa.

Saamme myös muuta kautta erilaisia avunpyyntöjä. Ensisijaisesti avustamme lupaprosesseissa, mutta ajoittain myös asunnon tai työn etsinnässä, sekä tuemme ihmisiä taloudellisesti esim. lupamaksujen, lääkkeiden, ruuan tai asumisen suhteen. Tapaamme myös säännöllisesti kaupungissa oleskelevia romanisiirtolaisia ja jaamme heille avustustarvikkeita."

Valtavirtajulkisuuden perusteella näyttäisi, että VL on melkoisen yksin aktivismin ekologisessa lokerossaan. Onko niin, ettei Suomessa ole muita järjestöjä tai ryhmiä, jotka tekisivät siirtolaisten asiassa sekä käytännön neuvonta- ja tukityötä että poliittista kampanjointia? Miksi näin?

"Myös esimerkiksi Pro-tukipiste lähtee tukityössään ja poliittisessa vaikuttamisessa ulkomaalaisten seksityöntekijöiden omista lähtökohdista ja tarpeista. Lisäksi monet kirkonpiirissä toimivat ihmiset antavat käytännön tukea hankalaan tilanteeseen joutuneille siirtolaisille ja tuovat tapauksia julkisuuteen, jos kyseinen henkilö sitä toivoo.

Perinteisemmät pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöt saattavat myös tehdä sekä käytännön työtä että kampanjointia, mutta ovat sidotumpia suhteessa viranomaisiin, kansainvälisen lainsäädännön kehykseen tai oman organisaationsa kattojärjestön linjauksiin. Suomessa kenttä on valitettavan kapea. Muualla Euroopassa myös pakolaisoikeuden pohjalta toimivat organisaatiot tekevät vaikuttamistyötä reippaammalla otteelle eivätkä ole niin läheisissä sidoksissa ulkomaalaishallintoon."

"Rahoittajasta riippumattomuus (eli usein rahattomuus) ja tietynlainen näkymättömyys viranomaisten silmissä (verkostoa ei kuulla esimerkiksi lakien valmistelujen yhteydessä tai kutsuta  ministeriön tilaisuuksiin kahville) eivät välttämättä ole vain toimintaa ja vaikuttamistyötä hankaloittavia tekijöitä vaan antavat tilaa toimia kuten itse haluamme ja panostaa kulloinkin siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeää."

VL on ollut julkisuudessa nälkälakossa olleiden afgaanimiesten tapauksessa. Sisäministerin taustainfossa 5.12. maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinne kertoi haluavansa kutsua tässä asiassa kampanjoineet järjestöt ja toimijat yhteiseen keskusteluun, jotta  voitaisiin "lisätä yhteistä ymmärrystä" siitä, mistä lopulta on kysymys. Hän sanoi myös, että viranomaisten taholla "ei pidetä  soveliaana viranomaisten painostamista eikä sillä ole mitään vaikutusta puolueettomaan päätöksentekoon".

Päivärinta lisäsi, että "toisaalta on järjestöjen vapaa oikeus ilmaista käsityksensä ja  tuoda esiin näkemyksensä turvapaikkapolitiikasta, ja sitä haluamme kunnioittaa ja antaa sille tilaa". Kuitenkin "se keskustelu, jota haluamme käydä heidän kanssaan on, missä määrin on eettisesti  perusteltua se, että otetaan haavoittuvassa tilanteessa olevia kilveksi ajamaan näitä asioita". Päivärinteen mukaan "tämä on se kriittinen kohta". Miten vastaatte Päivärinteelle?

"Nälkälakko on poliittinen protesti, johon turvaudutaan tilanteessa, jossa muita keinoja ei ole enää käytettävissä. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat poliittisten vankien nälkälakot, mutta myös  turvapaikanhakijat valitsevat syömälakon protestimuodokseen Suomessa sekä muualla Euroopassa. Vaikka joka vuosi nälkälakkoja aloitetaan vastaanottokeskuksissa ja säilöönottokeskuksessa useita, ne päätyvät julkisuuteen vain poikkeustapauksissa.

10.9. nälkälakkoon ryhtyneiden kolmen afganistanilaisten turvapaikanhakijan toiminta johti laajempaan kampanjointiin, koska he valitsivat sille mahdollisimman julkisen paikan asettumalla Helsingin keskustaan Eduskuntatalon eteen."

"Esimerkiksi samaan aikaan kun afganistanilaismiehet olivat syömättä eduskuntatalolla tietojemme mukaan monet lopettivat syömisen Metsälän säilöönottoyksikössä."

"Vapaa liikkuvuus ja muut nälkälakkolaisia tukeneet tahot pyrkivät tuomaan esille miesten viestin, tekemään heidän protestimuodostaan vaikeissa olosuhteissa niin siedettävän kuin mahdollista ja  ehdottamaan vaihtoehtoisia kamppailun muotoja kuitenkin aina heidän itsenäisyyttään kunnioittaen."

"Sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston [Migri] strategiana on ollut kieltää oma vastuunsa ja mitätöidä miesten protesti. Migri ei missään vaiheessa tullut miehiä vastaan millään tavalla, vaan kieltäytyi yksinkertaisistakin pyynnöistä kuten vastaanottokeskuspaikan siirrosta Pudasjärveltä Helsinkiin. Miesten päätöksen taustalla ei ollut vain kielteinen turvapaikkapäätös, vaan myös vuosien odotus syrjäisessä vastaanottokeskuksessa ilman riittävää tukea ja neuvontaa.

Turvapaikanhakijoiden 'haavoittuvuudella' jeesustelu on sairasta: nälkälakkoon ryhtyneitä miehiä voidaan pitää haavoittuvina siinä määrin kuin pakolaisuus ja vuosia kestävä suojan etsiminen tekee kenestä tahansa haavoittuvan, mutta juuri tätähän Migri ei tunnusta ja siksi miehet ryhtyivät  nälkälakkoon."

"Miehet lopettivat syömälakkonsa juuri siksi, että saivat ympärilleen suuren joukon erilaisia ihmisiä, jotka tunnustivat, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja halusivat kamppailla heidän kanssaan yhdessä. En usko, että kukaan nälkälakkolaisten kanssa keskustellut saattoi pitää heitä enää haavoittuvina raukkaparkoina. Me näemme heidät rohkeina ja vahvoina ihmisinä, jotka päättivät, että eivät taivu mahdottoman tilanteen, kivun ja epätoivon edessä, koska haluavat itselleen ja perheilleen kaikille kuuluvan ja itsestään selvän oikeuden elää turvassa."

"Miehet aloittivat ja jatkoivat nälkälakkoaan omasta päätöksestään. VL on tukenut miehiä heidän kamppailussaan siinä missä perinteiset järjestöt ovat pesseet kätensä asiasta. Toivomme sisäasianministeriön keskittyvän eettisten pohdiskelujen sijaan varmistamaan, että Migrin toiminta ei ole ristiriidassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa."

vapaaliikkuvuus.net

Lehden numero: