Afrikan unionin ja kansainvälisen rikosoikeustuomioistuimen monimutkainen suhde

Kirjoittaja:

Useampi Afrikan unionin (AU) jäsenvaltio on ilmoittanut eroaikeistaan kansainvälisestä rikosoikeustuomioistuimesta ICC:stä. AU on tukenut eroaikeita ja antanut lauselman, jossa se kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan eromahdollisuuksia.

Unionin perustelee eroa Rooman perussäännöstä sillä, että se katsoo ICC:n toimivan puolueellisesti ja ennakkoasenteisesti. Tähänastisista tutkinnoista ja prosesseista kaikki ovat kohdistuneet Afrikassa sattuneisiin rikoksiin. Alustavia tutkintoja on menneillään muun muassa Afganistanista, Hondurasista ja Koreasta.

Irtaantumisstrategialuonnoksessa AU perustelee irtaantumista puolueellisuuden lisäksi muun muassa oikeudenkäytön palauttamisella paikalliselle tasolle, ”afrikkalaiset ratkaisut afrikkalaisiin ongelmiin” -periaatteen vahvistamisella ja jäsenvaltioiden suvereniteetin vahvistamisella. Perinteisesti lainkäyttövaltaa alueella on pidetty eräänä valtion itsemääräämisoikeuden eli suvereniteetin keskeisenä piirteenä.

Erokeskusteluissa argumenttina on käytetty myös sitä, että rankaiseminen teoista ei edesauttaisi parhaalla mahdollisella tavalla rauhanrakennusta. Yleisesti rankaisemattomuuden kulttuuria pidetään eräänä vakavat rikokset mahdollistavana tekijänä, mutta viitteitä myös siitä, että anteeksiantamiseen pyrkimisellä voi olla paikkansa joissain, varsinkin pitkittyneissä konflikteissa.

Rankaisemattomuuden kulttuuri on myös omiaan lisäämään epäluottamusta instituutioihin ja oikeudenmukaisuuteen. Näin ollen kestävän rauhan rakenteellisten edellytysten toteutuminen vaikuttaa epävarmalta. Mikäli kansainvälisen lainkäytön tilalle ei saada tuotua tehokkaita paikallisia tai kansallisia järjestelmiä, ei vakavien rikosten sattuessa liene paljoa toivoa oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Optimistinen luenta tilanteesta olisi, että unioni pyrkii aidosti voimaannuttamaan kansallisia oikeusjärjestelmiä ja tarjoamaan tehokkaampia reittejä kohti konfliktien ennaltaehkäisyä. Konfliktinratkaisussa paikallistason osallistaminen on usein tehokas strategia.
Kysymys erikseen on se, kuinka herkästi eropäätös kussakin eroa hakevassa maassa tapahtuisi. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa tuomioistuin on todennut hallituksen eroilmoituksen perustuslain vastaiseksi. Näin ollen eroprosessi ainakin hidastui.

Unionin jäsenvaltiot eivät ole yksimielisesti ICC:n vastaisia. Useat AU:n jäsenvaltiot, kuten Senegal ja Nigeria kuitenkin tukevat ICC:tä.  Osa tuomioistuimen jutuista, kuten Malin ja Ugandan tapaukset, ovat tulleet vireille sopimusvaltioiden toimesta. Tämä osoittaa, että halukkuutta toimia yhteistyössä ICC:n kanssa ja saattaa tapaukset asianmukaisesti tutkittaviksi löytyy AU:n jäsenvaltioilta. Vaikka osa jäsenvaltioista jättäisi ICC:n, on laajamittainen irtisanoutuminen jokseenkin epätodennäköinen.

Aika näyttää, millaiseksi Afrikan unionin ja kansainvälisen rikosoikeustuomioistuimen välit muuttuvat, ja kuinka laajana – jos ollenkaan – unionimaiden eroaikeet toteutuvat. Myös mahdollisten erojen seuraukset jäävät nähtäviksi. optimisti toivoo, että oikeudenmukaisuutta ja rankaisemattomuuden kulttuurin kitkemiseen lähdettäisiin aktiivisesti ”afrikkalaisiin ongelmiin afrikkalaiset ratkaisut” -periaatteen hengessä. Toinen vaihtoehto on toivoa, että erot eivät toteutuisi kovin laajassa mittakaavassa ja kansainvälinen oikeusjärjestelmä saisi toimia kunnes muita vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Lehden numero: