Sisäministeriö pitää rasistista skinheadkulttuuria tyypillisimpänä äärioikeistolaisuutena

"Väkivaltainen radikalisoituminen, ekstremismi ja ääriliikkeiden toiminta ovat tulleet Suomessa aiempaa näkyvämmäksi", todetaan sisäministeriön tuoreessa Väkivaltaisen  ekstremismin tilannekatsauksessa. Suojelupoliisin mukaan terrorismin uhka on kohonnut vuoden 2014 tasosta ja suurimman "terrorismin uhan muodostavat väkivaltaista jihadismia kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät".

Äärioikeistolainen radikaaliliikehdintä on kuitenkin "ollut Suomessa kokonaisuutena arvioiden suhteellisen vähäistä viimeisten vuosikymmenten aikana". Myöhemmin katsauksessa todetaan, että huolimatta viime aikaisista tapahtumista "tyypillisin äärioikeistolaisuuden ilmenemismuoto on ollut ja on edelleen rasistinen skinheadkulttuuri".

Rasistinen skinheadkulttuuri ei kuitenkaan muodosta uhkaa valtion turvallisuudelle, kuten tilannekatsauksessa oikein todetaan. Sen sijaan Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL) on toista maata. Sen tilannekatsaus määrittelee poliittiseksi, valtakunnalliseksi ja ainakin näennäisesti hierarkkisesti organisoituneeksi järjestöksi, jonka tavoitteena on "kansallissosialistisen valtion luominen epädemokraattisin keinoin".

PVL:n toimintaan liittyy myös väkivaltaa, mutta katsauksen mukaan "[s]en muodostama konkreettinen uhka on ensisijaisesti poliittisiksi vastustajiksi koettuihin henkilöihin kohdistuva katuväkivalta". Tähän mennessä PVL:n katuväkivalta on vaatinut yhden kuolonuhrin sekä useita loukkaantuneita.

Väkivaltaan puututtu hitaasti

Väkivaltaisuudet eivät kuitenkaan ennen viime syksyä johtaneet PVL:n toimintaan puuttumiseen, vaikka sekä tutkijat että poliitikot olivat jo elokuussa 2015 niin esittäneet. Tuolloin Vastarintaliikkeen mielenosoittajat olivat Jyväskylässä hyökänneet kolmen ihmisen kimppuun.

Jyväskylän tapahtumien jälkeen professorit Juha Latvapuro ja Tuomas Ojanen julkaisivat Perustuslakiblogissa 4. elokuuta 2015 kirjoituksen "Vastarintaliikkeen toimintaan on puututtava – Suomen ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät sitä".

Blogikirjoituksessaan Latvapuro ja Ojanen totesivat, ettei tuolloin Suomen Vastarintaliikkeen nimellä toimiva järjestä nauti kokoontumis- tai sananvapauden suojaa, koska järjestön pyrkimyksenä oli näiden perus- ja ihmisoikeuksien väärinkäyttö, "joka yksiselitteisesti kielletään muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artiklassa sekä EU:n perusoikeuskirjan 54 artiklassa".

Latvapuro ja Ojanen myös huomauttivat, että olemassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa Vastarintaliikkeen lakkauttamisen. Tämä tosiasia todettiin uudestaan viime syksynä tapahtuneen kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn jälkeen. Pitkällisen harkinnan päätteeksi poliisihallitus teki viime joulukuussa päätöksen nostaa kanne "Suomen vastarintaliikkeen (nyttemmin Pohjoismainen Vastarintaliike) lakkauttamiseksi".

Äärioikeisto nauttii poliittista suojaa

Yksi todennäköinen selitys viranomaisten hitaudelle on PVL:n ja sen edeltäjien nauttima poliittinen suoja. Useampi perussuomalaisten kansanedustaja on osallistunut Vastarintaliikkeen tilaisuuksiin, pitänyt yhteyttä järjestöön tai julkaissut sen kannanottoja sosiaalisessa mediassa.

Poliittiseen suojeluun on kuulunut myös tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vähättely. Esimerkiksi perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho syytti Helsingin Sanomissa mediaa syyskuussa tapahtuneen kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn paisuttamisesta. Hänen mukaansa pahoinpitelyn nimittäminen poliittisesti motivoiduksi henkirikokseksi on "pikkasen keinotekoista".

Toinen selitys liittyy Suomen historiaan. Maassamme on vuoden 1918 traumaattisen sisällissodan jälkeen aina oletettu, että uhka demokratialle ja itsenäisyydelle tulee vasemmalta.

Tätä kuviteltua uhkaa torjuttiin muun muassa kieltämällä kommunistisen puolueen toiminta aina vuoteen 1944 saakka. Senkin jälkeenkin suojelupoliisi seurasi puolueen toimintaa ja pyrki rekisteröimään kaikki aktiivijäsenet. Systemaattisesta rekisteröinnistä luovuttiin vasta presidentti Mauno Koiviston ensimmäisellä virkakaudella vuonna 1982.

Kuitenkin historiasta tiedämme, että merkittävimmät yritykset demokratiaa vastaan ovat tulleet oikealta. Lapuan liikkeen tavoitteet 1930-luvulla olivat saman kaltaisia kuin mitä sisäministeriön tilannekatsaus on listannut PVL:n tavoitteiksi. Historia ei tietenkään koskaan toista itseään, mutta historiasta kannattaa ottaa opiksi, ennen kuin on liian myöhäistä.