Sukupuolet sodassa - oletukset, odotukset ja monimutkainen todellisuus

Minkälaisilta sodan seuraukset näyttävät sukupuoliperspektiivistä tarkasteltuna? Miehet ja naiset ovat konflikteissa sekä toimijoita että uhreja, mutta konfliktit ovat myös sukupuolittuneita niin olettamusten kuin vaikutusten osalta. Erojen voidaan katsoa johtuvan naisten ja miesten erilaisista yhteiskunnallisista rooleista ja asemista, mutta tärkeämpää on tiedostaa, miten sukupuoleen perustuvat odotukset muokkaavat konflikteja sekä niiden seurauksia.

Kuva: Maria Karuvuori

Perinteinen, idealisoitu mielikuva sodasta on, että rintamalla kamppailevat, miespuoliset taistelijat suojelevat maataan, kansaansa ja perheitään ulkoiselta viholliselta. Mielikuva on kuitenkin epätodenmukainen, sillä nykypäivän sodissa taistelu on siirtynyt pitkälti kansan keskuuteen ja uhrit ovat usein jopa tarkoituksellisesti siviilejä. Konflikteja on syytä tutkia myös sukupuolittuneina ilmiöinä. Vaikka välittöminä uhreina voidaan edelleenkin pitää taisteluihin osallistuvia miehiä, nykymuotoisissa konflikteissa myös naiset kärsivät huomattavasti aiempaa enemmän.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Marjaana Jauhola on tutkinut konfliktien sukupuolinormeja ja perehtynyt etenkin Indonesian Acehin maakunnan tilanteeseen vuoden 2005 rauhansopimuksen jälkeen. Hänestä perinteisessä mielikuvassa naisista yksiselitteisesti rauhanomaisina ja miehistä väkivaltaisina olentoina piilee sudenkuoppia.

”Aceh on hyvä esimerkki siitä, että näin ei ole. Sukupuoli ei ole rauhalliseksi tai luonnollisesti väkivaltaiseksi tekevä asia. Jos oletus on tällainen, voi huomaamatta jäädä monia asioita.”

Konfliktit rikkovat mielikuvia

Naiset ovat vaarassa joutua siviileihin kohdistuvien hyökkäysten kohteeksi tai pahimmassa tapauksessa systemaattisen sukupuolittuneen väkivallan kuten raiskausten uhreiksi. Naisten elämää myös vaikeuttaa konflikteista aiheutuva yhteiskunnan palveluiden ja turvallisuuden sekä toimeentulomahdollisuuksien mureneminen. Naisille useimmiten ominainen elinpiiri, koti ja perhe, saattaa vaihtua turvattomaksi pakkosiirtolaisuudeksi vieraassa ympäristössä. Erinäiset uhkatekijät, kuten taudit, väkivalta ja taloudellinen ahdinko ovat näissä olosuhteissa naisille verraten suurempi riski.

Jauhola kuitenkin huomauttaa, että media kuvaa konfliktitilanteissa eläviä naisia helposti pelkästään passiivisina uhreina, jolloin heistä tehdään hyväntekeväisyyskampanjoiden kohteita. Sillä niin totta kuin naisten ja miesten erilaiset uhrikokemukset ovatkin, konfliktit myös rikkovat sodan perinteistä mielikuvaa sukupuolinormeista. Sotatoimissa ei nähdä vain miehisiä sotasankareita, vaan myös naisia monenlaisissa eri rooleissa. Molemmat ovat konflikteissa sekä aktiivisten toimijoiden että uhrien asemassa.

Acehin sodan aikana Indonesian hallitusta vastaan taistelleessa Vapaa Aceh-liikkeessä toimi useita naisia, ja jo kolonialismin vastaisissa taisteluissa nähtiin naispuolisia komentajia. Näistä naisista on tullut historiallinen myytti, jota ylläpidetään samalla, kun nykyisten naistaistelijoiden roolia vähätellään. Myös ensimmäiset rauhanprosessia alustavat kansainväliset raportit jättivät naiset tyystin huomiotta kuvaillessaan Vapaa Aceh -liikettä.

Sukupuoli ei ole stabiili

Taistelijoiksi ryhtyvien acehilaisnaisten oli murtauduttava ulos perinteisistä sukupuolinormeista. Tämä johti ongelmiin konfliktin päätyttyä, kun he eivät esimerkiksi naimattomuuden ja lapsettomuuden vuoksi välttämättä sopineet vallitsevaan naiskäsitykseen. Samaan tapaan myös taisteluihin osallistuville miehille annettiin tietynlainen maskuliinisuuden rooli, sotilaan identiteetti, joka konfliktin päätyttyä oli tavalla tai toisella riisuttava. Nämä esimerkit ovat Jauholan mukaan selkeästi ristiriidassa yksiselitteisiä sukupuolinormeja ja niihin pohjautuvia käyttäytymiskaavoja linjaavien käsitysten kanssa.

Olennaista on Jauholan mielestä tiedostaa, että naisena ja miehenä olemisen tapoja on monenlaisia - vallitseva käsitys ei ole ainoa oikea.

”Ei ole niin, että on olemassa stabiili sukupuolitilanne, jonka sota sitten rikkoo. Kyse on jatkuvasta muutostilasta,” hän painottaa.
Sen sijaan vakiintuneet normit ja luonnollisiksi mielletyt sukupuolikäsitykset saattavat murtua, ja konfliktit saattavat tarjota naisille uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia, kuten Acehissakin on tapahtunut. Tämä myös tapahtuu usein byrokraattisten ja ’poliittisesti korrektien’ rakenteiden ulkopuolella, mikä on Jauholan mielestä erityisen kiinnostavaa. Toisaalta myös Acehissa naiset on voitu asettaa sukupuolensa vuoksi erityiseen valoon.

”Naisen kehosta on tehty osa kansallista identiteettiä, moraalikäsityksiä ja käsityksiä yhteiskunnan tilasta,” Jauhola sanoo. Acehissa hyvä esimerkki on sharia-laki ja keskustelu sen vaikutuksista naisten elämään; sekä fundamentalistit että naisten oikeuksien puolestapuhujat voivat käyttää naiskehoa ja muun muassa erilaisia pukeutumismääräyksiä vertauskohtana sille, mikä on yhteiskunnan tila.

Sukupuolinäkökulman tiedostaminen avaa mahdollisuuden tutkia konflikteja kriittisesti: Miksi esimerkiksi ”maskuliinisuus” linkitetään taisteluvalmiuteen tai jopa väkivaltaisuuteen? Millä muilla tavoin miehisyys ilmenee tai miten se voitaisiin määritellä? Millä perusteella rauhanomaisuus on ”feminiinistä”, vai onko se? Tämänkaltaisten kysymysten esittäminen on myös olennainen osa konfliktien ehkäisyä ja rauhanrakentamista. Onko mahdollista päästää irti ajatuksesta, että sota on sankarimiesten areena ja rauha naisten luonnollinen olotila?