Hornet-hävittäjien korvaamisen kokonaiskustannukset arvoitus

Ilmavoimien suurhanke, Hornet-hävittäjien korvaaminen, on edennyt yhden vaiheen eteenpäin, kun viisi lentokonevalmistajaa toimitti viime vuoden marraskuussa vastaukset niille lähetettyihin tietopyyntöihin. Valmistajilta pyydettiin vaihtoehtoja Hornetien korvaajiksi, hävittäjien järjestelmätietoja, alustava hankintahintaa sekä tietoja käytön ja ylläpidon kustannuksista.

Tietopyyntöön vastasivat yhdysvaltalaiset Boeing ja Lockheed Martin, ranskalainen Dassault Aviation, yhteiseurooppalainen BAE Systems  ja ruotsalainen Saab.

Puolustushallinnon mukaan uusien hävittäjien hankkiminen maksaisi 7-10 miljardia euroa. Ilmavoimien komentajan Kim Jäämeren mukaan tietopyyntöjen vastaukset eivät tuoneet juurikaan uutta tietoa koneiden hinnasta. Tosin Jäämeren vastaus Helsingin Sanomille on tulkinnanvarainen, sillä hän totesi: "Kysyimme myös alustavia kustannustietoja, eikä niissäkään ollut minulle yllätyksiä. Ne eivät vastaa ihan täysin julkisuudessa olleita tietoja, mutta toistaiseksi kaikki on ihan sektorissa."

Ilmavoimien komentajan kommentin voi tulkita siten, ettei alkuperäinen hintahaarukka välttämättä edes riitä. Tai ainakin hinta sijoittuu todennäköisemmin hinta-arvion ylä- kuin alapäähän.

Tässä vaiheessa hankinnan hinta on täysi arvoitus, sillä muuttuvia tekijöitä on runsaasti. Hankinnan hintaan vaikuttaa merkittävästi se, mistä maasta hävittäjät päätetään ostaa.

Muun muassa Saksan ilmavoimat käyttää Eurofighter Typhoon -hävittäjiä, joka on yksi viidestä ehdokkaasta Hornetien korvaajaksi.

Valuuttakurssimuutokset heiluttavat hintaa ylös tai alas

Mikäli hankinta tehdään esimerkiksi Yhdysvalloista, valuuttakurssien muutokset voivat joko nostaa tai laskea koneiden hintaa. Euro on ollut pitkään dollaria vahvempi valuutta, mutta viime aikoina dollari on vahvistunut ja nyt kurssit ovat lähes tasoissa. Jos dollarin vahvistuminen jatkuu, hävittäjien euromääräinen hinta nousee.

Koneiden toimitus kestää noin kymmenen vuotta, joten valuuttakurssien muutoksien suuruutta on mahdotonta arvioida. Viisasta olisi kuitenkin olettaa, että kurssitappioita tulee ja ottaa ne hinta-arvioissa huomioon kuin luottaa hyvään onneen. Esimerkiksi Ruotsin kruunu on heikentynyt euroon nähden viimeisen vuoden aikana, mutta olisi yliöoptimismia olettaa heikentymisen jatkuvan koko hankintaprosessin ajan.

Hävittäjähankinnan hintalappu riippuu myös siitä, kuinka monta konetta hankitaan. Ilmavoimat haluaa, että uusia hävittäjiä hankitaan saman suuruinen määrä kuin Horneteja. Niitä hankittiin aikoinaan kaikkiaan 64, joista seitsemän oli kaksipaikkaisia koulutuskoneita. Kaksi Hornetia on pudonnut, joten jäljellä on 62 konetta.

Hankittavien hävittäjien lukumäärä vaikuttaa olennaisesti sekä hankintahintaan että käyttökustannuksiin, mutta ei ainoastaan näihin. Lisäksi lukumäärä vaikuttaa siihen, kuinka paljon tarvitaan harjoitushävittäjiä, lentäjiä ja muuta henkilökuntaa, jotta koneilla voidaan operoida.

Teollinen yhteistyö ja vastakaupat nostavat hankintahintaa

Helsingin Sanomien haastatteleman Jäämeren mukaan kaikki tietopyyntöön vastanneet hävittäjien valmistajayhtiöt olivat myös ottaneet Suomen havitteleman teollisen yhteistyön "omalla tavallaan huomioon". Jäämeren mukaan teollinen yhteistyö voisi liittyä esimerkiksi hankittavien hävittäjien sopeuttamisesta Suomen talveen.

Teollisen yhteistyön lisäksi hankintaprosessiin aiotaan sisällyttää vastakauppavelvoite. Se tarkoittaa sitä, että koneet toimittava yhtiö sitoutuu hankkimaan suomalaisilta yrityksiltä tilauksia hävittäjäkaupan hintaa vastaavalla määrällä.

Vastakaupat ja teollinen yhteistyö saattavat kuulostaa hyvältä ratkaisulta, sillä kohdistuvathan ne suomalaisiin yrityksiin. Niihin sisältyy kuitenkin useita ongelmia.

Suomelle hävittäjiä myyvälle yhtiölle vastakauppojen ja teollisen yhteistyön järjestäminen merkitsee ylimääräistä työtä, eikä mikään yhtiö tee sitä omaan piikkiinsä. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi joulukuussa julkaisemassaan raportissa Teollinen yhteistyö HX-hävittäjähankkeessa, että teollinen yhteistyö nostaa hävittäjähankinnan hintaa noin kymmenen prosenttia.

Mikäli teollisen yhteistyön sisältävän hävittäjäkaupan hinta olisi kymmenen miljardia euroa, kymmenen prosenttia olisi miljardi euroa. Se ei ole mikään pikkuraha ja kyse on veronmaksajien rahoista.

Vastakauppoihin sisällytetään helposti myös sellaista vientiä, mikä toteutuisi muutoinkin, mistä syystä niiden vaikutukset Suomen talouteen jäävät todennäköisesti ennakoitua pienemmiksi. Vastakaupat eivät myöskään ole sopusoinnussa markkinaehtoisen kaupankäynnin kanssa.

Erityisesti Yhdysvaltojen uuden presidentin Donald Trumpin kaavailema protektionistinen kauppapolitiikka saattaa myös vaikeuttaa vastakauppoja, mikäli uudet hävittäjät hankittaisiin Yhdysvalloista. Tässä vaiheessa ei tietenkään ole varmaa, onnistuuko Trump aikeissaan suitsia Yhdysvaltoihin kohdistuvaa tuontia, mutta sen riski on olemassa.

^{Ruotsalainen Saab on onnistunut myymään Jas 39 Gripen-hävittäjä vain neljään maahan. Kuva: Milan Nykodym/Flickr}

Suurin osa kuluista aiheutuu hävittäjien käytöstä

Hävittäjien, niiden aseistuksen, oheislaitteiden ja -järjestelmien hankintahinta on kuitenkin vain osa, eikä edes suurin osa, niiden kokonaiskustannuksia. Suurin kustannus aiheutuu hävittäjien ylläpidosta ja käytöstä, eli lentämisestä. Valtion talousarvion mukaan Hornetin lentotunti maksaa tänä vuonna 9 250 euroa ja niillä aiotaan lentää 8 800 tuntia. Kaikkiaan rahaa kuluu siis 81,4 miljoonaa euroa.

Koska Hornetit ovat elinkaarensa loppupäässä, niiden lentotunnin hinta ei vastaa uusien hävittäjien käyttökuluja, sillä käyttökulut ovat suurimmillaan alkuvuosina. Esimerkiksi maavoimien vastikään käyttöön ottamien NH90-helikoptereiden lentotunnin hinta on talousarvion mukaan 15 900 euroa.

Oletettavasti uusien hävittäjien lentotunnin hinta olisi samaa luokkaa kuin uusien helikoptereiden. Tällöin hävittäjien vuotuiset käyttökulut olisivat kaikkiaan lähes 140 miljoonaa euroa. Lisäksi käytön aikaisiin kuluihin pitää laskea koneiden elinkaaripäivitykset, niiden käyttötarkoituksen laajennukset, uusien asejärjestelmien hankkiminen ja muut vastaavat kulut. Nämä ovat myös veronmaksajien rahoilla katettavia kuluja.

Ylläpito- ja käyttökulujen merkittävä osuus vaikuttaa myös siihen, mikä hävittäjä olisi kokonaistaloudellisesti edullisin. Se ei välttämättä ole hankintahinnaltaan edullisin, koska sen käyttökustannukset saattavat olla korkeammat kuin hankintahinnaltaan kalliimman.

Armeijan hankintaohjeistuksessa pääsääntönä on, että hankitaan kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. Pääsääntöön on kuitenkin poikkeus. Mikäli kyse on Suomen huoltovarmuuden kannalta olennaisesta hankinnasta, kokonaistaloudellisesta edullisuudesta voidaan poiketa.

Hävittäjät lasketaan huoltovarmuuden kannalta olennaisiin hankintoihin. Tämä antaa hankinnasta vastaaville ilmavoimille runsaasti valtteja yrittää ajaa läpi ilmavoimien kannalta parasta mahdollista vaihtoehtoa.

Se ei kuitenkaan välttämättä ole kokonaistaloudellisesti edullisin, eikä välttämättä edes Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta paras vaihtoehto.