- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Mitä kuuluu nyt Sadiq Bahrooz?
Paxin toimittaja Nora Luoma tapasi Suomeen turvapaikanhakijana tulleen Sadiq Bahroozin keväällä ja kuunteli hänen kertomuksensa menneisyydestä Afganistanissa, pitkästä matkasta Suomeen ja elämästä epävarmuudessa turvapaikkaa odottaessa. Keväällä kirjoitettu juttu löytyy täältä.
Heinäkuussa kun tapasimme Sadiqin kanssa, hän kertoi, että keväällä juttua tehtäessä hän pelkäsi palautusta Afganistanin vaaroihin. Hän vietti päivät liikkeellä esimerkiksi mielenosoituksessa Rautatientorilla ja uskalsi tulla kotiin vasta myöhään illalla soitettuaan kämppikselle ja varmistettuaan, että poliisi ei ole etsinyt häntä. Hän auttoi muita turvapaikanhakijoita etsimään töitä ja opiskelupaikkoja, mutta ei osannut huolehtia itsestään.
Hänen aktiivisuutensa ja ahkeruutensa herätti kuitenkin huomiota ja yksi hänen suomalaisista ystävistään, Sunniva Drake auttoi häntä löytämään kesätyöpaikan kahdeksi kuukaudeksi.
”Nyt minulla on toivoa,” Sadiq sanoo. Hän on saanut kesätyön Espoosta kirjastosta ja hakenut ja päässyt oppisopimuskoulutukseen. Turvapaikkahakemuskin on uudelleen Migrin käsittelyssä. Sadiq on itse toiveikas turvapaikkahakemuksensa suhteen ja hänen lakimiehensä on arvioinut, että mahdollisuudet ovat hyvät. Ja jos kävisi niin, että Sadiq ei saisi turvapaikkaa, olisi hänellä hyvät mahdollisuudet saada oleskelulupa opiskelua varten ja opiskella hän aikoo tietenkin joka tapauksessa.
Oppisopimuskoulutukseen haun vaikein paikka oli kielikoe. Koe oli vaikea, mutta hän opiskeli Suomea ja läpäisi kokeen kovalla työllä. Hän kulkee työpaikalla muistivihko kädessään ja kirjoittaa muistiin ne sanat ja lauseet, joita hän ei vielä osaa. Niin on helpointa oppia.
Sadiq puhui kiirastorstaina järjestetyssä mielenosoituksessa turvapaikanhakijoiden yhteisistä vaatimuksista paremmasta turvapaikkahakemusten käsittelystä. Kuva: Nora Luoma
Migrille ja turvapaikka-asioista vastaavalle Sisäasiainministeriölle hänellä on yksi tärkeä viesti:
”Olkaa reiluja ja tarkkoja ja älkää tehkö virheitä. Virheet vaarantavat ihmisten elämiä. Kaikki eivät mielestämme ansaitse turvapaikkaa. Hakuprosessissa tulisi käsitellä hakijoita reilusti, eikä heidän oikeuksiensa tulisi joutua kokemattomien Migrin työntekijöiden väärinarviointiin."
Sadiq on mielenosoituksen aikana tavannut paljon suomalaisia poliitikkoja. Monet ovat luvanneet yrittää auttaa, mutta turvapaikkapäätöstään odottavalle ja pakkopalautettavalle odotus on pitkä. Esimerkiksi Li Andersson ja Tarja Halonen ovat kuunnelleet turvapaikanhakijoita ja luvanneet tehdä voitavansa. Yksi poliitikko taas, yksi kansanedustaja, jonka nimeä Sadiq ei kuullut, on käynyt kertomassa mielenosoituksessa, että heitä ei Suomessa kaivata ja heidät tulisi lähettää pois.
Afganistanille hänellä on myös tärkeä viesti: ”Peruuttakaa palautussopimus, sillä siinä on kyse siitä, että olette myyneet meidät. Väkisin palautettavilla ihmisillä ei usein ole mitään paikkaa minne mennä ja siksi he saattavat liittyä Daeshin tai Al-Qaidaan pysyäkseen hengissä. Monelle tilanne on sellainen, että vaihtoehtoina on joko ryhtyä tappamaan tai tulla tapetuksi. Epätoivoiset ihmiset pahentavat maan tilannetta.”
Sadiq näkee, että Afganistanilla ei ole toivoa niin kauan kuin hallinto on rasistinen ja polkee vähemmistöjä. Hän itse kuuluu syrjittyyn vähemmistöön samoin kuin pakolaisista ja kotimaahan palaavista vastaava ministerikin. Hän tietää tuon ministerin vastustaneen EU:n ja Afganistanin solmimaa palautussopimusta, mutta joutuneen taipumaan asiassa.
Nyt Sadiqin haaveet liittyvät elämään Suomessa. Sadiq aikoo opiskella suomea ja saada kirjastoalan tutkinnon valmiiksi. Myöhemmin häntä kiinnostaa paitsi työ kirjastossa myös politiikka. Puoluevalinta ei ole vielä selvä, vaan vaihtoehtoja on kaksi.
Sadiq on ollut mukana BBC:n Exodus-dokumentissa. Pätkän dokumentista voit katsoa täältä.
Lehden numero:
Banners
