- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Uutisointi vaikuttaa mielipiteisiin
Maailma on turvallinen paikka 15-vuotiaalle suomalaistytölle. Kotimaassa ei käydä sotaa, eikä väkivaltaisuuksien takia tarvitse pelätä. Esimerkiksi Ukrainan kriisi saattaa huolestuttaa Venäjän osallisuuden vuoksi, mutta suurin osa vastaavanlaisista konflikteista tuntuu olevan kaukana täältä, eikä niistä sen takia murehdita sen kummemmin. Vaikka esimerkiksi Suomen talouskriisi koskettaakin meitä enemmän kuin palestiinalaisten ja israelilaisten välinen taistelu, on tietoisuus muualla maailmassa käynnissä olevista tapahtumista silti tärkeää. Hyvä uutisointi pitää meidät sekä ajan tasalla että auttaa ymmärtämään tilannetta herättämättä harhaluuloja.
Mielestäni Suomen uutisointi konflikteista on hyvää verrattuna joihinkin muihin maihin. Uutiset ovat puolueettomia ja kertovat pääpiirteittäin tietoa vallitsevasta tilanteesta kärjistämättä sitä. Lisäksi tapahtumia kuvaillaan myös useamman kuin yhden osapuolen näkökulmasta, jolloin lukija ymmärtää paremmin, miksi ihmiset toimivat tuossa tilanteessa kuten toimivat. Jos kuitenkin verrataan vaikka Yhdysvaltojen ja Venäjän Ukrainan tapahtumista kertovien uutisten sävyä, voidaan olla varmoja, että nuo tapahtumat tulevat esiin hyvin erilaisessa valossa. Jos tilanne pysyy jollain kriisialueella pitkään samana, loppuu siitä uutisointi, vaikka alueella tapahtuisi edelleen vääryyksiä, joista pitäisi pitää ääntä. Moni saa sellaisen vaikutelman, että konflikti olisi ohi, vaikka näin ei todellisuudessa ole.
Mielenosoitusten uutisointi riippuu usein siitä, millainen tapahtuma on ollut. Suuri ja rauhanomainen mielenosoitus saa enemmän huomiota asialleen kuin väkivaltainen. Omaisuuden tuhoaminen ja poliisin vastustaminen nyrkein ja asein tosin herättää paljon huomiota mediassa, mutta tuo huomio kiinnittyy mellakoinnin väkivaltaisuuksiin, eikä siihen, minkä takia ihmiset osoittavat mieltään.
Luulen, että suurin osa ennakkoluuloista jotain sotaa käyvää kansanryhmää kohtaan johtuu siitä, etteivät ihmiset ole tulleet katsoneeksi asiaa noiden henkilöiden kantilta. Mielestäni uutisissa konfliktin tarkastelu monipuolisesti on tärkeää, sillä silloin ketään ei esitetä varsinaisen negatiivisessa valossa, eikä kenestäkään tule syntipukkia ulkopuolisen silmissä. Sodassa kukaan ei ole täysin syytön, ja siksi on hyvä pohtia vastapuolenkin motiiveja toimiinsa. Niitä konflikteja, joiden tilanne on pysynyt muuttumattomana jo vuosia, mutta joissa kuolee siitä huolimatta ihmisiä vielä nykyään, ei pidä unohtaa, vaikkei niistä ihan etusivun uutisia tarvitsisikaan tehdä.
Kirjoittaja on yhdeksäsluokkalainen, joka suoritti tet-harjoittelunsa Sadankomiteassa syksyllä 2014