- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kuinka "Parane pian Gorba" -kortti syntyi?
Sadankomitean juhlakirjan Rauhan ytimessä haastattelussa järjestön pitkäaikainen pääsihteeri Malla Kantola kertoo lyhyesti "Parane pian Gorba" -kortista.
Sadankomitea teki kortin elokuussa 1991 jaettavaksi toiseen Gennadi Janajevin johtaman vallankaappauksen vastaiseen mielenosoitukseen.
Kortin valmistumiseen vaikutti sarja sattumuksia sekä ripaus hyvää onnea.
Ensimmäinen sattumus oli Sadankomitean silloisen puheenjohtajan Erkki Tuomiojan puhelinsoitto Malla Kantolalle. Muiden asioiden lomassa Tuomioja kertoi Kantolalle tavanneensa eduskunnassa edustajakollegansa Tarja Halosen, joka oli todennut, että Gorbatsoville pitäisi lähettää parane pian-kortti.
Vallankaappaajathan selittivät Gorbatsovin sairastuneen.
Puhelun jälkeen totesimme nopeasti, että sellainen kortti pitää tehdä. Ryhdyin etsimään kuvaa korttiin ja jostain – en enää jaksa muistaa mistä – löysin sopivan Misha-karhun kuvan.
Seuraava sattumus oli Tuomo-Pekka Kalliomäen pistäytyminen Rauhanasemalle. Kerroimme hänelle kortista ja kysyimme, voisiko hän kääntää kortin tekstit venäjäksi. Kalliomäki on venäjän tulkki ja kääntäjä.
Kalliomäkeä ei tarvinut taivutella, sillä hänen mielestään idea oli hyvä. Koska yhdeltäkään silloisella Rauhanaseman tietokoneella ei löytynyt kyrillisiä fontteja, Kalliomäki palasi työhuoneelleen, kirjoitti ja tulosti tekstit sekä faksasi ne Rauhanasemalle. Tuolloin sähköposti oli vielä melkoinen harvinaisuus.
Sitten vain kortin originaali kasaan saksia ja liimaa käyttäen ja pikainen soitto Rauhanaseman viereisen virastotalon pikapainoon. Pikapaino kertoi korttien tulostamisen ja leikkauksen onnistuvan nopealla aikataululla, minkä jälkeen lähdin viemään korttia painettavaksi.
Toisessa mielenosoituksessa kortit olivat jaossa ja ne saivat hyvän vastaanoton.
En tiedä, onko Sadankomitean arkistoissa yhtään korttia tallella, sillä vallankaappausviikon hektisyydessä arkistoiminen ei ollut tärkeimpiä prioriteetteja.
En myöskään muista, saiko idean keksijä, Tarja Halonen, koskaan nähdä korttia. Jos kortteja vielä on tallella, hänelle voisi varmuuden vuoksi lähettää ainakin yhden.