Pääkirjoitus: Turvallisuuden puolustukseksi

Valtioneuvosto on päättänyt, että Suomi hankkii Yhdysvalloista pitkän kantaman ohjuksia Hornet-hävittäjiin. Kaupan hinta on noin 180 miljoonaa euroa. Uutinen tuli julki samalla viikolla, jona hallitus kävi neuvotteluja tulevien vuosien mittavista säästöistä, sai eduskunnalta luottamuslauseen Kreikka-tukipaketin asiassa ja vastasi Jussi Niinistön ja muiden perussuomalaisten välikysymykseen puolustusvoimien säästöistä. Talousneuvottelujen jälkeen uutisoitiin, että hallitus varautuu päättämään maaliskuussa "useiden miljardien" veronkiristyksistä ja leikkauksista.

Ohjuskauppojen ja leikkausneuvotteluiden osuminen samaan lähimuistisykliin herätti luonnollisesti kysymyksiä. Se vaati myös oppositiolta hankalia akrobatiatemppuja. Ensin piti paheksua sitä, että hallitus haluaa kurjistaa kansalaisten elämää, sitten sitä, että se haluaa tuhota kansalaisten maanpuolustustahdon ja maamme maanpuolustuskyvyn säästämällä armeijasta – siitä kaikkein pyhimmästä. Vielä tämän jälkeen piti yhtäältä päivitellä, että pyssyihin kyllä riittää leikkausten keskellä rahaa, ja toisaalta riemuita siitä, että Suomi on päättänyt ostaa lisää pyssyjä.

Puolustusministeri Wallin sanoi välikysymysvastauksessaan, että "tavoitteena on varmistaa Puolustusvoimien toimintaedellytykset ja ylläpitää tarvittava ennaltaehkäisykyky ja torjuntakyky". Tämä tarkoittaa, että "rakenteita muutetaan aiempaa kustannustehokkaammiksi", jotta "puolustusratkaisumme perustekijöitä ei tarvitsisi ainakaan pakosta muuttaa". " Ellemme nyt tee yhtään mitään, puolustuksemme ei enää lähitulevaisuudessa ole uskottava, koska kiinteät menot syövät toiminnan rahat", Wallin korosti.
Minusta tämä kuulostaa siltä, että puolustusvoimissa ja hallituksessa on alettu hitaasti ymmärtää, mitä turvallisuus ihan oikeasti merkitsee. Tarvitsemme välineitä, joilla voimme varmistaa, että infrastruktuurimme pelaa, että yllättäen ja voimakkaasti muuttuvat olosuhteet eivät suista meitä välittömään kriisiin, ja että jaamme resurssimme siten, että pystymme huolehtimaan lähimmäisistämme ja kantamaan velvoitteemme. Kärjistäen: jos halutaan uudistaa rakenteita siten, että rahaa ei kulu varuskunnan ja sen asevarastojen ylläpitoon, turvallisuus vahvistuu, koska uudistus merkitsee päättäjien ymmärtäneen, että varuskunnan olemassaolo ei lisää kenenkään turvallisuutta.

Toki Wallin sanoi myös paljon sellaista, joka implikoi, että päättäjät eivät ole tätä ymmärtäneet. Hän sanoi, että "turvallisuusympäristön kehitykseen suhteutettu puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky" luo uudistuksen perustan, ja että "puolustusvoimien päätehtävät säilyvät muuttumattomina". Tämä ei ole rohkaiseva viesti; vielä uudistuksen jälkeenkin halutaan maksaa pyssyistä ja pitää niitä varten yllä joukkoja ihan vain sen varalta, että sota syttyy, ja puolustusvoimien katsotaan olevan olemassa juuri sitä varten, että sota kenties joskus tulevaisuudessa syttyy. Tämän ja vain tämän eetoksen katsotaan takaavan sekä maanpuolustuskyvyn että kansalaisten tahdon puolustaa maataan.

Oikea tulokulma olisi kuitenkin keskustella leikkauksista ja puolustusvoimauudistuksesta yhtä aikaa. Mitä resursseja, rakenteita ja järjestelmiä tarvitsemme vahvistaaksemme ja tukeaksemme sekä täällä jo asuvien että tänne eri syistä muuttavien ihmisten henkistä ja sosiaalista turvallisuutta, oikeuksia ja toimintamahdollisuuksia? Millä uudella tavalla voimme asiamme järjestää, jotta yhteiskunta kehittyy oikeudenmukaiseksi ja yhdenvertaiseksi? Tämän kokonaisharkinnan tuloksena tulisi olla hyviin ratkaisuihin kannustava yhteisymmärrys ja yhteinen tahto puolustaa yhteiskuntasopimusta. Sitä minäkin saattaisin suostua kutsumaan maanpuolustustahdoksi.

Ideologisessa paniikissa tehdyt leikkaukset eivät lisää kenenkään turvallisuutta. Ohjukset, joiden käyttämisestä voi keskustelussa vain virtuaalisessa konditionaalissa, eivät lisää kenenkään turvallisuutta, vaan syövät kohtuuttomasti yhteiskunnan käytössä olevia pelimerkkejä. Takertuminen puolustusvoimadoktriiniin, jossa nuoriso halutaan kouluttaa sotimaan sen sijaan, että se koulutettaisiin torjumaan öljytuhoja, raivaamaan myrskyn kaatamaa metsää ja tukemaan asumista tämän olosuhteiltaan vaikean maan kaikissa kolkissa, ei lisää kenenkään turvallisuutta.

Nyt käynnistetty puolustusvoimauudistus on välttämätön, mutta aivan liian varovainen askel oikeaan suuntaan. Todellinen uudistaminen merkitsisi sitä, että maan puolustamisesta suostuttaisiin keskustelemaan vailla sitä militaristista perusolettamaa, että meidän on aina ja kaikissa tilanteissa kyettävä pelolla ja pyssyillä torjumaan vihollinen.

"Suurella reservillä viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu puolustustahtoinen kansa", lausui Jussi Niinistö välikysymyspuheenvuorossaan. Hänen premissinsä on minusta sietämätön. Ihminen, joka pitää "kansan" syvimpänä hyveenä iankaikkista halua varustautua asein virtuaalista "viholliskansaa" vastaan, ei ole ymmärtänyt, mistä inhimillisessä turvallisuudessa on kyse.