Rynnäkkökivääreille ensimmäinen kansainvälinen asekauppasopimus

Kirjoittaja:

Syyskuun 25. vuonna 2014 oli päivä, jonka eteen oli tehty töitä pitkään. Tuolloin järjestetyssä ratifiointiasiakirjojen yhteistalletustilaisuudessa New Yorkissa saatiin vihdoin kokoon viisikymmentä ratifiointia. Ratifioinnilla tarkoitetaan kansainvälisten sopimusten lopullista hyväksymistä ja vahvistusta kunkin maan kansallisissa päätöksentekoelimissä. YK:n kansainvälinen

Asekauppasopimus eli ATT tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen. Sopimus koskee tavanomaisia aseita mutta ei esimerkiksi joukkotuhoaseita. Se on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, joka säätelee esimerkiksi rynnäkkökiväärien vientiä. 

Esimerkiksi tällaisia käsiaseita asekauppasopimus koskee. Kuva: Eekku Aromaa

Neuvottelut asekauppasopimuksesta päättyivät umpikujaan heinäkuussa 2012 Yhdysvaltain ilmoitettua, ettei sen ole mahdollista hyväksyä pöydällä olevaa sopimusluonnosta. Syksyn yleiskokouksessa neuvotteluille annettiin vielä kaksi viikkoa aikaa ja uusi kokous pidettiin maaliskuussa. Tässä kokouksessa sopimusluonnosta kehiteltiin pitkälle eteenpäin ja kokouksen päätteeksi vain kolme maata, Syyria, Iran ja Pohjois-Korea vastustivat sen hyväksymistä. Sopimusta ei saatu hyväksyttyä yksimielisesti neuvottelujen sääntöjen mukaan, mutta se voitiin viedä äänestettäväksi yleiskokoukseen ja hyväksyä. Vastaan äänestivät vain Iran, Syyria ja Pohjois-Korea ja sopimus hyväksyttiin. Asekauppasopimuksen on allekirjoittanut 118 valtiota YK:n 193 jäsenvaltiosta.

Aseteollisuuden suunnalta on esitetty epäilyksiä, että asekauppasopimus haittaisi asevientiä ja -teollisuutta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, tehdäänkö kauppaa ollenkaan, vaan siitä, kenen kanssa kauppaa tehdään. Samalla sopimus tasoittaa pelikenttää eri maiden välillä, sillä tähän saakka erityisesti eurooppalainen teollisuus on joutunut noudattamaan EU-tason sääntelyä ison osan muusta maailmasta toimiessa miten tahtovat. Sopimus pyrkii vaikuttamaan asekaupan vastuullisuuteen ja sääntelyyn.

Poliittinen sitoutuminen ratkaisee Sopimuksen puolesta kampanjoineen Control Arms -verkoston kampanjajohtaja Allison Pytlak kertoo New Yorkista olevansa tyytyväinen sopimuksen saamaan laajaan tukeen. "Olen ollut hyvin vaikuttunut poliittisesta sitoutuneisuudesta sopimukseen."

Huojentunut on ollut myös ulkoministeri Erkki Tuomioja. Suomi oli alkuperäisessä seitsemän aloitteentekijän joukossa ja on ollut aktiivisesti ajamassa sopimusta eteenpäin. Viisikymmentä maata saattaa tuntua vaatimattomalta määrältä, mutta Tuomioja uskoo, että ratifioitien määrä nousee nopeasti. ”Olisi tärkeää saada mukaan suurimmat aseiden viejät ja kaikki turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet”.

Tuomioja kertoi Suomen asevalvontaraportille uskovansa ratifiointien määrän saattavan nousta seuraavan vuoden aikana jopa sataan. Myös Pytlak uskoo, että mukaan saadaan merkittävä määrä maita. "En usko, että mailta, jotka eivät vielä ole sopimusta ratifioineet, puuttuu poliittista tahtoa. Parlamentaariset prosessit ovat hitaita."

Tuomiojan mukaan on mahdollista, että jopa Venäjä saataisiin mukaan. "Yhteistyö monessa asiassa on jatkunut toistaiseksi ilman säröjä Ukrainan tilanteesta huolimatta. Venäjällä oli sopimusneuvotteluissa myös oma intressi: he haluavat saada Kalashnikov-jäljennösten
kaupan kuriin."

Yhdysvalloissa ratifiointi näyttää Tuomiojan mukaan epätodennäköiseltä. Oli Obaman ulkopoliittinen voitto, että hän sai maan allekirjoittamaan sopimuksen, mutta aihe on sisäpoliittisesti niin vaikea, että ratifioinnilla on vähän toivoa. "Sopimusta ei varmasti edes viedä senaattiin. Se ei nykyisellään ratifioi mitään kansainvälisiä sopimuksia ".

Suomen on kehitettävä raportointia. Kotimaassa sopimuksen voimaantulo ei Tuomiojan mukaan vaikuta suuresti: artikloita kuusi ja seitsemän sovelletaan jo nyt väliaikaisesti, koska niiden asemaa sopimuksessa halutaan tällä ratkaisulla korostaa.

Rauhanliiton puheenjohtaja, entinen europarlamentaarikko Tarja Cronberg on samaa mieltä. "Asekauppasopimuksella ei ole merkitystä EU:n näkökulmasta, koska EU:n yhteinen kanta asevientiin on paljon kehittyneempi”.

Sopimuksen suurimpana antina Cronberg pitää raportointijärjestelmän luomista.

"Raportointi ei toimi nykyisellään Euroopassakaan. On välillä mahdotonta saada tietoa siitä, mitä on viety ja minne. Esimerkiksi Tanska ei raportoinut viime vuonna ollenkaan, vaikka kyse ei voi olla resursseista. Kun raportointi toimii, asevientiä voidaan vertailla ".

Cronberg muistuttaa, että EU:n yhteinen kanta asevientiin ei ole estänyt asevientiä konfliktiherkille alueille tai maihin, joissa on ihmisoikeusloukkausten riski. "Halutessaan maat yksinkertaisesti vievät aseita. Esimerkiksi heti, kun Syyriassa haluttiin aseistaa kapinallisia EU hyväksyi, että asevientikielto loppuu, vaikka tiedetään, että asevienti pitkittää konfliktia ja aseet voivat joutua vääriin käsiin."

Lähetystöneuvos Pia Hillo Ulkoministeriön asevalvontayksiköstä kertoo yksikön tiukentaneen vientivalvontaa viimeaikoina. "Olemme kriittisiä esimerkiksi Saudi-Arabiaan ja Lähi-Idän maihin tehtävän viennin suhteen". "Viimeksi tänään asetimme kaksi vientiestettä, joita perusteltiin paitsi EU:n yhteisellä kannalla, myös asekauppasopimuksen kuudennella artiklalla ".

Sopimus on alku Asekauppasopimuksen on kriitikoiden mukaan heikko kompromissi ja nähtäväksi jää, täytyykö sopimusta vuosien mittaan täydentää.

Tuomioja katsoo, että pian voimaantuleva sopimus on parempi, kuin mitä ensimmäisten neuvottelujen aikana pidettiin edes mahdollisena. Nyt onkin tärkeintä saada sopimukseen mukaan mahdollisimman monta maata – vasta sitten sopimuksen puutteiden korjaamista voidaan edes pohtia.

Vain laajasti ratifioitu sopimus voi puuttua varsinaiseen ongelmaan: "Maailmassa on alueita, joissa on helpompi saada käsiase, kuin seuraava ateria", Tuomioja muistuttaa.

Artikkeli on julkaistu 23.10. SaferGloben Suomen asevalvontaraportissa. Raportti on kokonaisuudessaan tilattavissa SaferGloben verkkokaupasta 

Lehden numero: