- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kadoksissa: Venäjän rauhanliike
Sain viikonlopuksi vieraan Pietarista. 23-vuotias Julia valmistui keväällä yliopistosta, pääaineenaan markkinointi. Hän sai jo ennen valmistumistaan työpaikan omalta alaltaan ja toimii nyt kansainvälisissä tehtävissä. Hänen sosiaalinen piirinsä on laaja ja hän matkustelee ympäri maailmaa.
Olin juuri viikonlopun aikaan kirjoittamassa juttua Venäjän rauhanliikkeestä. En ollut vielä saanut kasaan juuri mitään aineistoa, joten ajattelin, että ystäväni vierailu sattui hyvään saumaan. Vihdoinkin saisin kasaan tarvitsemani kontaktit ja tietolähteet sosiaalisesti aktiivisen, tiedostavan nuoren pietarilaisen ystäväni kautta.
Aloitin keskustelun kevyesti, ja vähitellen johdattelin rupattelua yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kysyin Julialta, kiinnostavatko politiikan ajankohtaiset asiat, järjestötoiminta ja erityisesti rauhanasiaan liittyvä toiminta häntä.
”En lue uutisia, en seuraa politiikkaa. Kaikki ystäväni toimivat samoin: kukaan meistä ei tiedä, mitä Venäjän sisä- tai ulkopolitiikassa tapahtuu. Emme välitä, ja hallinto tietää sen. Meidän äänemme valjastetaan Putinin käyttöön. Tuntuu pahalta sanoa tämä ääneen, mutta arjessa sitä ei tule ajatelleeksi. Minun kansalaisaktiivisuuteni on sitä, että käyn töissä enkä aiheuta ongelmia.”
Kysyessäni, onko hän koskaan kuullut rauhanliikkeestä Venäjällä, sain vastaukseksi ihmettelevän katseen. ”En ole koskaan kuullut rauhanliikkeestä Venäjällä. Minusta tuntuu, että jahtaat myyttiä.”
Seuraavaksi kysyin apua rauhanliikkeen ajojahtiin pietarilaisen Centre for Independent Social Researchin tutkijalta Natalia Savelyevalta. Hän on perehtynyt Venäjän poliittisiin sekä kansalaisliikkeisiin. Kysyin Savalyevalta, tunteeko hän rauhantoimijoita. Hänelläkään ei ollut tietoja rauhanliikkeestä tai edes yksittäisistä rauhantoimijoista.
”Jos tapahtumia joskus järjestetäänkin, vastuuhenkilöt menevät maan alle välittömästi työnsä hoidettuaan. Organisaatiot ovat kevyitä verkostoja vailla rakenteita.”Niin kutsuttu rauhanliike on Savelyevan mukaan vain jatkoa oikeudenmukaisia vaaleja vuonna 2011 vaatineelle liikehdinnälle. Agenda on suurelta osin sama: vaaditaan demokratiaa, avoimuutta sekä oikeudenmukaisuutta politiikkaan. Liike on Putinin politiikan vastainen eikä niinkään rauhanasiaa edistävä.
Syyskuussa 2014 Moskovassa kokoonnuttiin rauhan puolesta. Monituhatpäisen joukon rauhanmarssi, "Марш мира", vaati rauhaa Ukrainaan. Rauhanmarssi ja vuoden 2011 presidentinvaalien aikaiset mielenosoitukset olivat samojen tahojen järjestämiä tilaisuuksia. Kaikki toiminta linkittyy vahvasti poliittiseen oppositioon. Itsenäiset äänitorvet, yksityishenkilöt ja järjestöt, on kadoksissa.
Jatkoin kyselykierrostani rajan tällä puolen. Puhuin suomalaisten Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijoiden kanssa Venäjän rauhanliikkeen tilanteesta. Kysyin ties kuinka monetta kertaa saman kysymyksen. ”Tiedättekö yhtään organisaatiota tai toimijaa, jotka puhuvat rauhanasiasta Venäjällä, järjestävät tapahtumia ja jakavat tietoa?” Olin toiveikas – onhan alan asiantuntijoilla oltava jokin linkki itänaapurin kansalaisliikkeeseen.
Tutkijat ehdottivat minulle kenttätyötä tiedonkeruuseen. Ehdottivatpa he myös, että tekisin aiheesta tieteellisen tutkielman, sillä he haluaisivat tietoa venäläisten rauhantoimijoiden liikehdinnästä varjoissa. Kukaan ei toistaiseksi ollut paikantanut rauhanliikettä. Kiitin kohteliaasti. Olin jälleen juossut seinään.
Viimeisenä tekonani kuulutin rauhanliikkeen perään omalla Facebook-tililläni. Ystäväni ovat suurelta osin akateemisesti koulutettuja Venäjän tutkijoita, kielenopiskelijoita sekä Venäjällä asuvia nuoria kansalaisaktiiveja. Kysyin, olisiko ystävilläni kontakteja tai kokemuksia venäläisestä rauhanliikkeestä.
Päivitykseni ei saanut ainoatakaan kommenttia, vaikka normaalisti tämänkaltaisiin tiedonhakupäivityksiin saan suopeita ja avuliaita vastauksia.
Luovutan. Kukaan ei ole nähnyt Venäjän rauhanliikettä. Olen valmis maksamaan löytöpalkkion, jos joku pääsee kadonneen jäljille.