Elokuva-arkisto Sadankomiteankin kehtona

Elokuva-arkisto Sadankomiteankin kehtona?

Sadankomitean juhlavuotta on vietetty monin tavoin pitkin vuotta. 19.10 pidettiin elokuvaseminaari jossa Peter von Bagh puhui sotakuvauksista klassikko-elokuvissa . Von Baghin juhlaluento oli lähtölaukaus syksyn elokuvasarjalle sodan ja rauhan elokuvat. Näitä elokuvia esitetään Sadankomitean juhlavuoden kunniaksi Helsingissä, elokuvateatteri Orionissa. Sarja on järjestetty Sadankomitean ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston yhteistyönä. Seminaarissa nähtiin kaksi Afganistan-elokuvaa: Charlie Wilsonin sota ja Kandahar.

Kun puhutaan 60-luvusta ja niistä liikkeistä, kuten rauhanjärjestö Sadankomitea, jotka saivat alkunsa 60-luvun yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, puhutaan harvemmin siitä, että monet näistä liikkeistä saivat alkuunsa ja perustajat löysivät toisensa juuri elokuva-arkistosta ja elokuvaharrastuksen kautta.

Elokuvat keräsivät nuoria aktiivisia ja yhteiskunnasta kiinnostuneita ihmisiä yhteen. Ravintolat eivät olleet luontevia kookoontumispiakkoja vielä 50-luvun lopun 60-luvun alun Suomessa. Elokuvat sen sijaan erilaisten kahviloiden rinnalla olivat. Niin myös monet niistä ihmisistä, jotka olivat Sadankomiteaa perustamassa 1963 olivat tavanneet toisensa juuri elokuva-arkistossa tai jonkun elokuvakerhon toiminnan piirissä. Elokuva-arkiston alkuajan historiasta löytyy myös tuon ajan ensimmäisiä julki-sivareita. Heidän sivariutensa aiheutti arkistolle pienen toiminnan takaiskun, kuten voi kuvitella esimerkiksi Jörn Donnerin tai myöhemmin Peter von Baghin mennessä suorittamaan palvelustaan toiselle paikkakunnalle.

Elokuva-arkisto perustettiin 50-luvun lopussa Jörn Donnerin ja Aito Mäkisen aloitteesta. Elokuva-arkiston perustamisesta oli puhuttu pitkään. Tarvittiin taho joka säilyttäisi elokuvia ja vaalisi elokuvakulttuuria institutionaalisesti,  koska tuolloin elokuvakopiot esitysoikeuden vanhennuttua useimmiten tuhottiin. Elokuvaharrastajat, esimerkiksi Donner olivat maailmalla tutustuneet vastaaviin arkistoihin ja miten niissä myös esitettiin elokuvahelmiä ja ylläpidettiin elokuvakulttuuria ja sellaista haluttiin myös Suomeen.  Vaatimusta arkistosta siivitti sekin, että elokuvakerholiike oli voimistunut koko 50-luvun ja suomalaiset kävivät ja kokoontuivat elokuvien parissa. 50-luku oli myös kotimaisen elokuvan kulta-aikaa. 

Elokuvat ei vaan tuoneet vain ajanvietettä ja huvitusta, vaan olivat myös ikkuna ulkomaailmaan. Televisio toi sodat koteihin, mutta jo sitä ennen elokuva oli avannut suomalaisten maailmaa.

Varsinaisen arkiston perustaminen oli hidasta ja valtio vielä hitaampi reagoimaan, otti Jörn Donner ohjaat käsiinsä, ja  vuokrasi lopulta itse tilat Suomen elokuva-arkiston nimissä Kruunuhaasta vuoden 1957 alussa. Saman vuoden huhtikuussa Suomen elokuva-arkisto ry – Finlands filmarkiv r.f. -yhdistyksen perustava kokous pidettiin hotelli Tornissa Maecenas-kabinetissa. Alkuun yhdistys kokosi lähinnä elokuvia ja aiheeseen liittyviä lehtiä. Esityksiäkin järjestettiin, Filmipiirin avajaisesityksenä esitettiin Marie Setonin toimittama kopio Sergei Eisensteinin elokuvasta ¡Que Viva Mexico!

Siitä mitä elokuva-arkisto ja juuri elokuvaharrastus 60-luvun yhteiskunnalliselle liikkeelle merkitsi ei varsinaisesti ole tullut omaa tutkimusta, vaikka syytä ehkä olisi. Aihetta sivutaan kuitenkin joissakin aikalaisten kirjoituksissa ja haastatteluissa.  Muun muassa Sadankomitean perustajiin kuulunut Kalevi Suomela on arvioinut Kansan Uutisten haastatelusssa 2006 juuri tästä aiheesta seuraavasti:

Elokuva oli kulttuurimuotona tärkeä ja keskeinen. Kaikki itseään kunnioittavat 1960-lukulaiset olivat filmifriikkejä.  Filmihullu-lehteä ei kyllä keksitty meidän keittiön pöydässä, vaan Ylioppilastalon vieressä Perunatorilla. Siinä istuivat kuuluisa elokuva-arvostelija Matti Salo, Helena (Suomelan sen aikainen vaimo joka myös oli Sadankomiteaa perustamassa ja sittemmin elokuva arkiston toiminnanjohtaja) ja minä. Siinä lausuttiin ensimmäisen kerran tuo maaginen nimi Filmihullu, että sellainen lehti tarvitaan. Päätimme kysyä Peter von Baghilta, että ryhtyisikö hän tekemään sitä. Peter von Bagh innostui ja on tehnyt sitä tähän päivään asti ”

Tässä mielessä siis on hyvinkin perusteltua että Sadankomitean juhlavuotta on vietetty myös elokuvien parissa.