Uhrien totuus tulkoon julki

Balkanilla on käynnissä hanke, jonka tuloksena alueelle perustettaisiin totuuskomissio. Sen julkisissa kuulemistilaisuuksissa uhrien kokemukset olisivat olennaisessa asemassa, toisin kuin nyt käynnissä olevissa lukuisissa oikeusprosesseissa.

Truth has no alternative! julistaa Balkanin totuuskomission perustamista ajava RECOM Initiative. Liikkeen takana on iso joukko kansalaisjärjestöjä ja aktivisteja, ja aloitetta on valmisteltu laajoin keskustelu- ja lausuntokierroksin. Viime kesänä 1301 nuorisojärjestöaktiivia keräsi allekirjoituksia aloitteen tueksi kaikissa Balkanin maissa. "One million signatures for RECOM" -kampanja ei aivan saavuttanut miljoonaa, mutta kampanja sai kuitenkin vahvan tuen: allekirjoituksia kertyi 542 660 kappaletta. Tavallisten balkanilaisten, yliopisto- ja järjestöväen sekä taiteilijoiden lisäksi tukijoihin liittyi tärkeitä poliittisia vaikuttajia ja vallanpitäjiä.

Tukensa ilmaisivat muun muassa Kroatian apulaispääministeri Uzelac, Montenegron pääministeri Luksic, Slovenian ministeri Skolc sekä kansanedustajia ja isojen kaupunkien johtajia kaikista Balkanin maista. RECOM Iniative saa kannatusta myös EU :n Balkan strategiassa sekä UNDP :n ja UNHCR :n korkeilta virkamiehiltä.

RECOM Initiative perustelee totuuskomission tarvetta sillä, että sotaoikeudenkäynnit eivät ole käynnistäneet tarpeeksi syvällistä dialogia. Toisten kunniamerkein koristetut sotasankarit ovat yhä toisten sotarikollisia. Laajoista tutkinnoista huolimatta sotiin liittyvistä faktoista ei ole yksimielisyyttä.
"Jos menneisyyttä ei käsitellä perusteellisesti, meitä uhkaa tosiasioiden unohtamisen ja vääristelyn kautta uudelleen syttyvä konflikti", RECOM sanoo.

Daytonin rauhansopimus päätti Kroatian ja Bosnian sodat vuoden 1995 lopussa. Pinnan alla kytevät kuitenkin sotien muistoista nousevat keskinäiset ennakkoluulot ja vihamielisyys. Ristiriitoja nostattavissa kysymyksissä poliitikkojen ja median retoriikka alkaa helposti toistaa sotaa edeltäneitä fraaseja Serbian ja Kosovon suhteet ovat erityisen tulehtuneet, ja erimielisyydet kärjistyvät Balkanilla nopeasti ilmiriidaksi.

Tähän mennessä Balkanin sotien kulkua on perusteellisimmin selvitetty vuonna 1993 perustetussa Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa. Syytteen vakavista humanitäärisen oikeuden rikkomuksista on saanut 161 henkilöä. Oikeusjutuista 126 on saatu päätökseen. Tuomittuja on ehtinyt jo vapautuakin.

Tällä haavaa Haagissa on käynnissä 35 prosessia. Erityisen tarkasti seurataan Goran Hadzicin ja Ratko Mladicin oikeudenkäyntien etenemistä. Srebrenican joukkomurhan pääsyylliseksi epäiltyä Mladicia piiloteltiin vuosikausia. Serbian tähänastista sotarikoksiin suhtautumista arvostelleet tulkitsivat, että luovuttamista ei toimeenpantu ennen kuin Serbian EU-jäsenyyshaaveet sitä vaativat.

Mladicin vangitseminen oli osalle serbialaisia kova pala. Presidentti Boris Tadic puolusti luovutusta välttämättömäksi “serbien kunnian palauttamiseksi”. Sotaan liittyvät ristiriitaiset tunteet nousivat pintaan. Yhtäältä serbit ovat järkyttyneitä sodanaikaisista kauheuksista ja kaipaavat lisäselvyyttä tapahtumiin sekä omien että muiden maiden uhrien osalta. Toisaalta Serbiassa epäillään yhä Haagin tuomioistuimen puolueettomuutta ja kysellään, miksi sota-ajan johtajista esimerkiksi Bosnian Naser Oric ja Albanian Hasim Thaçi ovat välttyneet seuraamuksilta. Krajinan alueen etnisistä puhdistuksista syytetty Goran Hadzic oli viimeinen Haagin etsintäkuuluttama, jota odotettiin oikeuden eteen.

Sotarikosten oikeudellinen selvittely jatkuu kansallisella tasolla. Parhaiten toimivana kansallisena instituutiona monimutkaisten sotarikosvyyhtien käsittelemisessä pidetään vuonna 2005 perustettua Bosnia-Herzegovinan tuomioistuimen sotarikososastoa. Se on tähän mennessä langettanut 80 tuomiota.
Tuomioistuimen asema on kuitenkin ristiriitainen maan sisällä. Republika Srpskasta kuuluu ääniä, jotka vaativat serbisyytettyjen oikeustapaukset käsiteltäviksi oman alueen oikeusistuimissa. Sotarikososastoa arvostellaan serbivastaisuudesta samoin sanankääntein kuin Haagin tuomioistuinta.

Muissakin Balkanin maissa käydään sotarikosoikeutta. Yksi tuoreimmista esimerkeistä poliittisesti kuohuttavista tapauksista on Kroatian ex- apulaissisäministeri Tomislav Mercepin saattaminen Zagrebin alueoikeuteen. Mercepin johtaman poliisiyksikön sotarikoksiin on viitattu usein julkisuudessa, mutta epäilyistä huolimatta Mercep säilytti pidätykseen asti näkyvän asemansa

Sotarikosoikeudenkäynnit tulevat jatkumaan. Kroatian presidentti Josipovic ja Serbian presidentti Tadic solmivat syytteeseen asettamista koskevan sopimuksen tämän vuoden helmikuussa. Tarkoitus on, että kukin maa hoitaa omien kansalaistensa syyteprosessit ja tuomiot. Toteutuessaan järjestelyn vahvuus olisi se, että tuomioita ei voitaisi käyttää entiseen tapaan maiden välisten poliittisten pelin välineenä. On vaikeampi vedota syntipukkiuteen, jos tuomio on langetettu “omassa” tuomioistuimessa. Toisaalta vaarana on, että sotaoikeusprosesseja ei aiotakaan toteuttaa tai tuomioistuimille ei taata tarvittavaa itsenäisyyttä.

Osin noista peloista johtuen Bosnia jäi sopimuksen ulkopuolelle. Bosnia kannatti tiivistä tutkintayhteistyötä, mutta troikan kroaattijäsen Zeljko Komsic vastusti sopimusta todeten, että Bosnia-Herzegovinan väestö haluaa epäiltyjen vastaavan syytteisiin rikosten tapahtumapaikan tuomioistuimessa.

RECOM Initiative tukee oikeudenkäyntien jatkamista. Ne keskittyvät kuitenkin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemiseen, eivätkä uhrien äänet ja kohtalot nouse niissä riittävästi esille. Totuuskomission julkisissa kuulemistilaisuuksissa uhrien kokemukset olisivat olennaisessa asemassa. Kovin kiire on 15 000 sodassa kadonneen kohtalon selvittämisellä.
“Juhlapuheet eivät riitä. Omaisilla on oikeus saada tietää joukkohautojen sijainti", argumentoi RECOM.

Totuuden etsimisen monimutkaisuudesta muistutti kansainvälisessä Transitional Justice- forumissa kesäkuussa 2011 puhunut, Srebrenicasta selviytynyt Amir Kulagic:
“Oletamme helposti, että ainakin uhrit puhuvat samaa kieltä. Se ei ole totta. Uhrit eivät ole automaattisesti samaa mieltä edes sanojen 'uhri', 'rikos' tai 'sotasankaruus' merkityksestä. On myös selvitettävä, kenen pitää etsiä sovintoa kenen kanssa? Tehdäänkö sovinto henkilökohtaisella tasolla? Vai tapahtuuko se etnisen yhteisön tai yhteiskunnan tasolla? Sovintoon kuuluu sekä rikoksen tunnistaminen ja tunnustaminen että anteeksipyyntö. Kumpikaan ei ole mahdollista ellei ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla vallitse jonkinlaista luottamusta.”

Tähän kysymykseen kiteytyykin RECOM Initiativeen periaatteessa myönteisesti suhtautuvien, mutta käytännön toteuttamista epäröivien huoli. Vallitseeko Balkanilla tarvittava luottamus eri osapuolten vilpittömyyteen? Luottamus poliitikkoihin ja demokraattisiin instituutioihin? Luottamus siihen, että kaikki äänet tulevat prosessissa kuulluiksi? Toiset ovat sitä mieltä, että luottamus syntyy totuuskomission toiminnasta. Toiset haluaisivat edetä hitaammin ja vahvistaa paikallista luottamusta ennen koko Balkania koskevaan prosessiin etenemistä.

Ratko Mladic, Surian Soosay, flickr

Lisätietoja RECOM Initiativesta: http://zarekom.org
Balkanin uutisia: www.balkaninsight.com