- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
”Rauha antaa ihmisille mahdollisuuksia, sota tuhoaa niitä”
Suomalaisen kansalaisaktivismin Grand Old Lady Hilkka Pietilä kuoli Helsingissä joulun alla vuonna 2016. Hän eli 85-vuotiaaksi, oli syntyisin maalaistalon tytär Kiikasta, ja kouluttautui maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingissä.
Hilkka teki kirjaimellisesti todellisen ja laaja-alaisen multiaktivistin elämänuran. Hänen monialaisuudelleen löytyy tavallaan hyvin luonteva selitys. Hän teki varsinaisen elämäntyönsä Suomen YK-liiton pääsihteerinä vuosina 1963-90. Nämä vuosikymmenet osuvat yhteen maailmanjärjestön voimakkaan kasvun ja agendan monipuolistumisen kanssa. Hilkka tunsi YK:n ja sen agendan läpikotaisin ja oli erityisesti naisten asemaan ja oikeuksiin liittyen keskeisesti mukana muovaamassa sitä.
Jos Hilkan omaa agendaa pitäisi jotenkin tiivistää, se löytyy kolmiosta rauha-kehitys-oikeudenmukaisuus ja siihen naisten asema läpileikkaavana punaisena lankana.
Minulle suotiin mahdollisuus tutustua Hilkkaan hänen uransa kiihkeimmässä vaiheessa. Olin nuorisoedustajana Suomen YK-liiton hallituksessa vuosina 1972-77 ja sitten Suomen YK-liiton järjestösihteerinä vuosina 1980-86.
Hilkan karisma ja osaaminen tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen maailmanparantajaan 1970-luvulla. Vasta jälkeenpäin olen havahtunut siihen, miten Hilkka tuona puoluepolitiikan ylikuumenemisen aikana pystyi nousemaan ainakin osittain erilaisten poliittisten vääntöjen yläpuolelle ja kykeni mielipidevaikuttajana tekemään työtä eri aatesuuntia edustavien ryhmien kanssa.
1980-luvun alkupuoliskolla Hilkka oli pomoni Suomen YK-liitossa. Ikä- ja kokemuserostamme huolimatta yhteistyö oli kollegiaalista ja mutkatonta. Teimme paljon yhteistyötä muun muassa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön kehittämiseksi. YK-liitto toimi noina vuosina prosenttiliikkeen järjestöllisenä tukikohtana ja Kansalaisjärjestöjen kehitysapuneuvottelukunnan sihteeristönä. Hilkan johtamassa Kehitysjoukkokomiteassa olimme yhdessä pohjustamassa Kepan perustamista.
Rauhantyö ja rauhanliike oli kuitenkin se kenttä joka yhdisti meitä eniten, myös virkatehtävien ulkopuolella. Hilkan johdolla YK-liitolla oli järjestönäkin keskeinen rooli sen ajan rauhantöissä. Erityisesti kansainvälisyys- ja rauhankasvatuksen alalla, joka Hilkan johdolla tuohon aikaan oli YK-liiton eräänlainen ”brändi”. Mutta YK-liitolla oli myös tärkeä rooli muun muassa silloin kukoistaneen YK:n Aseidenriisuntaviikon toteuttamisessa.
Virkatehtäviensä ohella Hilkka oli keskeinen hahmo naisten rauhantyössä, erityisesti Naiset rauhan puolesta -liikkeessä. Minä puolestani olin aktiivinen Sadankomiteassa ja uudessa eurooppalaisessa END-liikkeessä. Niinpä rauhanliikkeen kuulumisten pohdiskelu oli jatkuva puheenaihe YK-liiton toimiston kahvipöydässä, ja monta kertaa myös virka-ajan jälkeen.
Naisten uusi rauhanliike 1980-luvun alussa oli henkisesti ja näkökulmaltaan läheistä sukua END-liikkeelle. Naisten uuden rauhanliikkeen kansainvälisessä julistuksessa vuoden 1980 alussa sanottiin: ”Nyt saa riittää! Me haluamme muuttaa pelkomme voimaksi – yhdessä maailman kaikkien naisten kanssa. Emme enää vaieten hyväksy suurvaltojen valtataistelua. Vaadimme että aseidenriisuntaneuvottelut on aloitettava heti uudelleen – tositarkoituksella!”
Naiset rauhan puolesta-liikkeen 30-vuotisjuhlinnan yhteydessä 2009 Hilkka Pietilä julisti: ”Meidän ideologiamme on rauhankulttuuri! Rauha antaa ihmisille mahdollisuuksia, sota tuhoaa niitä.”
Hilkka meni analyysissaan myös syvemmälle: ”Me halusimme löytää myös sodan syyt. Sotien takana on militarismi, joka lyö leimansa koko kulttuuriin. Ydinaseet ovat vain militarismin ja patriarkaatin muodostavan jäävuoren huippu. Ydinvoimalat ovat taloussodan ydinpommeja. Kilpailuun ja voiton maksimointiin perustuva talous vain lisää eriarvoisuutta ja ristiriitoja. Tästä jäävuoresta ei päästä eroon sillä, että hakataan pois sen huippu. Se pitää sulattaa kokonaan.”
Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskeinen tiennäyttäjä ja mielipidevaikuttaja on poissa. Rauha hänen muistolleen ja jatkuvuutta hänen elämäntyölleen.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
