- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Suomen turvallisuuspolitiikan suunta?
Rauhanliitto ja Sadankomitea järjestivät maaliskuussa Suomen turvallisuuspolitiikan suunta -vaalipaneelin. Keskusteluun osallistuivat ulkoministeri Erkki Tuomioja (SDP) sekä kansanedustajat Pekka Haavisto (Vihr), Silvia Modig (Vas), Jussi Niinistö (PS), Aila Paloniemi (Kesk) ja Pertti Salolainen (Kok).
Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on selvästi muuttunut Ukrainan kriisin myötä, panelistit totesivat. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt Suomeen kohdistuvan suoraa sotilaallista uhkaa.
”Maailmanlaajuisesti suurin turvallisuusuhka on edelleen kestämätön kehitys”, Erkki Tuomioja muistutti oman puheenvuoronsa aluksi. ”Tärkeintä on, että tämä [Ukrainan kriisi] ei vielä ole johtanut maailmanlaajuiseen kylmään sotaan, koska muu maailma ei siihen ole lähtenyt mukaan. Vaikea tilanne tulee jatkumaan pitkään.”
Pekka Haavisto totesi Venäjän rakentavan moninapaista maailmanjärjestystä – ei tosin ainoana maailmassa, sillä muun muassa Kiina tekee samaa. ”Kun akuutti kriisi on ohi, on syytä analysoida kuinka Venäjän ja lännen näkemykset poikkeavat toisistaan Ukrainan lisäksi muissa kysymyksissä.”
”Olen huolissani siitä että nyt lietsotaan paniikkimielialaa”, Haaviston jälkeen puhunut Silvia Modig sanoi. ”Se johtaa pahimmillaan asevarusteluun, jota ehdottomasti vastustan.” Venäjän sisäinen ihmisoikeus- ja sananvapauskehitys ei tullut Modigin mukaan yllätyksenä. ”Jälkiviisaasti voidaan kysyä, olisiko Suomi voinut tukea rohkeammin kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiakehitystä Venäjällä”, Modig huomautti pohtiessaan olisiko jotain voinut tehdä toisin nykytilanteen estämiseksi.
Panelistit äänestivät, pitäisikö puolustusmäärärahoja korottaa. Kuva: Tuuli Vuori
Puolustusmäärärahat
Puolustusmäärärahat jakoivat keskustelijoiden mielipiteet. Vihreillä ja punaisilla lapuilla äänestettäessä Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten edustajat ilmoittivat kannattavansa määrärahojen nostoa. Sosialidemokraattien Tuomioja ja Vihreiden Haavisto äänestivät sekä kyllä että ei. Vasemmistoliiton Modig näytti punaista lappua ei-äänen merkiksi.
Jussi Niinistön mukaan puolustusmenojen leikkaaminen oli virhe: ”Suomen kaltainen maa ei kykene koskaan luomaan teknoarmeijaa, vaan sillä on oltava vahvat maavoimat.” Tuomiojan käsitys päättyvän hallituskauden muutoksista oli toinen: ”Se mitä tällä vaalikaudella on tehty on ollut puolustuskyvyn tehostamista, ei sen alasajamista.”
Määrärahojen nostoa kannattanut Paloniemi perusteli mielipidettään nykyisen armeijamallin säilyttämisellä ”Haluan, että Suomessa puolustetaan koko maata ja haluan että meillä on asevelvollisuusarmeija”, Paloniemi totesi, ja lisäsi että Puolustusvoimien on jatkossakin pystyttävä antamaan virka-apua varusmiesten avulla. Paloniemi ei kuitenkaan kannattanut leikkauksia kehitysyhteistyövaroihin, jota Niinistö puolestaan piti yhtenä keinona rahoittaa puolustusmäärärahojen nostot.
Myös Salolainen totesi, että kehitysyhteistyöstä on otettu jo aivan liikaa. Toisin kuin Keskustan ja Perussuomalaisten edustajat, Salolainen oli valmis harkitsemaan myös sodanajan reservin pienentämistä osana Puolustusvoimien rahoitusratkaisua.
Sodanajan reservin pienentämisestä puhui myös sekä kyllä että ei äänestänyt Haavisto. ”Määrärahakorotus tarvitaan välineisiin ja varusteisiin”, hän totesi.
Panelisteista ainoana Modig ilmoitti olevansa pasifisti: ”En voi uskoa että aseilla saadaan rauhaa aikaan. Parasta on ennaltaehkäistä hyvällä ulkopolitiikalla ja muun muassa kehitysyhteistyöhön panostamalla.”
Verkkovalvonta vai yksilönvapaudet
Kysymys kyberturvallisuudesta kirvoitti joitain pohdintoja myös siitä, millaista yhteiskuntaa on ylipäänsä syytä puolustaa. Haavisto muistutti, että myös suomalaisen yhteiskunnan vapautta on syytä puolustaa. Myös Modig totesi, että verkkovalvonnassa on merkittäviä ongelmia yksilön tietoturvan kannalta.
Paloniemenkin mukaan yksilönoikeudet ovat tärkeitä verkkovalvonnasta puhuttaessa. ”On kuitenkin varauduttava ja pystyttävä käyttämään joitain verkkovalvonnan keinoja”, hän sanoi. Samoin Salolaisen mielestä tiedustelulainsäädäntöä tarvitaan.
Tuomioja suhtautui suurella varauksella verkkovalvonnan lisäämiseen. ”Miten tahansa edetään, on se tehtävä joka tapauksessa perusteellisen parlamentaarisen menettelyn kautta”, ulkoministeri totesi.
Yhteistyötä, mutta kenen kanssa?
Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu puolustusyhteistyöstä ainakin kolmella suunnalla. Mielipidetiedustelujen mukaan suomalaiset ovat suhtautuneet hyvin myönteisesti pohjoismaiseen tai ainakin Suomen ja Ruotsin väliseen puolustusyhteistyöhön. Moni panelisteista tarjosikin yhteistyötä Ruotsin kanssa muun muassa mahdolliseksi ratkaisuksi tulevaisuuden suuriin varustehankintoihin.
”Puolustus liittyy vahvasti identiteettikysymyksiin. Ajattelemmeko loppujen lopuksi riittävän samalla tavalla edes muiden Pohjoismaiden kanssa”, keskustelun juontanut Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius kysyi panelisteilta.
”Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet enkä näe että olisimme Pohjoismaissa kovin kaukana toisistamme”, Paloniemi vastasi. Niinistö oli skeptisempi yhteistyön hyödyistä ja säästöistä, mutta näki että ainakin harjoittelussa muiden Pohjoismaiden kanssa voitaisiin saavuttaa synergiaetuja.
Modig näki selviä poikkeavuuksia pohjoismaisissa puolustuspoliittisissa ajattelutavoissa: ”Pohjoismaiden neuvostossa näkee, että näkemyksissä tosiaan on eroja.” Haavistokin katsoi että lähestymistavoissa on eroa, mutta muistutti samalla että Suomella on tärkeä osa myös Norjan ja Baltian maiden turvallisuusnäkemyksissä.
Euroarmeija vai ei? panelistit äänestivät. Kuva: Tuuli Vuori
Nato jakoi odotetusti panelistien näkemykset. Kokoomus on Naton kannalla, mutta Salolaisen mukaan ”realistisesti ajattelee ettei sotilasliittoon liittymien ole aivan nurkan takana”. Kokoomus haluaa kuitenkin seuraavasta hallitusohjelmasta pois toteamuksen, ettei Natoon tulla liittymään alkavalla hallituskaudella.
Perussuomalaiset on Nato-kriittinen puolue. Niinistön mukaan puolue katsoo kuitenkin että Nato-selvitys voidaan tehdä.
Vasemmistoliitto vastustaa Natoa. ”Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa”, Modig totesi, ja lisäsi: ”Jos asiasta tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.”
Vihreät ei kannata Natoa. Jos päätös tulisi ajankohtaiseksi, pitäisi sen Haaviston mukaan tapahtua kansanäänestyksen kautta. Haavisto itse kritisoi Naton analyysejä maailman konflikteista ja niiden ratkaisutavoista.
Keskustakaan ei kannata Nato-jäsenyyden hakemista. ”Liittoutumattomuus edistää turvallisuuspoliittista vakautta alueellamme”, Paloniemi totesi.
Panelistit äänestivät, pitäisikö Suomen liittyä rypäleaseet kieltävään Oslon sopimukseen. Kuva: Anni Lahtinen