- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Pitkällinen vääntö miinakieltosopimuksesta
Suomen liittyminen Ottawan miinakieltosopimukseen hyväksyttiin eduskunnan täysistunnossa perjantaina 25. marraskuuta äänin 110 puolesta, 47 vastaan. Poissa äänestyksestä oli 42 edustajaa. Kaikki äänestyksessä paikalla olleet hallituspuolueiden edustajat äänestivät sopimuksen puolesta. Perussuomalaiset äänestivät kolmea poissaollutta lukuun ottamatta vastaan, kun taas toinen oppositioryhmä Keskusta jakautui: Sopimuksen puolesta äänesti 18 ja sitä vastaan 11 keskustalaista, poissa oli seitsemän.
Eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta käydyssä keskustelussa merkityksellistä ei enää ollut se, millä argumenteilla Ottawan sopimukseen liittymistä joko puolustettiin tai vastustettiin. Sen sijaan merkityksellistä oli se, kuinka miinakysymys liitettiin aluepuolustukseen. Ensimmäisenä aluepuolustuksesta puhui Keskustan Katri Komi. Hänen mukaansa Ottawan sopimuksella on kielteisiä vaikutuksia alueelliseen puolustuskykyyn, ”vaikka jalkaväkimiinojen suorituskyky voidaankin pääosin korvata”. Komin mukaan on tärkeää, ”että tulevassa Puolustusvoimien rakenneuudistuksessa ja turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa alueellinen puolustuskyky varmistetaan”.
Aluepuolustukseen puuttui myös Keskustan Seppo Käääriäinen, jonka puolustusministerikaudelle ajoittui päätös sopimukseen liittymisestä. Kääriäinen oli huolissaan siitä, mikä alueellisen puolustuksen tila ja uskottavuus on Ottawan sopimukseen liittymisen ja puolustusvoimien säästöjen jälkeen. Keskustan Eero Reijonen taas piti ajankohtaa miinoista luopumiseen vääränä. ”Juuri kun alueellisia joukkoja lähdetään kehittämään, niin keskeinen jalkaväkimiinakysymys otetaan tässä käsittelyyn”, Reijonen totesi ja esitti, että miinoja olisi käytetty niin pitkään kuin niiden käyttöikä olisi sallinut.
Suomalaiselle puolustuspoliittiselle keskustelulle on ominaista konservatiivisuus, muutosten pelko sekä niistä seuraava halu pitää kiinni olemassa olevista ratkaisuista. Tämä pätee erityisesti aluepuolustukseen, joka tavalla tai toisella nousee aina esille, kun keskustellaan turvallisuus- tai puolustuspolitiikasta.
Ottawan sopimuksen tavoitteena on kuitenkin epäinhimilliseksi luokitellun aseen kieltäminen ja Suomessa päätös sopimukseen liittymisestä tehtiin vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä.
Aikaa aluepuolustuksen sopeuttamiseen uuteen tilanteeseen on ollut vähintäänkin riittävästi. Lisäksi miinojen suorituskyvyn korvaamiseen on korvamerkitty 200 miljoona euroa, josta kaksi kolmasosaa on jo käytetty.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
