- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Puola haluaisi vahvistaa sekä omaa että Naton pelotetta
Uusien joukkojen sijoittaminen Latviaan, Liettuaan, Puolaan ja Viroon sekä tasavallan presidentin Sauli Niinistön osallistuminen Naton valtionjohtajien illalliselle nousivat Suomessa merkittävämmiksi uutisiksi heinäkuun alussa pidetystä Naton huippukokouksesta Varsovassa.
Pataljoonan vahvuisten joukkojen sijoittaminen kolmeen Baltiaan maahan sekä Puolaan oli selkeästi Venäjään kohdistunut päätös. Se osoitti Naton pitävän Venäjän toimintaa uhkana osalle sen jäsenmaista. Samalla päätös oli Baltian maille ja Puolalle osoitus Naton sitoutumisesta niiden puolustamiseen.
Sijoitettavien joukkojen määrän rajoittaminen kaikkiaan noin 4000 sotilaaseen osoitti kuitenkin, ettei Nato halunnut tarpeettomasti ärsyttää Venäjää. Sotilaallisen voiman ja pelotteen lisäksi Varsovassa puhuttiin paljon vuoropuhelusta Venäjän kanssa.
Presidentti Niinistön mukaan huippukokouksen illallisella puhuttiin "kahden tien politiikasta – pelotteesta ja dialogista, jotka kulkevat rinta rinnan". Niinistön mukaan nimenomaan vuoropuhelu tuli selkeämmin esiin, ei suhteessa pelotteeseen vaan "selkeämmin esiin kuin aikaisemmissa keskusteluissa" Naton huippukokouksissa ja yleisessä keskustelussa. Niinistön mukaan pelote ja vuoropuhelu ovat tasapainossa.
Kaikissa Nato-maissa ei kuitenkaan ajatella Niinistön tavoin pelotteen ja vuoropuhelun tasapainosta. Atlantic Council julkaisi heinäkuussa raportin Arming for Deterance, joka tarkastelee, kuinka Naton ja Puolan tulisi vastata Venäjän uhkaan.
Raportin ovat kirjoittaneen kenraali Richard Shirreff ja Maciej Olex-Szczytowski. Shirreff on Naton Euroopan joukkojen aikaisempi varajohtaja ja Olex-Szczytowski on yksityinen puolustuskysymyksiin erikoistunut talousneuvonantaja. Hän on aiemmin toiminut Puolan ulkoministeriön talousneuvonantajana.
Kuva: European External Action Service/Flickr
Venäjä ei ole samanlainen uhka kuin kylmän sodan aikana
Venäjän asevoimien mahdollisuuksia Shirreff ja Olex-Szczytowski pitävät merkittävinä. Monitasoisen ilmapuolustuksen ansiosta Venäjä kykenee eristämään laajoja alueita, esimerkiksi Baltian maat sekä osia Puolasta, Ruotsista ja Suomesta. Venäjän laivasto kykenisi lähes täydellisesti sulkemaan Itämeren laivaväylät ja tietoliikenneyhteydet. Lisäksi Kaliningradiin sijoitetuilla lyhyen kantaman SS-26 -ohjuksilla Venäjä voisi iskeä muun muassa Puolassa, Liettuassa ja eteläisessä Latviassa oleviin tukikohtiin sekä joukkojen keskityksiin.
Shirreff ja Olex-Szczytowski muistuttavat myös Venäjän ydinaseiden uudistusohjelmasta ja uusien mannertenvälisten SS-27 ydinohjusten käyttöönotosta. Erityisesti Shirreff ja Olex-Szczytowski painottavat sitä, että ydinaseet ovat oleellinen osa Venäjän strategiaa estää sen vastustajia sekaantumasta Venäjälle tärkeisiin konflikteihin, kuten Ukrainaan.
Sotaharjoituksia Venäjän "poliittis-sotilaallinen" johto käyttää aktiivisesti naapurimaiden uhkailuun ja pelotteluun, vaikka harjoitusten määrä onkin laskenut vuoden 2014 tasosta.
Euroopalle Venäjä ei kuitenkaan ole samanlainen uhka kuin kylmän sodan aikana, Shirreff ja Olex-Szczytowski toteavat. Euroopan valloittamisen sijaan Venäjä voisi nyt aiheuttaa Naton sisällä konfliktin, joka edellyttäisi liittouman viidennen artiklan mukaisia vastatoimia, mutta vastatoimet osoittautuisivat tehottomiksi. Tehottomuuteen vaikuttaisi esimerkiksi Naton jäsenmaiden päätöksenteon hitaus.
Naton pelote Venäjää vastaan ei ole Shirreffin ja Olex-Szczytowskin mukaan tällä hetkellä riittävä. Osaltaan riittämättämyys johtuu Naton sisäisen päätöksenteon hitaudesta, joka on "aina hitaampi kuin Venäjän". Hitauden karsimiseksi Naton tulisi sopia sotilastoimista, joihin voitaisiin ryhtyä ilman Pohjois-Atlantin neuvoston päätöstä.
Naton tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota ilmavoimien ja laivaston toimintakykyyn. Shirreffin ja Olex-Szczytowskin mukaan konfliktissa Venäjän kanssa Naton ilmaherruus ei olisi samalla tavalla itsestäänselvyys kuin esimerkiksi Afganistanin tai Libyan operaatioissa. Samoin laivastolla olisi vaikeuksia vastata Venäjän alueiden eristämisstrategiaan.
Pelotteen uskottavuuteen vaikuttaa myös se, kuinka paljon sotilasmenoihin käytetään rahaa. Shirreffin ja Olex-Szczytowskin mukaan Nato-maiden tulisi käyttää nykyistä enemmän varoja uskottavan pelotteen rakentamiseksi aggressiivista Venäjää vastaan.
Puolan tulisi antaa Baltian maille turvatakuut
Raportin lopuksi sen kirjoittajat käsittelevät Puolaa ja siltä vaadittavia toimia. Kirjoittajat esittävät pitkän listan poliittisista ja sotilaallisista toimista, jotka Puolan tulisi toteuttaa.
Puolan tulisi muun muassa ilmoittaa, että se "välittömästi ja yksipuolisesti" auttaisi Baltian maita, mikäli niihin kohdistuisi mikä tahansa hyökkäys jo ennen Naton viidennen artiklan mukaista päätöstä. Samanlainen turvatakuu tulisi antaa mahdollisesti myös Romanialle.
Venäjän ydinasedoktriiniin tulisi vastata ilmoituksella, että Puola varaa itselleen oikeuden hyökätä tavanomaisin asein venäläiskohteisiin mukaan lukien Kaliningragin alue. Lista mahdollisista hyökkäyskohteista tulisi myös julkaista. Lisäksi raportissa ehdotetaan, että Puolan F-16-hävittäjät tulisi kytkeä osaksi Naton taktisten ydinaseiden taisteluosastoa ja laivastolle tulisi saada kolme sukellusvenettä.
Euroopan unionissa Puolan tulisi vastustaa kaikkia suunnitelmia vahvistaa unionin puolustusulottuvuutta, joka raportissa tulkitaan Naton heikentämiseksi. Britannian ero EU:sta heikentää unionin Naton ulkopuolista kollektiivista puolustusta, Shirreff ja Olex-Szczytowski kirjoittavat.
Sotilaallisen valmiuden kohottamiseksi Puolan armeijan vahvistamista 150 000 nykyisestä 100 000. Armeijan uudistamiseen on päätetty käyttää noin 30 miljardia euroa, mutta Shirreff ja Olex-Szczytowski ehdottavat, että 2020-luvulla uudistuksiin tulisi osoittaa lisärahaa noin 23 miljardia euroa. Raportissa käsitellään myös muun muassa asejärjestelmien, komentorakenteiden, liikekannallepanon ja vastaavien kehittämistä.
Arming for Deterance -raportti ei ole virallinen Puolan sotilaallisen valmiuden kohottamissuunnitelma. Se kuitenkin heijastaa puolalaista ajattelutapaa Venäjän uhkasta ja Naton mahdollisuuksista vastata siihen. Vuoropuhelun sijaan raportin päähuomio kohdistuu pelotteen vahvistamiseen.
Raportin ongelma on sen näkökulman kapeus, kaikkea on katsottu ensisijaisesti puolalaisten silmälasien läpi. Tästä syystä raporttiin sisältyy myös sellaisia ajatuksia, joiden toteutuminen on kyseenalaista. Liettua esimerkiksi tuskin ilahtuisi Puolan sille tarjoamista turvatakuista, eikä niille välttämättä osoitettaisi suosiota Natossakaan. Raportissa ei myöskään pohdita sitä, mitä Venäjä voittaisi sillä, että se sulkisi laivaväylät ja tietoliikenneyhteydet Itämerellä, jonka kautta merkittävä osa sen viennistä kulkee.