EU-rahaa aseteollisuudelle?

Kirjoittaja:

“On häpeällistä, että merkittäviä voittoja tappavien aseiden myymisestä kirjaava teollisuudenala, lobbaa itselleen suoria EU-tukia. Eurooppalaisen aseteollisuuden liikevaihto on 100 miljardia euroa vuodessa. Siitä voinee maksaa omat tuotekehittelykustannuksensa”, flaamilaisen rauhanjärjestön Vredesactien Bram Vranken paheksuu Euroopan Unionin suuntaa Euroopan puolustusviraston marraskuun 10. päivä Brysselissä pidetyn vuosikonferenssin häiritsemiseksi järjestetyssä mielenilmauksessa.

Rahoitusohjelma aseteollisuuden tutkimukselle

Euroopan unionin vuoden 2017 budjettiin on varattu rahaa aseteollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen tukemiseksi 50-100 miljoonaa euroa vuosille 2017-2020. Tämä on ensimmäinen kerta, että EU- rahaa ohjataan suoraan aseteollisuudelle. Komission valmistelema ohjelmaesitys nojaa pitkälti asiantuntijaryhmän, niin sanottujen “group of personalities”, suosituksiin.

Yli puolet ryhmän asiantuntijoista toimi aseteollisuudessa. Komissio ja Euroopan parlamentti, yksittäisiä parlamentaarikkoja lukuunottamatta, ovat kutsuneet ohjelmaesityksen valmisteluun liki yksinomaan aseteollisuuden ja puolustusvoimien asiantuntijoita. Prosessissa ei ole annettu virallista tilaa kansalaisyhteiskunnasta nouseville, laajempaa turvallisuuskäsitystä puolustaville ja aseteollisuuden tutkimusrahoitukseen kriittisesti suhtautuville äänille.

Tutkimusrahoitusohjelman perustellaan lisäävän turvallisuutta ja parantavan eurooppalaisen aseteollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. European Network Against Arms Trade (ENAAT) -verkoston koordinaattorina tammikuussa aloittanut Laetitia Sedou ihmettelee perusteluja: “Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottanut EU valjastetaan siis rahoittamaan ja edistämään eurooppalaista asevientiä?”

Vaikka rauhanliikkeelle ei ole tuntunut löytyvän automaattista tilaa keskusteluissa eurooppalaisen aseteollisuuden tukemisessa, se ei ole tyytynyt vain seuraamaan sivusta. Huolimatta vähistä raha- ja henkilöstöresursseista rauhanjärjestöt ovat pyrkineet tekemään mielipiteensä tiettäviksi poliittisten päättäjien keskuudessa. Laetitia Sedou iloitsee myös siitä, että We Move -liikkeen koordinoima vetoomus rahoitusohjelman hylkäämiseksi keräsi verrattain lyhyen kampanjan aikana 60 000 allekirjoitusta.

Vaikka komission ovet pysyvät näissä teemoissa pitkälti suljettuina kansalaisyhteiskunnan edustajille, niin Euroopan parlamentista on löytynyt poliitikkoja, jotka ovat valmiita kuuntelemaan rauhanjärjestöjen perusteluja. Europarlamentin vihreiden ryhmä esitti budjettiesitykseen muutosta tutkimusohjelmaa koskevan budjettikohdan poistamiseksi. Muutosesitys hylättiin. Suomalaisista europarlamentaatikoista aseteollisuuden tutkimusrahoitusohjelmaa vastaan äänestivät Heidi Hautala, Liisa Jaakonsaari ja Merja Kyllönen.

Aseteollisuus on lobannut eurooppalaisen rahoitusohjelman puolesta vuosikausia. Nyt käsittelyssä oleva – ja käytännössä läpi menevä, koska viimeisessä käsittelyssä ei voida enää poistaa yksittäisiä budjettikohtia, ainoastaan hylätä koko budjetti – tutkimusohjelma on vain ensimmäinen askel. Vuosien 2021-2027 EU:n budjettiraamiin suunnitellaan täysimittaista vähintään 3,5 miljardin euron suuruista aseteollisuuden tutkimusrahoitusohjelma.

Laetitia Sedou
Laetitia Sedou. Kuva: Katja Vuori

Rauhanliike protestoi Euroopan puolustusviraston konferenssin aikana

Innovaatio oli tämän vuotisen Euroopan puolustusviraston konferenssin pääteema. Jorge Domeco, puolustusviraston pääjohtaja intoilee konferenssiohjelman esipuheessa eurooppalaisen puolustusyhteistyön purjehtivan vahvassa myötätuulessa. “Kuluvan vuoden tapahtumilla on potentiaalia käynnistää uudelleen yhteiseurooppalainen puolustusprojekti.”

Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolittiinen strategia perää entistä “uskottavampaa, tehokkaampaa ja yhteentoimivampaa eurooppalaista puolustusta”. Pääjohtaja Domecon mukaan strategian toimeenpano edellyttää kaikilta eurooppalaisilta puolustuspoliiittisilta toimijoilta voimakasta panostusta yhteistyöhön, tutkimus- ja tuotekehittämiseen sekä eurooppalaisten asejärjestelmien yhteentoimivuuteen.

Belgialaiset rauhanjärjestöt muistuttivat kuitenkin kokoustajille, että kaikki eivät jaa Euroopan puolustusviraston edistämää näkemystä turvallisuudesta. Vredesactie ja Agir pour la paix olivat koonneet eurokorttelin ytimessä sijaitsevan Charlemagne-rakennuksen edustalle monisatapäisen mielenosoittajajoukon. Puolustusviraston kutsumat konferenssiosallistujat kiemurtelivat “stop the armstrade” -nauhojen ali ja tunkivat banderolleja kannattelevien aktivistiryhmien välistä päästäkseen katseilta turvaan suljettuihin kokoussaleihin.
Asekauppaa vastustetaan monin tavoin
Asekauppaa vastustetaan monin tavoin. Kuva: Katja Vuori

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ei pidä jättää aseteollisuudelle

Rauhanjärjestöt pitävät perusteluja sisäisesti ristiriitaisina. “Euroopan union hallitukset kuuntelevat aseteollisuuden vaatimuksia kritiikittömästi. Teollisuuskompleksin uskotaan palvelevan aina kansallista turvallisuutta. Tuloksista kuitenkin nähdään, että aseteollisus ei luo vakautta ja turvallisuutta. Yksi tämän hetken räikeä esimerkki eurooppalaisen aseviennin saavutuksista on Jemen, missä Saudi-Arabia pomittaa siviilejä ja tuhoaa infrastruktuuria Euroopassa valmistetuin asein”, puuskahtaa Bram Vrancken.

SIPRI:n mukaan EU:n jäsenmaat vastaavat noin 28,4% maailman aseviennistä. Saudi-Arabian aseista ja asejärjestelmistä melkein puolet on eurooppalaista alkuperää.

Belgialaisten rauhanjärjestöjen suora toiminta Euroopan puolustusviraston vuosikonferenssin yhteydessä onnistui kiinnittämään tiedotusvälineiden huomion EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ongelmakohtiin. Aktivisteilla on tarkoitus käyttää suoraa toimintaa jatkossakin.

“Pidimme vuonna 2012 ison kokouksen, jossa päätimme aloittaa suoran toiminnan myös EU:n tasolla. Suora toiminta on meille tärkeää. Se tekee ongelmat näkyviksi ja pakottaa aseteollisuuden edustajat kohtaamaan ihan konkreettisestikin sen tosiasian, että heidän toimintansa ei ole kaikkien mielestä ok. Olisi hyvä, jos saisimme koordinoitua EU-tason suoraa toimintaa laajemmin, koko eurooppalaisen rauhanverkoston voimat yhdistäen”, Vredesactien Gunther Lieppens summaa.

Laetitia Sedou korostaa, että tutkimusohjelman suhteen peli ei ole vielä menetetty.  “Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ennen kuin iso varsinainen aseteollisuuden tutkimusrahoitusohjelma vuosille 2017-2020 tulee käsittelyyn. Oma kokemukseni keskusteluista europäättäjien kanssa on, että rauhanjärjestöjen edustajalle ovet eivät avaudu helposti. Näkemyksemme huitaistaan helposti sivuun naiveina ja idealistisina. Sitkeästi perustelemalla poliitikkojen korvat kuitenkin aukeavat ja he alkavat nähdä tämän hetkisen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan sisäisiä ristiriitoja.”

YK:n pääsihteeri Ban-Ki-Moon on useissa yhteyksissä todennut, “maailman olevan yliaseistettu ja rauhan alirahoitettu”. Valitseeko EU vaihtoehtoja, jotka tuovat ratkaisuja tuohon ongelmaan vai sortuuko se näkemykseen, jossa turvallisuutta haetaan ensisijaisesti lisäämällä asetuotantoa?

Lehden numero: