Länsi-Sahara yhä vailla itsenäisyyttä

Kirjoittaja:

Länsi-Saharaa kutsutaan Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi. Atlantin rannikolla Marokon eteläpuolella sijaitseva Länsi-Sahara oli aikaisemmin Espanjan siirtomaa, joka tunnettiin nimellä Espanjan Sahara.

YK painosti 1960-luvulla eurooppalaisia maita luopumaan siirtomaistaan ja vuonna 1965 maailmanjärjestön yleiskokous kehotti Espanjaa luopumaan Länsi-Saharan alueesta.

Länsisaharalaiset eli sahrawit halusivat myös eroon Espanjan alaisuudesta. Länsi-Saharan itsenäisyyttä ajava vapautusliike Polisario perustettiin toukokuussa 1973. Vuotta myöhemmin Espanja myönsi Länsi-Saharalle autonomian. Itsenäisyydestä YK:n oli määrä järjestää kansanäänestys.

Kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetty, sillä Marokko ja Mauritania miehittivät Länsi-Saharan sen jälkeen, kun espanjalaiset sotilasjoukot poistuivat alueelta joulukuussa 1974. Polisario ryhtyi aseelliseen vastarintaan Marokkoa ja Mauritaniaa vastaan sekä julisti Länsi-Saharan itsenäiseksi Saharan demokraattiseksi arabitasavallaksi.

Mauritania ja Polisario solmivat elokuussa 1979 rauhansopimuksen. Sen perusteella Mauritania veti joukkonsa pois, mutta Marokko puolestaan valtasi alueet, joita mauritanialaiset olivat hallinneet.

1980-luvulla Marokko rakensi Länsi-Saharan alueelle muurin, joka jakaa maan kahteen osaan: marokkolaisten miehittämään alueeseen ja länsisaharalaisten vallassa olevaan alueeseen. Noin 2700 kilometrin mittainen muuri tunnetaan myös maailman suurimpana miinakenttänä.

Vuonna 1991 Polisario ja Marokko solmivat aselevon. Aselevon ehtoihin kuului Marokon lupaus kansanäänestyksestä seuraavana vuonna. Marokko kuitenkin kieltäytyi kansanäänestyksen järjestämisestä, eikä sitä ole tähän mennessä kyetty järjestämään useista YK:n ja Afrikan yhtenäisyysjärjestön vetoomuksista huolimatta.

Sahrawin pakolaislapsia koulussa. Kuva: European Commission DG ECHO

Yksi este kansanäänestykselle on kiista äänioikeudesta. Marokko vaatii äänioikeutta alueelle muuttaneille marokkolaisille siirtokuntalaisile, mitä Polisario puolestaan vastustaa. Nykyisin Marokon miehittämillä alueilla asuu noin 400 000 marokkolaista ja noin 50 000 sahrawia.

YK:n Länsi-Saharan rauhanturvaoperaatio MINURSO pyrkii löytämään ratkaisun vuosikymmeniä kestäneeseen konfliktiin. Ratkaisuyritykset ovat kuitenkin kilpistyneet Marokon vastustukseen. MINURSO:n ongelmana on myös se, että operaation jatkosta joudutaan päättämään vuosittain. MINURSO:n mandaatti on myös suppea, esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksista raportointi ei kuulu operaation tehtäviin.

Keskeisin syy konfliktin jatkumiseen on Länsi-Saharan luonnonvarat. Vaikka alue on luonnoltaan yksi maailman karuimmista, siellä on runsaasti luonnonvaroja, muun muassa fosfaatteja, metalleja ja suolaa. Alueelta on myös etsitty kaasua ja öljyä.

Länsi-Saharan rannikko on myös yksi Afrikan parhaista kalastusalueista. Oikeus kalastaa Länsi-Saharan rannikolla on ollut keskeinen kiista Euroopan unionin ja Marokon välisissä kalastussopimuksissa. Heinäkuussa 2013 Marokko ja EU:n komissio solmivat nelivuotisen kalastussopimuksen, joka sallii 126 eurooppalaisen kalastusaluksen kalastaa Marokon ja Länsi-Saharan vesillä. Pääosa aluksista on espanjalaisaluksia.

Polisario on arvostellut kalastussopimusta ja muistuttanut, että kansainvälisen tuomioistuimen mukaan Marokko on miehittäjävalta. Tästä syystä Marokolla ei ole myöskään oikeutta tehdä sopimuksia Länsi-Saharan alueen luonnonvaroista.

Lehden numero:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

KIRJE LÄNSI-SAHARASTA: Hääperinteitä »

Leila Lahbib kirjoittaa Paxin lukijoille kirjeen Länsi-Saharasta. Kirjeessä hän kertoo häistä ja niihin liittyvistä perinteistä Länsi-Saharassa.

Vieraana omassa kodissa »

Leila Lahbibin toinen kirje Länsi-Saharasta vie meidät kävelylle El Aaiúnin kaduille

Koulutus ei välttämättä takaa työpaikkaa »

Koulutus ei välttämättä takaa työpaikkaa – ei myöskään globaalissa etelässä. Leila Lahbib kirjoittaa, miten työttömäksi jääneet sahrawinuoret ovat ryhtyneet järjestäytymään ja perustaneet ryhmiä, joiden tavoitteena on parantaa alkuperäisväestön työllisyysmahdollisuuksia.