- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Hengissä selviytyminen on oikeutemme - Turvapaikanhakijoiden mielenosoitus Rautatientorilla
Irakilaisten ja afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden järjestämä Oikeus elää! –mielenosoitus on tätä juttua kirjoitettaessa kestänyt lähes kaksi kuukautta. Siellä osoitetaan mieltä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja pakkopalautuksia vastaan. ”Me tarvitsemme turvallisen paikan jossa olla elää. Kaikki ihmiset tarvitsevat ihmisoikeuksia. Lopettakaa karkotukset, elossa pysyminen on oikeutemme”, tiivistää sanoman vakavailmeinen afganistanilainen Ghulam Hazrat. Lähtömaat eivät ole turvallisia ja kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tehdään virheellisin perustein, Hazrat jatkaa.
Inhimillisyyden nimissä
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Paikalle tulee niitäkin, jotka haluavat kertoa oman erilaisen näkemyksensä ja kyseenalaistavat oikeuden turvapaikkaan. Kaikki eivät ymmärrä, miksi Suomi olisi velvollinen auttamaan pakolaisia. Perusteluihin sekoittuvat usein tunteet ja virheelliset käsitykset, joka voi tehdä keskustelusta vaikeata. Itse huomaan kokevani raskaaksi perustella itselleni selviä ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. En myöskään voi tietää tarpeeksi, saati tarjota ratkaisua globaaleihin, vaikeisiin ongelmiin. Voin kuitenkin aina puhua kuin ihminen ihmiselle, inhimillisyyden nimissä. ”Me olemme ihmisiä, hengissä pysyminen on oikeutemme”, toteaa myös Hazrat.
Eri mieltä olevat mielenosoituksessa kävijät ovat onneksi pieni vähemmistö, ja keskusteluun ”haastajien” kanssa ei tietenkään ole pakko ryhtyä. Paikalla on jatkuvasti paikalla keltaliivisiä mielenosoittajia, jotka toimivat vastuuvuorossa. He hoitavat satunnaiset uhkaavatkin tilanteet rauhallisesti. Lisäksi poliisi on yhteistyössä mielenosoittajien kanssa, ja saakin mielenosoittajilta osakseen suurta kiitosta.
Kaikesta huolesta ja epävarmuudesta huolimatta mielenosoituksessa näkyy myös hymyjä, tuttavallisia tervehdyksiä ja lämpimiä halauksia. Ghulam Hazrat kertoo olevansa kiitollinen suomalaisille, jotka ovat hänen kokemuksensa mukaan hyväntahtoisia ihmisiä.
Kuinka voin auttaa?
Mielenosoittajia voi Hazratin mukaan auttaa jakamalla tietoa pakolaisten tilanteesta ja erityisesti lähtömaista. Mielenosoituksessa erityisesti keltaliiviset järjestäjät ovat valmiita keskusteluun ja tiedon jakoon. Halukkaat voivat myös auttaa vaikka jakamalla flyereita. Facebookissa Stop Deportations –sivulla tiedotetaan mielenosoituksen tapahtumista ja infotilaisuuksista vapaaehtoisille. ”Kaikkein tärkeintä on tulla paikalle ja jutella ihmisten kanssa”, toteaa Tiina Pelkonen, joka toimii vapaaehtoisena mielenosoituksessa. Läsnäolo ja välittäminen ovat asioita, joita on helppo tehdä, mutta joiden merkitys on suuri.