- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kenellä on oikeus ilmaista mieltä?
Helsingin Narinkka- ja Kansalaistorilla järjestettiin maahanmuuttovastainen Rajat kiinni -mielenosoitus itsenäisyyspäivänä 6.12. 2015. Olin mukana tilaisuuksissa ilmaisemassa mielipidettäni siihen, miten maahanmuuttajiin tulisi suhtautua. Mukanani oli kyltti, johon olin kirjoittanut ”Rakasta maahanmuuttajaa”. Olin pukeutunut papin virka-asuun. Tulin ensin Narinkkatorille. Mielenosoittajat olivat lavan läheisyydessä torin eteläreunassa. Jäin seisomaan muutaman kymmenen metrin päähän mielenosoittajista kylttiä esillä pitäen. En puhunut tai huutanut mitään. Olin hiljaa. Mielenosoittajat huomasivat minut pian. Muutama heistä tuli luokseni ihmettelemään mitä olin tekemässä. He alkoivat ripittää minua tuoden esiin muun muassa maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia. Pyrin vastaamaan heille asiallisesti. Keskustelu oli vaikeaa, kun useat mielenosoittajat puhuivat yhteen ääneen. Tilanne sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikka joidenkin mielenosoittajien tunteet kävivät hieman lämpiminä.
Kun tilaisuus loppui, mielenosoittajat siirtyivät läheiselle Kansalaistorille. Ennen sitä kulkue marssi Hesperianpuistoon pitämään muistohetkeä siellä tapahtuneen tai epäillyn maahanmuuttajan tekemän raiskauksen vuoksi. Kansalaistorilla jäin jälleen hiljaa seisomaan torin reunamille sopivan etäisyyden päähän mielenosoittajien lavasta ja pääjoukosta. Luokseni tuli pian muutama mielenosoittaja. Myös poliisi tuli paikalle. Hän kyseli millä asialla olin. Poliisi totesi, etteivät he voi taata turvallisuuttani alueella. Lupasin olla varovainen. Paikalla kanssani keskustellut mielenosoittaja rauhoitteli poliisia todeten, että ei tässä tappelemaan nyt ruveta. Poliisi poistui paikalta.
Hieman myöhemmin Narinkkatorilta Hesperian puiston kautta kulkenut mielenosoittajajoukko lähestyi Kansalaistoria musiikkitalon viertä kulkien. He olivat liittymässä torilla olevaan toiseen mielenosoittajajoukkoon. Päätin siirtyä lähemmäksi saapuvaa joukkoa. Menin esiintymislavan taakse seisomaan toria ja ruohoaluetta rajaavan muurin päälle. Pidin kylttiäni esillä hiljaa seisten. Mielenosoittajiin oli välimatkaa arvioiden noin kymmenen metriä. Silloin eräs mielenosoittajista kysyi minulta kuuluvalla äänellä, että olenko Kai Sadinmaa. Vastasin myöntävästi ja kysyin oliko hän Junes Lokka. Tunnistin hänet kuvien perusteella. Lokka on eräs Rajat kiinni –porukan johtohahmoista. Lokka ei halunnut kommentoida kysymystäni. Sen sijaan Lokka kysyi minulta mitä mieltä olen siitä, että vaikka heitä oli nyt paikalla 500-600 ja minä olen yksin niin media tulee vääristelemään lukuja kuten se teki Torniossa kesällä järjestetyn Rajat kiinni – mielenosoituksen kohdalla. Heitä oli satoja enemmän kuin media kertoi ja vastaavasti vastamielenosoittajia oli vähemmän. En ehtinyt juuri vastata, kun poliisi puuttui tilanteeseen. Kyseessä oli sama poliisi, joka oli jututtanut minua hetkeä aiemmin. Hän totesi suorasukaisesti, että minun oli välittömästi poistuttava torilta. Jos en poistuisi, niin se olisi niskoittelua. Seurauksena olisi sakkoa ja pidätys. Poliisi totesi, että mielenosoittajilla oli oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti. Hetki oli nyt heidän. Käsitin, että poliisi tarkoitti minun häiriköivän mielenosoitusta. Kysyin poliisilta missä oli raja, jonka taakse minun piti poistua. Poliisi vastasi, ettei hän keskustele siitä. Minun piti poistua torilta kokonaan. Tottelin poliisia ja poistuin torilta.
Tein poliisista kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Poliisin toiminta oli mielestäni lainvastainen. Kyseinen poliisi rikkoi oikeuttani ilmaista mielipiteeni. En mielestäni häiriköinyt tilannetta vaan toteutin pappeuttani virkapukuun pukeutuneena. Edustin järjestäytynyttä, demokraattista yhteiskuntaa, hillitysti ja asiallisesti. Toteutin kirkon ja papin perustehtävää, tuoden esiin kristillisen uskon ydinsanomaa lähimmäisen rakastamisesta, tässä tapauksessa maahanmuuttajan rakastamisesta. Tein sen koska katson, että kristityn ja papin velvollisuus on tuoda esiin jokaisen ihmisen arvokkuutta, erityisesti niiden, joiden ihmisarvo on vakavasti uhattuna. Maahanmuuttajien kohdalla tämä on nyt todellisuutta Suomessa, jossa vihapuheet ja -teot heitä kohtaan ovat voimakkaasti lisääntyneet. Heistä on tehty syntipukkeja joihin kansalaiset purkavat pelkojaan, vihaansa, katkeruuttaan. Ymmärrän, että viha nousee yhteiskunnallisesta kriisistä johon olemme joutuneet. Se ei kuitenkaan anna mitään oikeutta maahanmuuttajien vihaamiseen.
Katson, että poliisin olisi päinvastoin pitänyt antaa minun jäädä paikalle. Heidän velvollisuutensa ja tehtävänsä olisi ollut suojella minua, virantoimituksessa olevaa pappia. On mieletöntä, että poliisi ei poistanut torilta esimerkiksi sitä mielenosoittajaa joka lavalla huusi ”Heil Hitler” vaan sen sijaan papin, joka seisoi hiljaa paikoillaan ”Rakasta maahanmuuttaja” – kylttiä pidellen.