- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Työleiri kritisoi militarismia kattiloilla
Aseet hiiteen, ruokaa kaikille!
Aseistakieltäytyjäliitto järjesti jo seitsemättä kertaa Ruokaa ei aseita -työleirin Helsingissä.
Teksti ja kuvat: Jyrki Pyykönen
Ruuan tuoksu täyttää tilan. Veitset kopisevat leikkuulautoja vasten rytmikkäästi, kuin toistaen jonkin kappaleen poljentoa. Äänet kaikuvat tilassa. Puhe pulppuaa kuin kasvissoppa kattilassa. Englantia murtaen, hyvää englantia, huonoa englantia, amerikanenglantia – samapa tuo, kun kommunikaatio toimii.
Kansainvälisen vapaaehtoistyön, Aseistakieltäytyjäliiton ja Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmän kokoon kutsuma Food Not Bombs-työleiri järjestettiin jälleen, jo seitsemättä kertaa, Rauhanasemalla heinäkuun 14. - 25. päivä. Vapaaehtoiset Italiasta, Kreikasta, Kroatiasta, Puolasta, Tshekistä, Unkarista, Hollannista ja Yhdysvalloista jakoivat itse valmistamaansa kasvisruokaa viidessä tapahtumassa eri puolilla Helsinkiä.
Ruokaa ei aseita (engl. Food Not Bombs) on kansainvälinen kampanja, joka sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1980. Nykyään se on levinnyt yli 200 kaupunkiin eri puolilla maailmaa. Suomessa toimintaa on ollut kymmenen vuoden ajan.
Ruoka sai hyvälle tuulelle
Leiri onnistui täyttämään tavoitteensa varsin mallikkaasti: Ruoka katosi nälkäisiin suihin Kannelmäestä Kontulaan ja sai ihmiset hyvälle tuulelle sekä toivottavasti myös kyseenalaistamaan asioita. Ainakin mielenkiintoisia keskusteluja käytiin useiden ohikulkijoiden ja leiriläisten kesken. Muutaman kerran ruoka katosi ennätysvauhtia, mikä tietenkin jäi harmittamaan.
REA-leiriläiset pääsivät toki myös rentoutumaan kaiken aherruksen ja ruuanlaiton keskellä. Ohjelmassa oli muun muassa tutustumista Suomenlinnaan, Kuusiluotoon ja Helsingin yöelämään sekä suomalaiseen ruoka-, juoma- ja tapakulttuuriin. Saunassa käytiin useamman kerran – innostuivatpa jotkut saunomisen väliajalla myös viihdyttämään Pasilan asemalla työskentelevän vartijan työpäivää pikaisella viuhahduksella...
Mämmiä ei vieraille sentään tarjoiltu.
Viimeisenä iltana vapaaehtoiset saivat diplomin hyvin suoritetusta työstä. Hyvästit olivat haikeat, kun ihmiset lähtivät – yhtä kokemusta rikkaampana – kukin omille teilleen. Jotkut palasivat takaisin kotiin, toisett suuntasivat toiselle työleirille ja osa jäi vielä Suomeen. Leiri jäi varmasti ikimuistoisena jokaisen osallistujan mieliin. Ehkäpä REA-ryhmiä ilmestyy pian uusiin kaupunkeihin ympäri maailmaa...
Lisätietoa REA-kampanjoinnista:
www.akl-web.fi/rea
foodnotbombs.net
Juttu on julkaistu alun perin Aseistakieltäytyjäliiton Sivari&Totaali-lehdessä nro 3/08.
Kommentti: Kaikilla ei ole varaa soppaan
Jyrki Pyykkönen
Ruokaa ei aseita -kampanjan teemat ovat valitettavan ajankohtaisia kasvavien tuloerojen Suomessa, sekä globaalisti ruuan hintojen jatkuvasti noustessa kaikkialla maailmassa. Vuosia jatkunut talouskasvu ei ole tuottanut hyvinvointia kaikille – kaikkein vähiten heikoimmassa asemassa oleville. Hyvinvointiyhteiskunta elää Suomessa vain poliitikkojen vaalipuheissa.
Sotilaallisen varustautumisen ylläpitämiseen ja jopa kiihdyttämiseen varoja on riittänyt, vaikka näköpiirissä ei ole minkäänlaista Suomea uhkaavaa sotilaallista kriisiä – asia tunnustetaan jopa puolustuspoliittisessa selonteossa. Jos jokin on uhka, niin nimenomaan se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta kohtuulliseenkaan toimeentuloon, jokapäiväisen elämän tarpeisiin, ruokaan. Ruoka-avulle on tarvitsijansa, eikä asioiden muuttamiseen tunnu olevan poliittista tahtoa – olipa vallassa kuka tahansa. Ruokaa ei aseita -tapahtuma onkin parhaimmillaan konkreettista toimintaa epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi.
Joku saattaa pohtia, onko järkevää matkustaa esimerkiksi Puolasta Suomeen jakamaan ruokaa, kun olisi voinut käyttää aikansa ja rahansa paikalliseen toimintaan. REA-leirissä on kyse myös muusta kuin hyväntekeväisyydestä: se on siltojen rakentamista erilaisten, eri kulttuureista tulevien ihmisten välille, ruohonjuuritason demokraattista päätöksentekoa ja solidaarisuutta. Se on siis juuri niitä asioita, joiden puutteesta maailman nälänhätä, väkivalta, sodat ja muu epäoikeudenmukaisuus pohjimmiltaan juontavat juurensa. Toisilta ihmisiltä voi oppia uusia asioita, uusia taitoja. Voi saada uusia näkökulmia asioihin ja täten ymmärtää paremmin yhteistä maailmaamme.
Juttu on julkaistu alun perin Aseistakieltäytyjäliiton Sivari&Totaali-lehdessä nro 3/08.
Lehden numero:
Aiheet:
Uusimmat jutut samasta aiheesta
Banners
