- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Mitä rauha on?
Rauha ei ole vain juhlapuheita, vaan se on tekoja ja tietoisia valintoja.
Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon ydinsanastoon kuuluu rauha. Raamattu on tulvillaan rauhantoivotuksia ja lupauksia rauhasta. Samaan aikaan ihmiskunnan historia paljastaa raadollisesti, kuinka uskontojen nimissä rauhaa on rikottu ja niiden avulla viholliskuvia rakennettu.
Shalom – rauha ei ole vain sodan poissaoloa, vaan myös terveyttä, turvallisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Rauhantoivotus tuoksuu elämälle. Usein myös muutokselle; asenteiden tai olosuhteiden. Viisisataa vuotta sitten Martti Luther selitti Katekismuksessaan kristikunnan viidennen käskyn Älä tapa laveasti, ei vain aseiden vaikenemisella. ”… ettemme vahingoita lähimmäistä ruumiin tai hengen puolesta, emmekä pahoita häntä, vaan autamme ja hoivaamme häntä kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa.” Oikeudenmukaisuus ja myötätunto tiivistyy tässä rauhan edellytykseksi ja koko tappamiskiellon ytimeksi.
Rauha ei staattinen asia. Sille on tehtävä tila kasvaa ja sitä on ruokittava. Rauha on lähtökohtaisesti yhteisöllinen ja sosiaalinen tapahtuma; pöytäkirjapisteen sijaan ajatusviiva ja usein kaksoispistekin. Uskonnoissa on lukuisia esimerkkejä siitä, että oman sielunrauhan varjeleminen tai oman yhteisön vakaumuksen suojeleminen on merkinnyt silmien sulkemista epäoikeudenmukaisuudelta, joka synnyttää väkivaltaa. Toisaalta oman mielen tasapaino, kyky anteeksiantamiseen ja anteeksisaamiseen, voi tuottaa kyvyn nähdä vihollisuuksien tuolle puolen.
Kristittynä tehtäväni on pitää huolta siitä, ettei uskontoa oteta käyteaineeksi ihmisoikeuksien polkemiseen ja viholliskuvien pystyttämiseen.
Rauha tarvitsee juhlapuheita, mutta arjen valinnoista se rakentuu. Vihapuhe on hiipinyt salakavalasti retoriikkaamme. Jos vihapuheeseen tottuu, siitä on liian lyhyt matka vihatekoon.
Rauha on tietoisia valintoja: Reilun kaupan tuotteen sijasta ostoskoriin tipahtaa helposti hedelmä, jonka rauhanjalanjälki on vähäinen. Rauha on kommunikointia: kysy, kuule ja katso silmiin samalta tasolta. Rauha on tasa-arvotekoja: hierarkialla on harvoin totuus taskussaan - naisten, lasten ja vanhusten kertomus voi valaista tien.
Helsingin piispa Irja Askola saarnaamassa Loviisassa rauhanfoorumin tilaisuudessa. Kuva: Mia Aitokari