- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kevättä kohti Rautatientorilla
Kun tapaamme ensimmäisen kerran, Sadiq Bahrooz kättelee ja katsoo silmiin. Katseesta näkyy, että hän on kokenut paljon, vaikka hän on vasta 25-vuotias. Hän menetti vanhempansa kahdeksan vuotta sitten. Sadiq olisi halunnut mennä yliopistoon, mutta joutui jättämään haaveensa ja etsimään työtä sähköasentajana. Sadiqilla on kolme veljeä.
Sadiq löysi töitä Yhdysvaltain suurlähetystöstä Kabulissa. Suurlähetystössä hän teki sekä sähkötöitä että toimi tulkkina noin 3,5 vuotta. Hän kertoo viihtyneensä työssä ja että palkka oli hyvä. Taliban kuitenkin uhkaili häntä kolmesti hänen työnsä vuoksi, mikä teki elämän turvattomaksi.
Sadiq kertoo, että kun Taliban ja Daesh vahvistuivat, hallinto samalla heikkeni ja turvattomuus lisääntyi. Näiden toimijoiden vahvistumisen ja saamiensa uhkauksien vuoksi hän päätti paeta Afganistanista yhdessä ystävänsä kanssa.
Heidän matkansa kulki yhdentoista maan läpi. Ensin he kulkivat Pakistaniin kautta Iraniin ja sieltä Turkkiin. Alkumatkan he kulkivat salakuljettajien kanssa. Näitä salakuljettajia Sadiq kutsuu pahoiksi ihmisiksi. He kohtelivat pakomatkalaisia karkeasti ja antoivat huonoja ohjeita ja komentoja. Salakuljettajat olivat aseistautuneet veitsin ja uhkailivat pakolaisia. Sadiq kertoo myös joutuneensa katsomaan vierestä, kun salakuljettajat käyttävät veitsiään ihmistä vastaan.
”Matka Välimeren halki Turkista Euroopan Unionin rajan yli Kreikkaan oli matkan pahin osa. Matkaan lähtöä yritettiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Turkin merivartiosto näkyi horisontissa ja salakuljettajat käskivät meidät veteen. En osaa uida, mutta pääsin pelastusliivien avulla takaisin rantaan. Samaan aikaan lähti viisi venettä liikkeelle ja niistä yksi upposi ja sen kyydissä olleet hukkuivat. Veneessä olisi ollut tilaa noin kolmellekymmenelle ihmiselle. Siihen ahdettiin kuitenkin 55 ja meistä monet olivat uimataidottomia,” Sadiq kertoo.
Välimeren ylityksen jälkeen matka kulki Kreikan jälkeen Makedonian, Serbian, Unkarin, Itävallan, Saksan, Ruotsin, Tanskan ja uudelleen Ruotsin kautta Suomeen. Matkanteko kesti puolitoista kuukautta. Yhden vuorokauden aikana Sadiq kertoo kävelleensä kellon ympäri päästäkseen eteenpäin. Matkalla hän näki myös kuolleita ihmisiä, hän kertoo hiljaa.
Sadiq Bahrooz. Kuva: Nora Luoma
Miksi juuri Suomeen?
Sadiq kertoo, että hänellä oli kaksi tärkeää syytä tulla juuri Suomeen. Tärkein syistä oli se, että hänelle oli kerrottu, että Suomi on suuri maa, jossa asuu vain vähän ihmisiä ja on tarvetta uudelle, nuorelle työvoimalle. Toinen syy oli maailman paras koulujärjestelmä, Sadiqin toiveena on vielä päästä opiskelemaan yliopistoon.
Nyt hän kuitenkin ajattelee, että Suomeen tulo ei ollut vain hyvä päätös:
”Oli sekä hyvä että huono ratkaisu tulla Suomeen. Olen tavannut täällä paljon mukavia ihmisiä ja Rautatientorin mielenosoitusta tukevat ihmiset auttavat minua tuntemaan oloni kotoisaksi ja tervetulleeksi,” Sadiq kertoo. Hän kuitenkin kokee, että turvapaikkapäätökset ovat epäreiluja. Kielteisten päätösten määrä on noussut, koska humanitaarisen suojelun perusteella ei enää turvapaikkaa voi saada. Humanitaarinen suojelu tarkoittaa turvapaikkaa kotimaan yleisesti huonon turvallisuustilanteen vuoksi. Tällaisen tilanteen voi aiheuttaa esimerkiksi sota, mutta nykylinjauksen mukaan turvapaikanhakijan henkeen, terveyteen tai ihmisarvoon on kohdistuttava henkilökohtainen uhka.
”On epäoikeudenmukaista, että linjausta on muutettu, sillä monet meistä turvapaikanhakijoista ovat päättäneet tulla aiempien lakien perusteella.”
Sadiq itse on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen , mutta odottaa nyt hallinto-oikeuden päätöstä. Sadiqin saama päätös on esimerkki epäloogisesta käsittelystä.
”Pakomatkalla minua kuvasi Britannian yleisradioyhtiö BBC ja olen keskeisessä osassa Exodus-nimisessä dokumentissa. Kerron dokumentissa suoraan, mitä ajattelen Talibanista. Dokumentti on näytetty 14 maassa ja on todennäköistä, että Taliban on tietoinen esiintymisestäni dokumentissa. Tämä aiheuttaa minulle vaaraa, jos palaan Afganistaniin,” Sadiq selventää.
Sadiq mainitsi dokumentin turvapaikkahaastattelussa, mutta siitä ei kysyttty lisäkysymyksiä eikä siihen kiinnitetty lainkaan huomiota. Hänen ystävänsä ja matkatoverinsa Abbas, joka näkyy BBC:n dokumentissa, mainitsi asian omassa haastattelussaan. Häneltä oli kysytty tarkasti dokumentista ja asiasta oli otettu selvää BBC:n toimittajaa myöten. Sadiqin ystävä sai turvapaikan.
Turvapaikkapäätöstä odottaessaan Sadiq toimii aktiivisesti turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa Helsingin Rautatientorilla. Hän kertoo, että mielenosoittajilla on neljä vaatimusta. Ensimmäinen vaatimus on pakkopalautusten lopettaminen. Vaikka Maahanmuuttovirasto Migri pitää Afganistania turvallisena muut tiedot maasta eivät tue tätä. Migrin linjaus on herättänyt paljon kritiikkiä ja esimerkiksi Punainen Risti on keskeyttänyt toimintansa maassa sen jälkeen, kun kuusi sen työntekijää kuoli helmikuussa. Viime vuonna maassa kuoli ja loukkaantui ennätysmäärä siviilejä, 11 500 henkilöä sai YK:n mukaan surmansa tai haavoittui.
Toinen vaatimus on väärien päätösten peruuttaminen. Sadiq keskusteli Migrin johtajan Jaana Vuorion kanssa, joka myönsi, että turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua prosessi ei enää toiminut.
Kolmas vaatimus on, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei tulisi heittää ulos vastaanottokeskuksista.
”Äskettäin kokonainen perhe joutui kadulle ja hyväntekijöiden avun varaan,” Sadiq painottaa.
Neljäs vaatimus on turvapaikanhakijoiden laillisten oikeuksien turvaaminen turvapaikanhakuprosessin aikana. Tähän sisältyy esimerkiksi ammattimainen tulkkaus.
Tämä on Sadiqin tarina ja jokaisella turvapaikanhakijalla on omansa. Sadiqin tilanne on edelleen epävarma ja aika näyttää mitä hänelle ja muille turvaa hakeville ja heidän vaatimuksilleen käy Suomessa.
Kiirastorstain mielenosoituksessa muistettiin menehtyneitä ja vaadittiin parempaa käsittelyä turvapaikkahakemuksille. Kuva: Nora Luoma