Syyrian humanitaarinen kriisi pahenee

Kirjoittaja:

Yli kaksitoista miljoonaa taistelujen takia kotiseutunsa jättämään joutunutta, joista toiseen maahan paenneita liki neljä miljoonaa. Konfliktissa kuolleita yli 200 000 ja haavoittuneita enemmän kuin miljoona. Syyrian konflikti on toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahin humanitaarinen katastrofi, jossa siviiliväestö on suurin kärsijä.

Syyrian siviiliuhrit eivät ole sodan satunnaisia sivutuotteita. Monet siviileihin kohdistuvat iskut ovat osa konfliktin osapuolten sotilaallista strategiaa. Kapinallisjoukkojen tarkka-ampujat piiloutuvat siviiliasutuksen keskelle ja käyttävät siviilejä ihmiskilpenään. Siviilit jäävät loukkuun kraanattien ja luotien ristituleen.

Assadin armeija puolestaan pudottaa helikoptereista tiheäänkin asutetuihin kaupunkikeskuksiin niin sanottuja tynnyripommeja, joiden tarkoituksena on karkottaa  - tai tappaa - siviiliväestö alueelta ja helpottaa näin alueen valloittamista takaisin. Joskus taisteluja kaupunkikeskuksista seuraa viikkoja tai jopa kuukausia kestävä piiritys, jota edes humanitaarisen avun ei anneta läpäistä.

Ilman ruokaa, vettä, suojaa, lämpöä, terveydenhuoltoa ja kouluja sinnittelevät syyrialaiset odottavat paitsi humanitaaristä apua, ennen kaikkea loppua jo neljä vuotta kestäneelle sodalle. Ratkaisun avaimet tuntuvat lipuvan kuitenkin aina vain kauemmaksi. Rauhaa on haettu laajemmilla rauhanaloitteilla, esimerkiksi Geneven keskustelujen kautta, sekä neuvottelemalla paikallisia aseleposopimuksia YK:n johdolla. Tulokset ovat toistaiseksi jääneet laihoiksi.

Pakolaiskomissaari Antònio Guterres luonnehti YK:n yleiskokoukselle tilannetta lohduttomaksi: “Konfliktin pysäyttämiseen ja ratkaisemiseen tarvittava polittiinen tahto ja näkemys puuttuu. Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö ainoastaan reagoi uusiin kriiseihin, surkuttelee niiden aiheuttamaa kärsimystä ja puristaa budjeteistaan aina vain korkeammiksi kasvavia summia apua varten. Tämän päivän sodissa ei ole voittajia, ainoastaan häviäjiä.”

Syyriassa on tällä hetkellä yli kaksitoista miljoonaa avun tarpeessa olevaa ihmistä. Tämä on puolet väestöstä. Yli kymmenen miljoona kärsii ruokapulasta. Terveydenhuolto ei toimi käytännössä ollenkaan isossa osassa maata, sillä puolet Syyrian sairaaloista on täysin tai osittain tuhottuja. Melkein viisi miljoona ihmistä on tällä hetkellä alueilla, joille avun toimittaminen on erittäin vaikeaa. Heistä 241 000 on loukussa piiritetyillä alueilla, joille ei saada läpi minkäänlaista apua.

Humanitaarisessä huippukokouksessa Budapestissa puhunut YK:n kriisiavun koordinaattori Valerie Amos kuvasi tilannetta aseellisten joukkojen puristuksessa: “Tilanne on epätoivoisista epätoivoisin. Kansainvälisen yhteisön pitäisi puuttua humanitäärisen lain loukkauksiin, jotka estävät avun toimittamiseen. Ruoka-apua ja lääketarpeita ryöstetään humanitrisistä kuljetuksista.”

Pahiten siviiliväestön keskellä riehuvasta sodasta kärsivät lapset. Kokonainen sukupolvi kasvaa väkivallan keskellä, ilman alkeellisiakaan peruspalveluita. Yhä useampi lapsi elää vailla mahdollisuutta koulunkäyntiin tai terveydenhuoltoon. Kouluista neljäsosa ei toimi ollenkaan. Yli 2,3 miljoonaa lasta jää vaille minkäänlaista koulutusta. Koulut ovat olleet joillain alueilla suorien sotilaallisten hyökkäysten kohteena ja turvallisuusriskit saattavat estää kouluun menon, vaikka lähistöllä joku koulu olisikin toiminnassa.

Syyrian rajojen yli on paennut liki neljä miljoonaa pakolaista, joista melkein puolet lapsia. Pakolaisina elävien lasten tilanne on usein yhtä huono, ellei huonompikin kuin Syyriaan jääneiden. Heistä vain puolet käyvät koulua ja joissain vastaanottajamaissa tilanne on vielä heikompi. Esimerkiksi Libanonissa vain 20 prosentille Syyrian pakolaislapsista löytyy koulupaikka.

Syyriasta Libanoniin paenneita lapsia kotinaan toimivan teltan edustalla yhdessä UNHCR:n työntekijöiden kanssa. Kuva: Eekku Aromaa

Koulu ei ole sotatilanteessa lapsille tärkeä vain oppimista ajatellen vaan koulu tarjoaa ylipäätään suojaa vaikeassa arjessa. Koulua käymättömiä lapsia on helpompi käyttää hyväksi työmarkkinoilla, pakkonaittaa tai Syyrian rajojen sisällä olevien tapauksessa rekrytoida lapsisotilaiksi kapinallisjoukkoihin. Menetetyn sukupolven on myös vaikea rakentaa elämäänsä, vaikka aseet joskus vaikenisivatkin.

Suurin osa, 95 prosenttia, Syyrian pakolaisista on päätynyt Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan, Irakiin ja Egyptiin. Maailman rikkaimpiin lukeutuvista Persianlahden valtioista yksikään ei ole tähän mennessä tarjonnut turvapaikkoja. Pakolaisille ei ole otettu vastaan Kiinaan tai Venäjälle. Euroopan Unionin maissa vastaanotto on myös ollut nihkeää, vaikka pakolaispoliittisissa keskusteluissa taakan jakamisesta puhutaankin. Vain 150 000 Syyriasta paennutta on sijoitettu Eurooppaan, puolet heistä Saksaan.

“Kansainvälisen yhteisön tarjoamien turvapaikkojen vähyys on todella järkyttävä. YK:n pakolaisjärjestö on identifioinut 380 000 välittömän turvapaikan tarpeessa olevaa henkilöä, vain 1,7 prosenttille heistä on löytynyt paikka”, suree Sherif Elsayed-Ali, Amnesty Internationalin pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksista vastaavan yksikön johtaja.

Syyrian naapurit alkavat olla kantokykynsä rajoilla kasvavien pakolaisvirtojen edessä. Noin 6 miljoonan asukkaan Jordaniassa Syyriasta tulevat ovat jo toinen iso pakolaisryhmä suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Irakin sodan kuluessa noin 800 000 pakolaista sai turvapaikan Jordaniasta ja suurin osa heistä on jäänyt Jordaniaan pysyvästi.  Syyriasta on tähän mennessä tullut yli 600 000 ihmistä ja lisäksi ISISin viimetalvinen eteneminen Irakissa toi Jordanian rajoille uusia turvapaikan etsijöitä. Muiden taloudellisten ja sosiaalisten paineiden lisäksi Jordaniassa aiheuttaa huolta se, että maan vesivarat ovat käymässä riittämättömiksi väestöpaineen kasvaessa.

Jo entuudestaan talousvaikeuksista ja suuresta ulkomaanvelasta kärsivässä Libanonissa palestiinalais- ja syyrialaispakolaiset ovat kasvattaneet väkilukua 26 prosentilla. Mikään muu maa ei ole ottanut vastaan näin suurta määrää pakolaisia suhteessa omaan väkilukuunsa.  Pew Research Centerin vuoden 2014 Global Attitudes Survey paljasti libanonilaisten olevan erittäin huolissaan maansa tulevaisuudesta. Vain yhdeksän prosenttia koki tulevansa taloudellisesti hyvin toimeen ja yli 90 prosenttia ilmaisi tyytymättömyytensä maan poliittiseen tilanteeseen.

Vaikka Libanon on tähän saakka suhtautunut myötätuntoisesti ja vieraanvaraisesti Syyrian pakolaisiin, vaikeassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa paikallisten ja pakolaisten välit ovat kiristyneet. Paikalliset ovat hermostuneet palkkoja polkeviin pakolaisiin, jotka kilpailevat ennestään niukoilla työmarkkinoilla. Tilanne on räjähdysaltis.

Naapurimaat ovatkin alkaneet sulkea oviaan syyrialaisilta. Libanon alkoi vaatia tämän vuoden alussa viisumia Syyriasta maahan pyrkiviltä. Tämä merkitsee käytännössä rajan sulkeutumista suurimmalle osalle. Turkki ja Jordania ovat nekin tehneet rajan ylittämisen huomattavasti aiempaa hankalammaksi.

Syyrialaisia pakolaislapsia Libanonissa. Kuva: Eekku Aromaa

Pakoreittien sulkeutumisen pelätään pahentavan Syyrian sisäistä humanitääristä kriisiä entisestään. Etenkin, kun Eurooppa ei näytä mitään merkkejä pakolaispolitiikkansa muuttumiseksi. Jos mitään, Eurooppa näyttää kasvattavan muurejaan yhä korkeammaksi.

UNHCR on vedonnut voimakkaasti kansainväliseen yhteisöön tuen saamiseksi pakolaisia vastaanottaville maille. Libanon, Jordania ja muut paljon pakolaisia asuttavat maat tarvitsisivat vähintään kaksi miljardia  infrastruktuurin vahvistamiseen ja terveys-, koulu- ja vesijärjestelmilleen, jotta pakolaiskriisi voitaisiin hoitaa joten kuten kunnialla.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että rahaa ei löydy riittävästi. Vuoden 2014 loppuun mennessä vain 54 prosenttia Syyrian ulkopuolella olevien pakolaisten perustarpeisiin tarvittavista varoista oli saatu kasaan. Syyrian rajojen sisällä toimivat järjestöt saivat tätäkin pienemmän osan tarvitsemistaan rahoista, Rahoitustilanteeseen toivotaan helpotusta maaliskuun lopussa Kuwaitissa järjestettävästä rahoittajakokouksesta. Erityisesti Persianlahden maiden odotetaan höllentävän kukkaronnyörejään.

Mikäli rahat jäävät saamatta, seuraukset ovat katastrofaaliset. Humanitäärisiin tarpeisiin vastaamatta jättäminen vaikuttaa paitsi pakolaisten ja Syyrian siviilien nykytilanteeseen, myös laajemmin Lähi-Idän - ja pienellä viiveellä Euroopan - vakauteen ja turvallisuuteen. Avokätinenkään humanitäärinen apu ei lopeta konfliktia ja ilman rauhaa ja poliittisen tilanteen vakauttamista Syyrian humanitaarinen kriisi vain syvenee.

Konfliktin ratkeaminen jonkin osapuolen selkeään sotilaalliseen voittoon vaikuttaa tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Sotilaallisen pattitilanteen yhdistettynä ISISin nousuun ja laajempaa aluetta koskevan turvallisuustilanteen heikkenemisen toivotaan avaavan mahdollisuuden rauhanneuvotteluihin, ISISin toivotaan olevan se yhteinen uhka, joka voisi yhdistää Syyrian naapuruston ja kansainvälisen yhteisön rintamaksi. Yhteisen rintama toivotaan tuottavan rauhan.

Iran vihaa ISIStä, koska ISIS edustaa alueen voimakkainta shiia-vihamielisyyttä. Saudi-Arabian johto pelkää, että ISISin onnistuu valjastaa myös saudien omat salafistit vallankumoukselliseksi voimaksi, joka uhkaisi maan nykyistä johtoa. Turkki, kurdit, Yhdysvallat, EU ja Venäjä häviävät kaikki, jos ISIS onnistuu perustamaan nykyiset valtioden rajat ylittävän jihadisti-valtion keskelle Lähi-Itää.

Enemmän kuin kukaan muu, konfliktin loppumista toivovat Syyrian siviilit. Ihmiset Syyrian eri alueille ovat kokeneet sodan eri tavoin. Jotkut alueet ovat säästyneet sodan suorilta vaikutuksilta ja sota näyttäytyy heille vain taisteluissa menehtyneiden tai loukkaantuneiden sukulaismiesten kautta. Ghoutan, Homsin ja Aleppon asukkaat taas ovat nähneet ympärillään lähes totaalisen tuhon ja kokeneet tappavina raivoavat taistelut. Idlibissä, Raqqassa ja Deir ez-Zorissa väestö elää jihadistien hirmuhallinnon alla.

Tässä mielessä Syyrian konflikti on enemmän kokoelma paikallisia sotia, eikä yhtenäinen sisällissota ja Syyrian yhteiskunta on konfliktin kuluessa polarisoitunut voimakkaasti ja jakautunut etnisten, uskonnollisten ja maantieteellisten rajojen eri puolille. Al-Monitorille kirjoittanut Edward Dark toteaa kuitenkin, että Syyrian siviiliväestöä yhdistää kuitenkin yksi asia – suru viattomista uhreista ja toive verenvuodatuksen loppumisesta.

Dark kirjoittaa: “Kohtaat tämän toiveen kaikkialla Syyriassa, riippumatta siitä, mitä konfliktin osapuolta ihmiset kannattavat tai vihaavat. Me syyrialaiset olemme – vihdoinkin – kansana tajunneet, että tämä verilöyly ei palvele mitään tarkoitusta ja se pitää lopettaa keinolla millä hyvänsä. Me olemme maksaneet kalliin hinnan voittamatta yhtään mitään, ainoastaan kuolemaa ja tuhoa. Valitettavasti meillä ei ole avaimia tämän sodan lopettamiseen, eikä meidän mielipidettämme kysytä.”

Lehden numero: