- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Sala-ampujat vaanivat katsojia - Tuntematon sotilas taistelee nykykielellä
Miksi Tarja Halonen ja useat muut julkisuuden henkilöt ammutaan pasifistiseksi kehutussa näytelmässä? Mistä johtuu valtava häly teoksen ympärillä? Nämä kysymykset mielessä Netti-PAXin avustaja meni katsomaan Kansallisteatterin Tuntemattoman Sotilaan.
Väinö Linnan romaani vakiintui jokamiehen klassikoksi, jonka sodanvastaisissa kuvauksissa oli tunnistettavia ihmistyyppejä aseellisten konfliktien mielettömyyksien keskellä. Kun Linnan aikalaiset olivat itse juuri kokeneet silloisen maailmansodan hirveydet omissa nahoissaan, olisi uudelle sukupolvelle löydettävä tuoreita linkkejä nykyajan kokemusmaailmasta.
Niinpä Kristian Smedsin ohjauksessa näyttelijät ovat välillä yleisön keskellä, josta heidän väijyvä kuljeksintansa heijastetaan näyttämön suurelle kankaalle. Yleisön joukosta valitaan satunnaisia ihmisiä sala-ampujien maalitauluiksi – nykyajan uhrit ovat yli 90 prosenttisesti siviilejä.
Kuten Linnan romaanissa on myös Smedsin ohjauksessa yhtenä pääteemana armeijan koneiston alistava kuri ja sen epäluonnollinen, kitkaa aiheuttava vaikutus. Missään muussa laitoksessa ei täysi-ikäinen ihminen syöksy rähmälleen vesilammikkoon, kerta toisensa jälkeen, kun satunnainen esimies saa mielivaltaisia oikkuja. Tätä teemaa Smeds käsittelee oivaltavasti, avaten Linnan juonen monia kerrostumia.
Myös nykyajan kilpailuyhteiskunnan kyykyttäminen sai Smedsiltä viittauksen koko katsomoa kauhistaneessa kohtauksessa, jossa kehitysvammaista sotilasta simputetaan sadistisella raivolla.
Kansallisteatterin näyttelijöistä virtaa raikkaasti elävää voimaa. Kaikenlainen teennäinen ja halpa kosiskelu on kaukana Smedsin muovaamasta joukosta. Näyttelijät hehkuvat läsnäoloa. Ryhmä on aidonoloisesti yhteen hioutunut. Ehkä juuri tuon erityislaatuisen välittömyyden kautta teoksen ”viestistä” tulee niin koskettava ja puhdistava.
Presidentin kabinetista kuoppaan
Toisen maailmansodan päätyttyä Saksan puolella olleiden valtioiden johtajista monet ammuttiin. Suomeenkin tuli voittajavaltioiden valvontakomissio, jonka käskytyksestä useampi maamme poliittisista johtajista laitettiin vuosiksi lukemaan tiilenpäitä.
Jos Suomi joutuisi taas sotaan, monet tunnetut henkilöt voisivat joutua ampujien uhreiksi tai kokea samankaltaisen kohtalon kuin silloinen presidentti Risto Ryti Katajanokan vankilassa. Tämä lienee osalta katsojilta jotenkin unohtunut. Muutoin on vaikea ymmärtää, miksi nykyisen presidentin ja pääministerin kalsea kohtalo näytelmän lopussa on herättänyt kummastelua. Etenkään kun Smedsin ohjaustavassa ei ole nähtävissä hyökkäystä Tarja Halosen tai Matti Vanhasen persoonaa kohtaan. Johtajien ja julkkisten rikkoutuvat potretit heijastavat menneisyyden sodan realiteetit ymmärrettävälle ja koskettavalle nykykielelle. Samalla tavalla voi nähdä hajoavan Suomen lipun: sota johtaa aina valtaviin kärsimyksiin. Yhteiseen symboliin ilmaantuvien luodinreikien kautta voi ilmaista tuota koko väestön hätää ja tuskaa.
Vaikka tämä pasifistinen ohjaus on syvällisesti uskollinen kunnianosoitus Väinö Linnalle, ehkä se avautuu paremmin sukupolvelle, jolle uusien sotien uhka on lähempänä ja jonka isänmaallisuus ilmenee kaikkein kiihkeimmin jääkiekon MM-kisojen kultahurmoksessa.
Suomen Kansallisteatteri: Tuntematon sotilas.
Ensi-ilta oli Suurella näyttämöllä 28.11.2007. Esitykset jatkuvat syksyllä 2008.
OHJAUS JA SOVITUS: Kristian Smeds
LAVASTUS: Kati Lukka
PUVUT: Auli Turtiainen
VALOSUUNNITTELU: Ville Toikka
VIDEOSUUNNITTELU: Ville Hyvönen
ÄÄNISUUNNITTELU: Esa Mattila
ROOLEISSA:
ROKKA: Henry Hanikka
LAMMIO: Antti Luusuaniemi
LEHTO / HONKAJOKI: Petri Manninen
MÄÄTTÄ: Jussi Nikkilä (TeaK)
HAUHIA / RIITAOJA: Heikki Pitkänen
LAHTINEN: Antti Pääkkönen
VANHALA: Esa-Matti Long
HIETANEN: Kristo Salminen
KOSKELA: Timo Tuominen
RAHIKAINEN: Juha Varis
PAPPI, MÄKILÄ: Jouko Keskinen
SARASTIE, EDVIN LAINE: Jaakko Kytömaa
MIELONEN, KAARNA: Markku Maalismaa
NAINEN: Meri Nenonen /Minttu Mustakallio