Lööppivarustelua itärajan takana

Kirjoittaja:

Miten Venäjän puolustusuudistuksista uutisoidaan Suomessa, ja miten otsikot suhteutuvat todelliseen tilanteeseen? Entä miten Venäjän muuttuvaa tilannetta käytetään hyväksi kotimaisessa puolustusvoimauudistuskeskustelussa?

Loppuvuodesta 2011 saimme lukea uhkaavista näkymistä Suomen itärajan takana. Ilta-Sanomien aukeama 24. syyskuuta oli otsikoitu: "Venäjä pullistelee muskeleitaan". Aamulehdessä taas oli 2. lokakuuta juttu otsikolla "Venäjä varustautuu - Suomi supistaa". Jutun alaotsikossa kerrottiin, että Läntisen sotilaspiirin maavoimat ovat paisuneet moninkertaisiksi. "Venäjän maavoimat paisuneet moninkertaisiksi", otsikoi puolestaan Satakunnan Kansa 2. lokakuuta. Moni kansalainen varmasti hieraisi silmiään ja joidenkin tukka nousi pystyyn hämmästyksestä. Mitä siellä rajan takan oikein on meneillään, taasko ne venäläiset, mistä nämä jutut ovat peräisin?

Syyskuussa 2011 Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi raportin "Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi", jonka tulkinta sai jotkut lehdet herkuttelemaan suomalaisen sisimpään herkästi kolahtavalla asialla, itänaapurin uhalla. Raportin liitteessä numero kolme väitetään, että Venäjän sotilaspoliittinen painopiste lännessä on siirtynyt luoteeseen, siis Suomen suunnalle, jolloin Läntisen sotilaspiirin ”taistelukyvyn arvioidaan uudelleenjärjestelyn yhteydessä kasvaneen entiseen Leningradin sotilaspiiriin verrattuna yli 90 prosenttia”. Varsinkin iltapäivälehtien oli siis helppo otsikoida ja uutisoida asiasta kohahduttavasti.

Toki vahvuus olikin kasvanut, kun erittäin vahva Moskovan sotilaspiiri liitettiin vuonna 2010 samaan kokonaisuuteen, jossa nyt ovat lähes koko läntisen Venäjän maavoimat. Kokonaan eri asia on, mitä tällainen tieto lopulta merkitsee. Ei ainakaan sitä, että Suomen lähialueen joukkoja olisi vahvistettu. Moskovan sotilaspiirin maavoimissa ja maahanlaskujoukoissa oli vuonna 2010 nimittäin yhteensä 86 000 sotilasta, kun Leningradin sotilaspiirin vahvuus oli vain 30 000 sotilasta.

Virallisella vierailullaan Moskovassa 13.–15. helmikuuta puolustusministeri Stefan Wallin tapasi kollegansa Anatoli Serdjukovin ja keskusteli hänen kanssaan sekä ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä että kahdenvälisistä suhteista. Wallin kirjoittaa nettikolumnissaan seuraavasti:
”Toisin kuin eräissä medioissa ennen vierailua spekuloitiin, ei keskusteluagendasta ollut mitään tulkintaerimielisyyksiä. Suomella ja Venäjällä on sikäli yhteistä, että molemmissa maissa on käynnissä puolustusvoimauudistus, jossa tehdään sekä määrällisiä että rakenteellisia uudistuksia."

Wallin toteaa Venäjän tekemät rakenteelliset muutokset mittaviksi ja jatkaa: "Suuri määrä joukko-osastoja on lakkautettu: tarkoitus on, että yli 20 000 toimipistettä lakkautetaan tai yhdistetään muihin. Oli mielenkiintoista kuulla, että Venäjällä paikalliset viranomaiset ovat tukeneet vahvasti uudistusta, koska se vapauttaa runsaasti alueita ja kiinteistöjä muuhun käyttöön ja luo alueellisella tasolla uusia kehitysmahdollisuuksia."

Wallinin mukaan venäläiset olivat tietoisia siitä, että heidän uudistuksensa on herättänyt maailmalla paljon kysymyksiä ja spekulaatioita: ”Puolustusministeri Serdjukov ehdotti siksi, että puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloisen kutsusta toukokuussa Suomessa vieraileva yleisesikunnan päällikkö kenraali Nikolai Makarov on valmis sopivassa puhetilaisuudessa selostamaan tarkemmin Venäjän asevoimien uudistusta", Wallin kirjoittaa.

Viime vuoden loppupuolen uutisoinnissa hämmästyttää, missä määrin tehdyt jutut ovat vahinkoja tai Maanpuolustuskorkeakoulun raportin väärää tulkintaa, ja missä määrin mukana on tarkoitushakuisuutta. Raportin julkistamisen aikoihin keskusteltiin hallituksen aikeista puolustusmenojen supistamisista. Kohdistuiko joidenkin tahojen katse nyt tarkoituksella itärajan takaisiin voimiin?

Ainakin katse osui yli satasivuisen raportin liitteessä hedelmälliseen lauseeseen, jota voidaan tulkita niin, että rajantakaiset voimat olisivat kasvaneet entiseen verrattuna yli 90 prosenttia.

Tässä kohtaa viestinnässä tapahtui kuitenkin täydellinen huti ja harhalaukaus. On silti mielenkiintoista, miksi asia kerrottiin Maanpuolustuskorkeakoulun raportissa tavalla, joka on tulkittavissa näin väärin.

Tarkastellaanpa hallituksen toimenpidekertomusta lähialueyhteistyöstä vuodelta 2011. Siinä todetaan seuraavaa: ”Lähialueyhteistyön ensisijaisena kohdealueena oli Luoteis-Venäjä ja erityisesti Suomen rajan läheisyydessä sijaitsevat alueet. Osaa hankkeista toteutettiin lisäksi Venäjän keskushallinnon kanssa. Lähialueyhteistyössä tavoitteena oli tukea Suomen lähialueiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä edistää suomalaisten viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisten yhteistyöedellytyksiä lähialueilla.”

Kun nyt vertaa Maanpuolustuskorkeakoulun raporttia ja hallituksen toimenpidekertomusta, ne eivät sovi yhteen kovinkaan hyvin. Mutta kumpi uppoaa suomalaiseen paremmin? Varmasti lööppi Venäjä pullistelee muskeleitaan kramppaa sormet lehteen kiinni kioskilla tai kassajonossa. Näin viesti tavoittaa lukijansa hurjan paljon tehokkaammin kuin hallituksen toimenpidekertomus.

Viime aikoina olemme saaneet seurata myös Suomen maanpuolustusuudistuksen synnyttämää poliittinen sirkusta. Uudistuksessa esitetään lakkautettavaksi varuskuntia ja vähennettäväksi kertausharjoituksia. Asia on synnyttänyt joidenkin kansanedustajien kesken värikästäkin vuorovaikutusta.

Perussuomalaisten tekemä kirjallinen kysymys ilmentää varmasti joidenkin suomalaisten syviä tuntoja Venäjää kohtaan: ”Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä merkittävällä tavalla. Uudistus toteutetaan samaan aikaan, kun hallitus ajaa armeijan armottomalle säästökuurille ja rapauttaa uskottavaa maanpuolustusta liittymällä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.”

24. maaliskuuta Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi puolestaan vaati puolustusvoimauudistuksen valmistelemista uudelleen. Kiviniemi moittii hallitusta siitä, että puolustusvoimien rakenneuudistuksesta päätettiin ilman eduskunnan käsittelyä ja irrallaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Hän myös epäilee, että hallitus on päätöksillään luopumassa alueellisesta puolustuksesta ja koko maan puolustamisesta ja paheksuu sitä, että uudistuksen myötä Itä- ja Väli-Suomi sekä Etelä-Pohjanmaa tyhjenevät varuskunnista.

Kontiolahtelaistaustainen Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen taas on vaatinut puolustusministeri Stefan Wallinin haastamista valtakunnanoikeuteen eduskunnalle annettujen totuudenvastaisten lausuntojen vuoksi. Oinosen mukaan Wallin on johtanut eduskuntaa tietoisesti harhaan.

Koska maanpuolustusuudistuksen käsittelyä ja läpivientiä ei liene tehty poliittisesti tyylikkäimmällä tavalla, on se antanut oppositiolle oivan tilaisuuden nostaa asia politiikan parrasvaloihin.

http://lsvjkilta.fi/system/files/private/visuri_kl_4_2011.pdf

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_116_2012_p.shtml

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/03/kiviniemi_puolustusvo...

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/03/oinonen_vaatii_wallin...

data-cke-saved-src=/files/kuvat/Pax_02_2012_kuva_11_Vena__ja___ja_lo__o__pit.jpg

Lehden numero: