- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kirja-arvio: Pasifisti ja puolustusministeri
Jo pelkästään sen takia, että voi lukea mitä Yrjö Kallinen kirjoitti Kuluttajain Lehteen joulukuussa 1951 rauhantyöstä, kannattaa hankkia käsiinsä Matti Salmisen Kallisesta laatima elämänkerta. Artikkeli on siteerattu kokonaan.
Elettiin maailmassa, jossa kylmä sota oli toden teolla lähtenyt käyntiin pari vuotta aikaisemmin toisen maailmansodan entisten liittolaisten välillä. Oli alkanut ”rauhantaistelu” eli taistelu rauhanpyrkimyksen omistajuudesta ja toisen osapuolen syyttely rauhan vaarantamisesta. Kallinen näki jo silloin selvästi sen, minkä Sadankomitean perustajat näkivät vuosikymmen myöhemmin: aito rauhanliike ei voi sitoutua kummankaan voimapolitiikan osapuolen rauhanretoriikkaan.
Kallinen oli sodan jälkeisessä Pekkalan hallituksessa puolustusministeri. Paradoksaalinen nimitys – julkipasifisti puolustusministeriksi – selittyy tietysti historiallisella ajankohdalla. Hävityn sodan jälkeen Suomi oli hakemassa uutta ulkopolitiikan suuntaa ennen kaikkea suhteissaan Neuvostoliittoon. Pasifisti puolustusministerinä oli yksi tapa viestittää, että maamme ei haudo revanssihenkisiä ajatuksia.
Kallinen joutui jo nuoruudessaan kansalaissodan vuosina kohtaamaan väkivaltaan turvautumisen eettisenä ongelmana. Ehkä juuri nämä kokemukset johtivat hänet epätavallisen syvähenkisiin pohdiskeluihin. Hän tutustui idän uskontoihin ja teosofiaan. Hänen intohimonsa läpi elämän oli nähdä asiat kirkkaasti näennäisyyksien lävitse ja taakse. Hän hätkähdytti usein kuulijoitaan sanomalla: me elämme unessa. Kallisen elämää hallitsivat universaali usko elämän pyhyyteen ja kaikkien ihmisten ehdottomaan tasa-arvoisuuteen.
Kallinen ehti elämässään moneksi. Hän toimi nuoruudessaan useita vuosia rautatieläisten ammattiliitossa toimitsijana ja teki pääasiallisen elämäntyönsä osuuskauppaliikkeen valistustyössä puhujana ja opettajana. Hän oli aktivisti työväenliikkeen sivistystyössä, hän matkusti laajasti ja luki ahkerasti. Hän ei koskaan ollut poliitikko sanan tavanomaisessa merkityksessä, vaikka hänet haluttiinkin poliittisiin luottamustoimiin.
Itse tutustuin Kalliseen Felix Iversenin johtaman Rauhanliiton kokouksessa Helsingin Dagmarinkadulla. Kallinen oli silloin liiton varapuheenjohtaja. Elettiin niitä aikoja, jolloin Pentti Linkola oli viimeistelemässä pamflettiaan Isänmaan ja ihmisen puolesta eikä ketään vastaan. Linkola kirjoitti pamflettinsa esipuheessa laatineensa sen ystävien tukemana. Hän mainitsi nimeltä Pehr Sharpantierin, mutta uskon myös Yrjö Kallisen auttaneen Linkolaa tekstin laatimisessa.
Matti Salminen
Yrjö Kallisen elämä ja totuus
Into/Like 2011
Lehden numero:
Aiheet:
Uusimmat jutut samasta aiheesta
Banners
