Kirja-arvio: Pasifisti ja puolustusministeri

Kirjoittaja:

Jo pelkästään sen takia, että voi lukea mitä Yrjö Kallinen kirjoitti Kuluttajain Lehteen joulukuussa 1951 rauhantyöstä, kannattaa hankkia käsiinsä Matti Salmisen Kallisesta laatima elämänkerta. Artikkeli on siteerattu kokonaan.

Elettiin maailmassa, jossa kylmä sota oli toden teolla lähtenyt käyntiin pari vuotta aikaisemmin toisen maailmansodan entisten liittolaisten välillä. Oli alkanut ”rauhantaistelu” eli taistelu rauhanpyrkimyksen omistajuudesta ja toisen osapuolen syyttely rauhan vaarantamisesta. Kallinen näki jo silloin selvästi sen, minkä Sadankomitean perustajat näkivät vuosikymmen myöhemmin: aito rauhanliike ei voi sitoutua kummankaan voimapolitiikan osapuolen rauhanretoriikkaan.

Kallinen oli sodan jälkeisessä Pekkalan hallituksessa puolustusministeri. Paradoksaalinen nimitys – julkipasifisti puolustusministeriksi – selittyy tietysti historiallisella ajankohdalla. Hävityn sodan jälkeen Suomi oli hakemassa uutta ulkopolitiikan suuntaa ennen kaikkea suhteissaan Neuvostoliittoon. Pasifisti puolustusministerinä oli yksi tapa viestittää, että maamme ei haudo revanssihenkisiä ajatuksia.

Kallinen joutui jo nuoruudessaan kansalaissodan vuosina kohtaamaan väkivaltaan turvautumisen eettisenä ongelmana. Ehkä juuri nämä kokemukset johtivat hänet epätavallisen syvähenkisiin pohdiskeluihin. Hän tutustui idän uskontoihin ja teosofiaan. Hänen intohimonsa läpi elämän oli nähdä asiat kirkkaasti näennäisyyksien lävitse ja taakse. Hän hätkähdytti usein kuulijoitaan sanomalla: me elämme unessa. Kallisen elämää hallitsivat universaali usko elämän pyhyyteen ja kaikkien ihmisten ehdottomaan tasa-arvoisuuteen.

Kallinen ehti elämässään moneksi. Hän toimi nuoruudessaan useita vuosia rautatieläisten ammattiliitossa toimitsijana ja teki pääasiallisen elämäntyönsä osuuskauppaliikkeen valistustyössä puhujana ja opettajana. Hän oli aktivisti työväenliikkeen sivistystyössä, hän matkusti laajasti ja luki ahkerasti. Hän ei koskaan ollut poliitikko sanan tavanomaisessa merkityksessä, vaikka hänet haluttiinkin poliittisiin luottamustoimiin.

Itse tutustuin Kalliseen Felix Iversenin johtaman Rauhanliiton kokouksessa Helsingin Dagmarinkadulla. Kallinen oli silloin liiton varapuheenjohtaja. Elettiin niitä aikoja, jolloin Pentti Linkola oli viimeistelemässä pamflettiaan Isänmaan ja ihmisen puolesta eikä ketään vastaan. Linkola kirjoitti pamflettinsa esipuheessa laatineensa sen ystävien tukemana. Hän mainitsi nimeltä Pehr Sharpantierin, mutta uskon myös Yrjö Kallisen auttaneen Linkolaa tekstin laatimisessa.

Matti Salminen
Yrjö Kallisen elämä ja totuus
Into/Like 2011

data-cke-saved-src=/files/kuvat/y_kallisen_elama_ja_totuus_cover.jpg

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »

Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin “Syyrian sota” on ansiokas johdatus Syyrian sodan monimutkaisiin taustoihin ja tapahtumiin.

Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »

Nora Luoma luki kansalaisjärjestöjen työstä hauraissa maailman konfliktialueilla ja kirjoitti arvionsa.

Suomen turvallisuus – perusasiat »

Kalevi Suomela arvioi Timo Hakkaraisen toimittamaa antologiaa Vakaus vaakalaudalla – Ajatuksia turvallisuuspolitiikkamme suunnasta.