Tänäänkin ydinaseille on sanottava EI

Kirjoittaja:

Elokuussa Hiroshima-päivänä julkaistu Elli Kytömäen toimittama Ei ydinaseille! On tiivis yhteenveto suomalaisen ydinaseiden vastaisen aktivismin historiasta. Kirjaan sisältyy myös uudelleenjulkaistuna vuonna 1963 ilmestynyt teos Front mot Kärnvapen, jonka tekstit ovat hämmästyttävän ajankohtaisia.

Ydinaseiden vastainen toiminta Suomessa liittyy oleellisesti Sadankomitean perustamiseen vuonna 1963. Kirjan esipuheen kirjoittajan professori Raimo Väyrysen mukaan 1960-luvulla tapahtui kahden realismin, ei idealismin ja realismin, törmääminen.

Yhtäällä oli ydinsodan uhkan näkevä sadankomitealainen realismi, joka vaati Suomea pysymään tästä uhkasta ja kaikesta siihen liittyvästä irrallaan. Toisaalla taas oli ydinaseet annettuna ottava perinteinen realismi. Näiden kahden realismin yhteentörmäys näkyi Väyrysen mukaan muun muassa vuonna 1974 aloittaneessa ulkoasiainministeriön alaisessa aseidenriisunnan neuvottelukunnassa.

Ydinaseiden vastainen kampanjointi on ollut aaltoliikettä, jossa ajoittain ydinaseiden vastustaminen on jäänyt taka-alalle, kun huomio on keskittynyt esimerkiksi henkilömiinojen kieltämiseen. Vastaavasti 1980-luvun alussa END-liikkeen (European Nuclear Disarmament) ansiosta Suomessa nähtiin historiamme toiseksi massiivisimmat mielenosoitukset ydinaseettoman Euroopan ja Pohjolan puolesta.

Vaikka 1980-luvun alun mittavat ydinaseiden vastaiset mielenosoitukset ovat historiaa, kampanjointi jatkuu uusin muodoin. Esimerkiksi viime vuonna Suomessa järjestettiin kansainvälinen Nuclear Exits – Countries Foregoing the Nuclear Option -konferenssi, jossa positiivisten ja rakentavien esimerkkien kautta tarkasteltiin valtioiden mahdollisuuksia luopua ydinaseista tai niiden kehittämisestä.

Kaikki ydinaseita kehittäneet maat eivät nimittäin ole vieneet projektiaan loppuun saakka, vaan ovat eri syistä päätyneet luopua ydinaseista. Tällaisia maita ovat muun muassa Etelä-Afrikka, Ukraina, Kazakstan, Sveitsi ja Ruotsi.

Keskeinen ongelma sen sijaan on yhdeksän tunnetun ydinasevallan haluttomuus luopua niistä. Vaikka ydinasevallat ovat sitoutuneet estämään aseiden leviämisen sekä toteuttamaan aseidenriisuntaa, käytännössä juuri mitään ei ole tapahtunut. Tästä syystä ydinaseiden vastustaminen on yhä yhtä ajankohtainen tehtävä kuin se oli 1960-luvulla.

Lehden numero: