- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
"Älä yhdistä Venäjää Putiniin"
Olga Kurachyova on tullut tunnetuksi Pussy Riotissa tekemistään projekteista, erityisesti jalkapallon MM-kisoissa toteutetusta performanssista, jossa hän ja kolme muuta Pussy Riotin jäsentä tunkeutui kentälle poliisiksi pukeutuneina. Pussy Riot ei ole hänen ainoa taideprojektinsa, vaan hän toimii monissa erilaisissa taideryhmissä ja valitsee projektit sen mukaan, mikä tuntuu tärkeältä ja kiinnostavalta.
Hän kokee, että Venäjällä on vaikea elää tekemällä taidetta, sillä kantaaottavaan taiteeseen on lähes mahdotonta saada rahoitusta.
Poliisina jalkapallokentällä
MM-kisojen performanssin tarkoitus oli näyttää poliisin mielivalta maailmanlaajuiselle yleisölle. Performanssissa neljä Pussy Riotin jäsentä pukeutui poliisin univormuihin ja tunkeutui jalkapallokentälle kesken jalkapallon MM-kisojen loppuottelua. Tarkoituksena oli kertoa, että Venäjällä poliisi voi yllättäen tunkeutua ihmisen elämään vaikka tämä ei olisi tehnyt mitään rikollista. Poliisiasussa he esittivät urheilukentälle yllättäen tunkeutuvia poliiseja.
Ennen performanssia häntä ei pelottanut aika vankilassa, sillä selvää oli, että protestoijat otetaan kiinni. Sen sijaan häntä pelotti, että he eivät lainkaan pääsisi kentälle ja kaikki suunnittelu ja tilaisuus valuisivat hukkaan. Performanssissa he olivat pukeutuneet poliiseiksi ja univormut olivat lähes täydelliset, mutta niistä puuttui kaksi tunnistetta. Jos vartijat olisivat katsoneet tarkkaan tai kysyneet heiltä jotain, olisi nopeasti käynyt ilmi, että he eivät ole poliiseja.
Vartija kuitenkin avasi heille portin ja aktivistit pääsivät kentälle. Olga kertoo tämän johtuvan siitä, että Venäjällä ihmiset pelkäävät poliiseja heidän harjoittamansa mielivaltaisen toiminnan vuoksi. Siksi vartijat eivät katsoneet heitä kovin tarkkaan, eivät halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan päästivät heidät vain ripeästi eteenpäin.
Samalla kun hän on iloinen, että heidän performanssinsa onnistui, hänessä herättää huolta se, että he pääsivät tunkeutumaan kentälle ilman turvatarkastuksia. Tämä osoittaa, että kuka tahansa pääsisi kentälle pienellä valmistautumisella, myös terroristi tai joku muu, jolla olisi väkivaltaisia tarkoituksia. Pussy Riotin performanssi osoittaa poliisiunivormun voivan auttaa tunkeutujaa pääsemään lähes minne tahansa.
Mitä ajatella Venäjästä?
”Älä yhdistä Venäjää Putiniin. Lue, opettele ja etsi muita näkökulmia. Venäjä on myös Pussy Riot, alakulttuureja, rauhanaktivisteja, lgbt-yhteisö ja monenlaisia ihmisiä,” toivoo Olga Kurachyova. Venäjä on valtava ja moninainen maa, eivätkä kaikki sen miljoonat asukkaat kannata virallista hallintoa.
”Venäjällä ei ole virallista sotaa käynnissä, mutta on valtion sota ihmisiä vastaan. Hallitus tuhoaa ihmisiä, eikä Venäjä tunnusta ihmisoikeuksia.” Olga kertoo ensin, että HLBT-yhteisö on todella haavoittuva, mutta korjaa sitten, että tarkemmin sanottuna kaikki erilaiset vähemmistöt ja muut haavoittuvat ryhmät ovat Venäjällä todella haavoittuvassa asemassa.
Venäläiset aktivistit tarvitsevat ulkomaista tukea ja katseita. Kansainvälisen huomion kohdistuminen esimerkiksi Pussy Riotiin ja muihin aktivisteihin saattaa pelastaa heidän henkensä, sillä heitä ei ole niin helppoa piilottaa vankiloihin tai siivota pois häiritsemästä hallinnon toimintaa.
Osa aktivisteista ei kestä elämää Venäjällä jatkuvassa pelossa ja he tarvitsevat turvapaikan. Suomessakin tällä hetkellä elää joukko venäläisiä aktivisteja odottamassa turvapaikkahakemuksensa käsittelyä. Esimerkiksi vuonna 2017 kansainvälistä suojelua hakeneita Venäjän kansalaisia oli 468 henkilöä, joista suurin osa ei tietenkään ole aktivisteja.
Olga kertoo, että venäläiset aktivistit todella tarvitsevat ja arvostavat kaikkia solidaarisuuden osoituksia ulkomailta.
Aktivistiksi
Olga kertoo tulevansa varsin tavallisesta perheestä, mutta tienneensä aina, ettei hän halua elää tavallista elämää, jonka tavoitteena on elää vain omaa elämäänsä rauhassa. Hänen vanhempansa kasvattivat häntä tavoitteenaan hyvä koulumenestys ja perinteinen hyvä elämä, työura ja perhe. Lapsena hän menestyi kuten hänen vanhempansa toivoivat. Hän oli hyvä oppilas, ahkera musiikkiopinnoissaan ja kiltti tyttö, josta vanhemmat ja heidän ystävänsä olivat ylpeitä, vähän kuten Harry Potter -kirjojen Hermione Granger, johon hän itseään vertaa.
Aktivistipiireihin hän päätyi rakastuttuaan naiseen. Hän eli naisen kanssa kolme vuotta ja tuona aikana hänen elämäntilanteensa oli haavoittuva ja hän kaipasi yhteyttä aktivistipiireihin. Tämä kaipuu vei mukaan järjestämään hlbt-festivaalia ja mukaan hlbt-liikkeeseen. Tämän jälkeen hän tutustui monenlaiseen muuhunkin aktivismiin ja erityisesti taidetta ja aktivismia yhdistäviin projekteihin, kuten Pussy Riotiin.
Kun hän pohtii vanhempiaan hän toteaa, että ”minun elämäni on minun elämäni,” eikä ajattele, että jonkun toisen toiveet voisivat määrittää hänen ratkaisujaan, vaikka hänen toimintansa hänen vanhemmilleen huolta aiheuttaakin. Isältään hän on saanut paljon tukea toimintaansa, mutta äiti on pitänyt tärkeämpänä olla ”kuin kunnollinen neuvostokansalainen”. Hänen on ollut vaikea nähdä aktivismia hyvänä.
Viime aikoina äitikin on alkanut enemmän tukea häntä. Kun esimerkiksi MM-kisojen performanssin jälkeen hänen äitinsä ei saanut häneen yhteyttä äiti oli vain huolissaan, ei enää vihainen.
Jatkossa hän aikoo toimia erilaisissa taideprojekteissa ja toteuttaa aktivismia, kuten tähän astikin.