- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Onko fundamentalismi uhka turvallisuudelle?
Ruthvenin Fundamentalismi sattui käsiini vasta nyt vaikka kirja on ilmestynyt jo viime vuonna. On luonnollista, että teema kiinnostaa rauhanaktivisteja. Sanaa ”fundamentalismi” on toki selitetty siellä ja täällä aikaisemminkin, mutta en muista että aiheesta olisi aiemmin julkaistu suomeksi kokonainen kirja. Fundamentalismin uudistettu englanninkielinen laitos ilmestyi vuonna 2007, ensimmäinen painos jo 2004.
WTC torneihin syyskuussa 2001 kohdistetun iskun jälkeen Yhdysvallat julisti terrorismin vastaisen sodan. Sillä on ollut globaali ulottuvuus sen lisäksi että sillä on ollut erittäin paikallinen ulottuvuus sekä Afganistanissa että Irakissa.
Yksi terrorismin vastaisen sodan selityksistä oli ja on ollut, että sitä käydään islamilaista fundamentalismia vastaan, joka sen itsensä länttä vastaan aloittamassa epäsymmetrisessä sodassa kohdistaa häikäilemättömät terrori-iskunsa siviiliväestöä vastaan.
Terrorismin vastaisen sodan ja sitä perustelevan politiikan arvostelijat ovat sanoneet, että Yhdysvaltojen päätöksen taustalla aloittaa terrorismin vastainen sota ja valita sen keinot, oli itse asiassa aivan samanlaista fundamentalismia kuin se, mitä vastaan Yhdysvallat sotii.
Ruthvenin kirja ei kuitenkaan keskity vain terrorismin vastaisen sodan problematiikkaan vaan kartoittaa fundamentalismia laajemmin. Kirja käy läpi fundamentalismin historiaa ja fundamentalismi sanan käsitehistoriaa; se valottaa myös ilmiön sosiologiaa ja sosiopsykologiaa. Erityisen mielenkiintoisia ovat tarkastelut liittyen naisten asemaan sekä nationalismiin. Kaikki fundamentalismit eivät suinkaan ole samanlaisia, sanoo Ruthven, mutta niillä on perheyhtäläisyyksiä.
Kirja on terveellistä ellei suorastaan välttämätön luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää tämän päivän maailmanpolitiikkaa. Se ei tarjoile mitään helposti saatavilla olevia keinoja tämän päivän fundamentalismien torjuntaan. Se on pikemminkin varoitushuuto: ilmiöstä on tullut vaarallinen globalisaation kiihtyessä ja teknologian tarjotessa fundamentalistiseen terrorismiin ja sen torjuntaan yhä tuhoavampia aseita.
”Vielä huolestuttavammaksi tilanteen tekee se, että Abrahamin jälkeläisiä on aina kiehtonut ja inspiroinut ajatus maailmanlopusta”, toteaa Ruthven. Abrahamin jälkeläisillä hän tarkoittaa sekä kristittyjä, juutalaisia että muslimeja. Ajatus maailmanlopusta voi saada fundamentalistin epätoivon hetkellä hyväksymään omankin totaalisen tuhonsa, jos se vihollisen tuhoamiseksi välttämätöntä.
Toivonsa Ruthven joka tapauksessa sijoittaa Yhdysvaltoihin, jossa hän uskoo demokratian voivan viime kädessä hillitä irrationaaliset ja fundamentalistisilla uskomuksilla perustellut apokalyptiset impulssit. Islamin tilanteen hän näkee pessimistisempänä, koska sen piirissä modernisaation edistyminen näyttää kiertävän kehää uskonnollisten ja sotilaallisten hallintojen välillä ilman, että demokratia vakiintuu. Sitä, mitä islamilaisessa maailmassa tapahtuu, hän kutsuu pirulliseksi oravanpyöräksi.
Harmi, että hyvän kirjan suomennos on heikkotasoinen.
Malise Ruthven:
Fundamentalismi
Into 2013, 213 sivua