- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Sadankomitean pääsihteerin kirje seuraavalle hallitukselle
Uusi hallitus joutuu ottamaan kantaa Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen rooliin kansainvälisessä sotilaallisessa yhteistyössä. Myös perinteisemmät kysymykset asevelvollisuudesta ja puolustusbudjetista ovat ajankohtaisia.
Sotilaallinen varustautuminen ei lisää todellista turvallisuutta, ja puolustusmenojen tulisi vastata Suomeen kohdistuvia todellisia turvallisuusuhkia. Puolustusmenoja voitaisiin hyvin pienentää, ja Suomi voisi aloittaa aktiivisen aseidenriisuntapolitiikan. Välttämätön ensimmäinen askel olisi henkilömiinat kieltävän Ottawan sopimuksen välitön allekirjoittaminen. Epäinhimillisyydessään vähintään miinojen veroiset rypäleammukset eivät lisää Suomen turvallisuutta tippaakaan.
Kansainvälisen yhteisön velvollisuus on suojata siviiliväestöä ja estää sodat ja joukkomurhat. Tavoitteen toteuttamiseksi tehokkain tapa on puuttua paikallisiin konflikteihin ennalta, ennen niiden laajentumista ja muuttumista väkivaltaisiksi. Ennaltaehkäisevän rauhantyön lähtökohta on demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen. Uuden hallituksen tulisi asettaa turvallisuuspolitiikan uudeksi painopisteeksi kansainvälinen siviilikriisinhallinta, kun taas sotilaalliset toimet voivat toimia parhaimmillaankin ainoastaan siviilikriisinhallinnan edellytyksien luojana. Konflikteja ei ratkaista asein.
Yksi toisensa jälkeen Euroopan maat ovat luopuneet asevelvollisuudesta. Suomi on koko miesikäluokan kattavine järjestelmineen kummallisessa seurassa Turkin, Kreikan ja Kyproksen kanssa. Seuraavan hallituksen tulisi perusteellisesti selvittää asevelvollisuuden tarkoituksenmukaisuus ja lopettaa totaalikieltäytyjien häpeällinen vangitseminen mielipiteidensä takia.
Puolueettomuuspolitiikalla Suomi on saavuttanut poikkeuksellisen vahvan kansainvälisen aseman ja hyvän maineen rauhanturvaajana ja konfliktinvälittäjänä. Nato-jäsenyys heikentäisi Suomen asemaa merkittävästi, eikä parantaisi maamme turvallisuutta. Sotilaallista liittoutumattomuutta ei voi käyttää tekosyynä sotilasmenojen lisäyksille.
Rauhanjärjestöissä on huomattavaa turvallisuuspolitiikan, rauhankasvatuksen ja kansainvälisten kysymysten asiantuntijuutta. Demokratiaa vahvistamaan pyrkivä yhteiskunta tukee ihmisten aktiivista osallistumista ja kansalaisjärjestöjä myös verovaroin. Rauhantyötä tuetaan kuitenkin huomattavan vähän suhteessa toiminnan laajuuteen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen. Vuonna 2007 suomalainen rauhanliike viettää satavuotisjuhliaan. Juhlavuosi on oiva aika antaa rauhantyölle sen ansaitsema tunnustus.
Kirjoittaja on Suomen Sadankomitealiiton pääsihteeri.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
